Nuori kysyy - Minkälaista työelämä teillä todellisuudessa on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähemmän stressaavaa kuin opiskelu ainakin.

Oi tää on totta! Oma työpäivä päättyy, kun sammutan tietokoneen. Ei ”kotiläksyjä”, enkä mieti töitä vapaalla.

Itsellä oli kyllä päinvastoin. Opiskelu AMK:ssa oli mukavampaa (eikä liian stressaavaa), ja ei ainakaan tullut kiusatuksi, niin kuin muulloin. Ja kyllä stressasi työt, ja tämä huono kohtelukin ja stressi tuli uniinkin painajaisina. Töissä se terveyskin meni miltei kokonaan.

Taas, jälleen kerran näkee, millaisia ihmisiä linjoilla on.

Eli heitä jotka alapeukuttaa kaikkia niitä, jotka työelämässä ovat.  Ja alapeuttavat etenkin niitä, jotka työelämässä viihtyvät ja ovat tyytyväisiä työhönsä.

Siis vain tälläisiko ihmsiä palsta ja juuri tämä ketju on täynnä?

Ihmisiä jotka ovat haluavat olla työttömiä, ihmisiä jotka haluvat olla ja elää pelkillä yhteiskunnan ja muiden maksamilla tukiasilla?  Ihmisiä, joiden elämä pääsisältö on nukkua päivät, elää yöllä, maata päivät sohvalla, polttaa sätkiä parvekkeella ja hakea täysi lasti olutta tukipäivinä ja tilata pizzat silloin kotiin?

Trollailla palsatalla koko päivä ja ivailla ja halveksia niitä nuoria ja ihmisiä, jotka pyrkivät elämässä toisenlaista elämää kohtaan.

Haluan sanoa kaikille nuorille tämän: Olet nuori ihminen ja maailma on Sinun.

Jos vain itse haluat, voit saavuttaa kaikki ne unelmasi, mitä sinulla on.

Ja jos se juuri nyt tuntuu tosi vaikealta, niin hae apua joka puolelta mistä vain voit.

Jos olet itse halukas määräämään tulevaisuudestasi, niin kukaan ei sitä estä, voit saada kaiken sen mitä haluat.  Mutta tietenkin se vaatii voimakasta motivaatioita, sinnikyyttä ja omaa halua saavutta se, mistä unelmoi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähemmän stressaavaa kuin opiskelu ainakin.

Oi tää on totta! Oma työpäivä päättyy, kun sammutan tietokoneen. Ei ”kotiläksyjä”, enkä mieti töitä vapaalla.

Itsellä oli kyllä päinvastoin. Opiskelu AMK:ssa oli mukavampaa (eikä liian stressaavaa), ja ei ainakaan tullut kiusatuksi, niin kuin muulloin. Ja kyllä stressasi työt, ja tämä huono kohtelukin ja stressi tuli uniinkin painajaisina. Töissä se terveyskin meni miltei kokonaan.

Työpaikkakiusaaminen on kieltämättä ikävää. Itse vaihtaisin työpaikkaa jos mahdollista. Olen tyytyväinen nykyiseen työhöni: ei ole mitään klikkejä tai juoruilua. Meitä on alle 10 ihmistä töissä ja kaikki vain hoitaa työnsä ja menee kotiin sen jälkeen (tai minne meneekään). Itselle tämä sopii koska en ole kiinnostunut kaveraamaan työkavereiden kanssa. Ilmapiiri pysyy asiallisena ja mukavana, mitä nyt pomo välillä saattaa vähän kiukutella. :)

Muistan, kun nuorena en saanut mitään "hyviä töitä". Lajittelin sitten rakennusjätettä 10 e tuntipalkalla. Töitä sai tehdä niin paljon kuin halusi, mutta ylitöistä ei maksettu ekstraa. Tein parhaimmillaan kuukaudessa 320 tuntia töitä.

