Hyppääminen tyhjän päälle - työttömäksi ilman uutta työtä

Taidan itse ketjua sittenkin pysyä kiltisti postinlajittelijana. Hyppy ansiosidonnaiselle houkutti välillä, mutta työni taitaa olla se viimeinen suht hyvin palkattu rutiinityö Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruokakauppaan töihin ostosten keräilijäksi ja kotiinkuljettajaksi? Siellä tarvitaan yhä enemmän tekijöitä.

Kuulostaa niin houkuttelevalta!

Ap

No, tervemenoa vaan kokeilemaan. Hygieniapassin hankkimisesta kannattaa lähteä liikkeelle.

Ostosten keräilijät ja kuljettajat ovat yleensä eri työntekijöitä, jotka työskentelevät eri työnantajille. 

Ensimmäisen tehtävän hoitaa kaupan henkilökunta (omat/vuokratyövoima). Kun ravintola-ala on ajettu alas, on sieltä lomautettuja ja irtisanottuja työllistetty näihin tehtäviin. Ruokakauppa ei välttämättä ole hyvä työpaikka ainakaan suorittavalla perustasolla. En usko, että muualla uupuva sitä kauaa kestää. Työhön sisältyy jonkin verran kuormittavia nostoja. 

Kuskit ovat työsuhteessa kuljetusfirmaan tai vuokratyövoimana sellaisessa. Sitäkin saattaa kuka tahansa B-ajokortillinen kokeilemaan (ja näin ollen hakijoita on paljon), mutta aika nopeasti tulee lähtö jos ei pää kestä painetta, hommat suju muuten tai auto pysy ehjänä. Toiseksi kuljetusala on myös fyysisesti rankkaa. Miesten työtä. 

Helppoa ja kevyttä etsivä katsoo jotain muuta työtä.

Fyysisesti rankka työ miesten työtä?!

Mä irisanouduin vakityöstä kun en enää kestänyt tulospalkkaista myyntityötä ja se ahdisti. Pärjäsin karenssin yli vuokrafirmojen keikkojen avulla. En löytänyt uutta työtä työssä ollessani joten päätin että nyt riitti.

Vierailija kirjoitti:

Otat saikkua ja etsit samalla uutta työtä.

Taas kerran ihmettelen miten saikkua niin vain otetaan? Sen saako sitä, päättää lääkäri. Pitkiä aikoja sitä ei kerralla anneta.

Itse tein tuon, olin jämähtänyt väliaikaiseen työhön vakituiseksi. Sitten vaan lähdin. Koronakin jylläsi kaikkialla. Pärjäsin karenssin lomarahoilla ja vikalla palkkakuitilla tosi hyvin, mutta olin myös säästänyt. Se on 3kk karenssi, mutta käytännössä 4kk ilman tuloja kunnes tulee ensimmäinen tuki. Nyt olen ansiosidonnaisella. Etsin töitä ja samalla olen sopinut te-toimiston kanssa että opiskelen muutamia kursseja. Urani on fiasko joten tämä irtiotto ei pilannut jo pilalla olevaa uraa. Mutta kun karenssi loppuu haluan kyllä töihin jonnekin. Yritän elää päivä kerrallaan. Olin stressaantunut kun tein päätöksen etsiä uuden suunnan elämälleni mutta enää ei stressaa niin paljon. Jos en seurustelisi hakisin varmaan ulkomailta töitä, mutta mieheni on tiukasti opinnoissaan kiinni ja hänelle on varmasti töitä täällä kun valmistuu. Joten täällä pysyn, olen maisteri mutta täytyy harkita alanvaihtoa jos te-toimisto mahdollisia pidempiä opintoja puoltaisi.