Jossain vaiheessa huomasin, että tietynlaisista työntekijöistä on pula. Myöhemmin huomasin, että tällaisista työntekijöistä on pula joka puolella: erityisesti ammattikoulututkinnon vaativissa ammateissa (sähkömies, kokki, lähihoitaja, mekaanikko jne.) mutta myös akateemisissa ammateissa (insinööri, opettaja, KTM jne.)

Mistä oiken on pula?

Ihmisistä, jotka:

- tulevat töihin sovittuna aikansa ja tekevät sovitut työt.

- osaavat kuunnella ja joilla on hyvät käytöstavat ja rohkeutta sanoa mielipiteensä.

- kestävät vastoinkäymisiä ja sen, että heille sanotaan "ei". Jotta mielenterveytesi pysyy kunnossa, tarvitset luotettavia ja vakaita ihmisiä lähellesi. He ovat kultaakin kalliimpia. Pidä heistä kiinni, arvosta heitä, ja tee suunnitelma, miten saat tällaisia ihmisiä elämääsi, jos sinulla ei nyt ole heitä.

Hyvät tavat ovat universaali kieli. Niillä pääsee jo pitkälle, eivätkä ne vaadi korkeakoulututkintoa. Niitä voi oppia, jos kotona huudettiin kirosanoja ja anteeksi pyydettiin sanomalla "oho!"

Nyt olen maisteri ja opettajana, mutta voisin vieläkin palata suorittavaan työhön, jos tarve vaatisi. Perfektionismi uuvuttaa, liiallisen odotusten hyväksyminen johtaa burnoutiin. Erinomainen on hyvän vihollinen. Vain harvassa ammatissa ja tehtävässä tarvitsee tehdä 100 % suorituksia. tarpeeksi hyvä riittää.

Kaikille nuorille, jotka epäilevät, pääsevätkö työn syrjään kiinni, haluan sanoa:

Maailmassa on työtä enemmän kuin kukaan ehtii tehdä. Opi ensin hyvät tavat, sitten opi tekemään työtä säännöllisesti (vaikka koulussa tai vapaaehtoistyössä ensin). Jos kykenet tekemään säännöllistä työtä, eli fyysinen ja psyykkinen terveytesi on ok,  palkkatöitä on sinulle tarjolla. Varmasti.

Hyvä nuori, luota itseesi ja kykyihisi ja jaksaamiseesi.

Jokainen nuoria on jokaisella vuosikymmenellä ollut saman epävarmuuden ja kysymysten äärellä, kuin sinä itse.

Ja katso mitä heistä mitä heistä on tullut.

Suomalainen hyvinvointi yhteiskunta on tällä hetkellä parasta mitä maailmasta voi löytyä.

Ne kaikki aikoinaan itsestään epävarmat nuoret ovat tämän yhteiskunnan meille saaneet aikaan.

Sinä nuori olet luomassa tulevaisuuden yhteiskuntaa ikäisillesi ja tuleville polville ja kaikesta huolimatta näin vanhemman polven ihmisenä uskon, että te kykenette luomaan edelleen hyvän yhteiskunnan itsellene ja lapsillenne.

Ei pidä juuttua siihen, että toisilla ja joillakin menee huonosti, näin on ollut jokaisessa maassa.

Nyt jos koskaan, meillä on suuri määrä älykkäitä ja erilaisiin ammatteihin haluvia nuoria.

Kaikesta negatiivisuudesta  huolimatta minulla on suuri luottamus tulevaisuuten ja siihen, että lapsen lapsen lapseni, saavat edellen elää hyvää elämää juuri suomalaisessa yhteiskunnassa.

Ole huoleti nuori.

Jos olet suht.koht. älykykäs ja mielesi on avoin muutoksiin sinun tulevaisuutesi on turvattu.

Elät tulevaisuudessa sitä elämää juuri sitä mihin olet pyrkinyt ja mitä haluat.

Mutta eihän se tule noin vaan, nappia painamalla.

Tulevaisuudessa on oltava valmis muuntautumaan työelämän mukana, ja mitä älykkäämåpi ihminen on, sitä helpompaa tuollainen ammattien ja työelämän vaihdos hänelle on.

Ainostaan jo siksi, että älykäs ihminen oppii nopeasti uudet taidot ja vaatimukset.

Suosittelen kansainvälisen uran mahdollistavan koulutuksen hankkimista. Jos Suomi aikuisena ketuttaa, niin pääsee helpommin pois.

Koulutus kannattaa aina. Mielestäni insinöörikoulutus erityisesti.

Työssä on aina helpompaa kuin opiskelu tai koulu. Pahinta mitä voi tapahtua, on joutua vaihtamaan työpaikkaa. Kukaan ei sinulta enää vie tutkintoa eikä työkokemusta. Opiskellessa piti pelätä, valmistuuko koskaan.

Ei läksyjä, ei kokeita. Ainakin jos ei liian vaativiin johtajatehtäviin mene, niissä ei enää kellonaikoja kysellä.

Uudessa työpaikassa täytyy pari ekaa vuotta opetella ja vähän stressatakin, sitten kun on muutaman vuoden ollut, osaa jo niin hyvin ettei tarvitse stressata.

Kunnon palkka on mukava. Voi käydä lomilla, sisustaa kotia, ostaa kivoja juttuja. On mukavaa asua omillaan.

Vierailija kirjoitti:

Taas, jälleen kerran näkee, millaisia ihmisiä linjoilla on.

Eli heitä jotka alapeukuttaa kaikkia niitä, jotka työelämässä ovat.  Ja alapeuttavat etenkin niitä, jotka työelämässä viihtyvät ja ovat tyytyväisiä työhönsä.

Siis vain tälläisiko ihmsiä palsta ja juuri tämä ketju on täynnä?

Ihmisiä jotka ovat haluavat olla työttömiä, ihmisiä jotka haluvat olla ja elää pelkillä yhteiskunnan ja muiden maksamilla tukiasilla?  Ihmisiä, joiden elämä pääsisältö on nukkua päivät, elää yöllä, maata päivät sohvalla, polttaa sätkiä parvekkeella ja hakea täysi lasti olutta tukipäivinä ja tilata pizzat silloin kotiin?

Trollailla palsatalla koko päivä ja ivailla ja halveksia niitä nuoria ja ihmisiä, jotka pyrkivät elämässä toisenlaista elämää kohtaan.

Haluan sanoa kaikille nuorille tämän: Olet nuori ihminen ja maailma on Sinun.

Jos vain itse haluat, voit saavuttaa kaikki ne unelmasi, mitä sinulla on.

Ja jos se juuri nyt tuntuu tosi vaikealta, niin hae apua joka puolelta mistä vain voit.

Jos olet itse halukas määräämään tulevaisuudestasi, niin kukaan ei sitä estä, voit saada kaiken sen mitä haluat.  Mutta tietenkin se vaatii voimakasta motivaatioita, sinnikyyttä ja omaa halua saavutta se, mistä unelmoi.

Kuinka kehtaatkin yleistää. Itse hyvässä uskossa kouluttauduin ja olin vajaa 10 vuotta työelämässä, kun mm. kiusaaminen ja työuupumus poistivat itseni työelämästä. Sitä en vielä tiedä, onko pysyvästi, mutta onhan tuo työelämä toisille aika raaka, varsinkin työpaikkakiusatuille.

Toisilla taas ehkä kuvaamasi kaltainen käytös voi johtua myös siitä, että heillä on usko omalla kohdalla mennyt tulevaisuuteen. Onhan muutenkin yhteiskunta täynnä kaikenlaista kyykytystä, riistoa ja hyväksikäyttöä. Ja kovin moni ei myöskään pysty edes myöntämään, että jotenkin väärin toimisivat toisia kohtaan.