Vierailija kirjoitti:

Itse tein tuon, olin jämähtänyt väliaikaiseen työhön vakituiseksi. Sitten vaan lähdin. Koronakin jylläsi kaikkialla. Pärjäsin karenssin lomarahoilla ja vikalla palkkakuitilla tosi hyvin, mutta olin myös säästänyt. Se on 3kk karenssi, mutta käytännössä 4kk ilman tuloja kunnes tulee ensimmäinen tuki. Nyt olen ansiosidonnaisella. Etsin töitä ja samalla olen sopinut te-toimiston kanssa että opiskelen muutamia kursseja. Urani on fiasko joten tämä irtiotto ei pilannut jo pilalla olevaa uraa. Mutta kun karenssi loppuu haluan kyllä töihin jonnekin. Yritän elää päivä kerrallaan. Olin stressaantunut kun tein päätöksen etsiä uuden suunnan elämälleni mutta enää ei stressaa niin paljon. Jos en seurustelisi hakisin varmaan ulkomailta töitä, mutta mieheni on tiukasti opinnoissaan kiinni ja hänelle on varmasti töitä täällä kun valmistuu. Joten täällä pysyn, olen maisteri mutta täytyy harkita alanvaihtoa jos te-toimisto mahdollisia pidempiä opintoja puoltaisi.

Tarkoitan että kun ansiosidonnainen loppuu, haluan kyllä töitä.

Olen lannistunut Suomen ilmapiiristä. Tutkinnollani saisin muualla tehdä vaikka millaista työtä, mutta täällä ei ole tarpeeksi työpaikkoja joten valitaan vain kokeneimmat ja koulutuksen pitää olla juuri täsmällinen johonkin hommaan. 

Vierailija kirjoitti:

Itse olen pohtinut samaa. Yli 20 vuotta työelämässä. Tämä korona on viimeinen niitti. Joka päivä joutuu altistumaan lähikontaktissa maskittomien työkavereiden ja asiakkaiden kanssa.

Olen miettinyt, että minun panos tälle yhteiskunnalle taitaa olla tässä. Mietin, että irtsisanoutuisin ja jäisin vain kotiin. Voin käydä pakotettuna jossain tukitöissä aina aika ajoin.

Tiedän, että Kelan pienillä tuilla eläminen on tosi rankkaa, mutta ei nämä onnettomat rahat työstäkään ole kummoiset.

Jos alkaisi elää itselleen. Leipoisi, lukisi kirjoja, urheilisi. Syrjäytyisi ihan omasta tahdostaan. Antaisi työpaikkansa jollekin, joka sitä oikeasti haluaa.

Tiedoksi vain, ettei ns. tukitöitäkään enää ole. Palkkatukipaikkoja on, mutta harvakseen, ja ainakin isohkoissa kaupungeissa niihinkin voi olla kymmeniä hakijoita. Huonolla onnella ei saa niitäkään.

Jos sitä saikkua hakee tuohon jaksamiseen niin voi käydä niin että saikun jälkeen tulee siirto vielä entistä tylsempiin hommiin.

Näin kävi mulle kun paloin loppuun tylsässä rutiinityössä jossa ei voinut vaikuttaa yhtään mihinkään ja tämä tulkittiin sitten että työ on liian vaativaa ja tuli siirto vielä entistä tylsempään rutiinityöhön. Pari kk jaksoin sitä täysin yhdentekevää työtä ja irtisanoin itseni ja hyppäsin tyhjän päälle. Eikä kaduta. Nyt aion opiskelemaan.

Jos kuormitut noin pahasti etätöistä kotisohvalla maaten niin miten kuvittelet pystyväsi kohtaamaan ihmisiä ja saamaan palautetta kasvokkain, edes ajatuksen tasolla?

Ulkoisestikin huonokuntoinen, löysä, laiska ja leveä keski-ikäinen nainen ei ole se "kuuma" tyyppi fyysisen työn markkinoilla.

Keskusteluhan on elänyt mukavasti sillä aikaa, kun kävin hiihtämässä naapurin kanssa kympin.

Ao