Toisilla toki menee kivasti, eivätkä tule huonosti kohdelluksi. Toivottavasti eivät myöskään itse osallistu muiden kyykytykseen, syrjäyttämiseen tai vastaavaan ja ovat osaltaan luomassa hyvää, rakastavaa, empaattista ja inhimillistä yhteiskuntaa, jossa kenenkään ei tarvitse jäädä yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vähemmän stressaavaa kuin opiskelu ainakin.

Olen sairaanhoitajan hommista opintovapaalla, ja vaikka opiskelussa hommaa riittää, niin yliopisto-opinnot tuntuvat lastenleikiltä sairaanhoitajan työhön verrattuna, ainakin mitä stressiin tulee...eli riippunee alasta. Työelämä vei mehut totaalisesti.

Teen kaksivuorotyötä sosiaalialalla. Työ on hyvin itsenäistä ja suunnittelen kalenterini asiakastapaamisten ja oman elämäni mukaan. Tapaan asiakkaita heidän kodeissa tai toimistolla, kirjoitan tapaamisista, olen yhteydessä asiakkaiden eri verkostoihin puhelimitse ja osallistun erilaisiin neuvotteluihin. Olen osa tiimiä jonka kanssa minulla on myös työryhmän erilaisia tapaamisia. Työ on prosessinomaista, jokaisen asiakkaan vierellä kulkemista. Työ on mielenkiintoista, haastavaa ja välillä henkisesti rankkaa. Työpäivät ja asiakkaat ovat hyvin erilaisia. Työhön vaikuttavia muutoksia on paljon, mutta sellainen asenne auttaa, että ajattelee muutoksen olevan osa työn kehittämistä ja myös omaa kehittymistä. Parhaimmillaan työ on minulle jatkuvan kasvun ja oppimisen lähde. Osallistun myös erilaisiin koulutuksiin. Tämä on viides tämän alan työpaikka työurallani valmistumisen jälkeen. Työvuosia on takana 17.

Ap usko pois, maailma on tulevaisuudessa teidän.

Ei mitään hätää, aivan varmasti löydät paikan ja itsellesi sopivan työn tulevaisuuden maailmassa.

Sen osoittaa jo se, että kysyt aiheesta tällä palstalla.

Tällä palstalla kun on vain nuorten valistusa siitä, miten TE-toimisto häiritsee heitä lähettämällä heille työpaikka tarjouksia.

Lisäksi palstalla jaetaan neuvoja siitä, miten välttyisi että ei joutuis ottamaan vastaan yhtäkään työpaikkaa.

Samoin palstalla lytätään kaikki mahdolliset keinot, joita palstalaisia yritettään työllistää.

Ainoatakaan faktaan perustuvaa väitettä en yhdeltäkään nuorelta ole täällä lukenut.

Kaikki perustuu vain muilta kuultuihin työttömien nuorten  " jargoniin".

Tämä palsta ei todellakaan edusta suomalaisten nuorten tulevaisuuden näkemystä.

Tämän palstan nuorten mielipiteet edustavat vain nuorten marginaalia.

Joten ap, ohita kaikki nega jutut aloituksesi suhteen.

Luin tämän ketjun läpi

Oli niin surullista huomata, että useimpia todella viisaita ja toteuttmis kelpoisia kommentteja alapeukutettiin-

Olen varma, että tuo johtuu siitä, että juuri nyt palstall on eniten syrjäytneitä ihmisiä.

Niitä jotka ovat  jo tottuneet siihen, että yhteiskunnalta saa kaiken ilmaiseksi, eikä itse tarvitse tehdä yhtään mitään, toimeentulonsa eteen.

Opiskelu ja oman elämisen olosuhteiden parantaminen on näille ihmisille kauhistus, eikä se heidän omasta mielestään edes kuulu heille?

Missä vaiheessa Suomi on ajautunut tähän tilanteeseen?

Että suuri osa muista elättää täysin terveet ja työkykyiset ihmiset kotiin?

Ja miten kauan meidän yhteiskunta jaksaa tämän tehdä?

Ehkä tärkein neuvo, joka käy ilmi jo aiemmista viesteistä:

Ota selvää, miten pääkoppasi pysyy kunnossa ja mitä se kestää. Jos henkinen kanttisi kestää ja mielenterveytesi on kunnossa, pärjäät. Vaikka olisit pyörätuolissa, hyvällä pääkopalla pärjäät, kun olet valmis työskentelemään.

Jos olet valmis tekemään jonkin aikaa (esim. 1-2) vuotta työtä pienellä palkalla, vaikka saisit enemmän tukina, todennäköisesti tämä motivaatio ja työmoraali palkitaan ja etenet. Muista asettaa tavoitteita ja välitavoitteita, ja muista, että kukaan ei saavuta laajoja tavoitteita yksin.

Jos pelaa korttinsa oikein, hankkii ensin täydelliset paperit eikä tee virheitä plus kestää kiusaamiset ja muut, voi jo kymmenessä vuodessa päästä kohtalaiseen asemaan ja keskinkertaiseen palkkatasoon ja uskaltaa tehdä ehkä lapsiakin. Kun muu elämä on kunnossa, voi viettää vapaa-aikansa omassa kuplassaan ja jättää työt työpaikalle. Niistä työpaikan tyypeistä ei tarvitse välittää hittojakaan työajan ulkopuolella.

Ohiksena vastaan nrolle 29

 Työpaikka kiusaaminen on monipuolinen juttu, mutta myös ns, marginaalinen asia.

Läheskään kaikki eivät joudu työpaikka kiusatuiksia vaan pärjäävt noin suht.koht. normaalisti työssään.

Joten työpaikka kiusausta en ottaisi ollenkaan esiin ap: esittämään kysymykseen, nuorten tulevaisuuden työelämästä, sillä työpaikka kiusaus on kuitenkin vain marginaalista.

Se on tosi vakava asia ja voi johtaa kiusatun pysyvään työkyvyn menettämiseen, mielenterveys ongelmiin ja koko elämän vaurioitumiseen.  Sama asia koskee koulukiusaamista.

Mutta noin yleensä ottaen, tulevaisuus on nuorten.  Ja jokaine nuori on sen hetkisen elämänsä summa.

Hänellä on geenit, kotikasvatus ja kouluelämä ja sen suorittamien tietyin arvosanoin taustallaan.

Niiden pohjalta hän tulevaisuuteen suunnistaa.

Jotkut ovat taitavia käytännön töissä, toiset taas lukuhommissa ja teoriassa.

Ei kukaan voi etukäteen ennustaa sitä, miten työpaikoilla tulee toimeen muiden ihmisten kanssa tai mite selviää muutoin haastavissa tehtävissä tai yleesnä työssään.

Pelkällä työpaikka kiusaamisen kommenteilla ei kuitenkaan kannata pelotella nykynuoria, jotka ovat jo valmiiks epävarmoja itsestään ja tulevaiduusestaan.

Negatiiviset arviot ja visiot tulevaisuudesta vain pelottavat nuoria ja pahimmassa tapauksessa estävät  pelokkaita ja epävarmoja nuoria hakeutumasta koulutuksiin.

Vierailija kirjoitti:

Erittäin hyvä aloitus.

Paras aloitus todella pitkiin aikoihin tällä palstalla.

Perusaloituksena totean heti sen että:  Koulutus kannatta aina.

Aina.

Olipa sinulla mikä tahansa ammattitutkinto peruskoulun jälkeen, se on aina joka paikassa pelkkää plussaa.

Just nyt elämme vaikeita aikoja, mutta niinkus aina, ne eivät jatku loputtomiin.  Jossain vaiheessa tulee tilanne, jossa töitä on tarjolla enemmmän kuin nyt.

Ja kuten aina, nuorissa on tulevaisuus.  Tulevaisuus on kaikissa teissä nuorissa, vaikka eläisitte nyt tosi vaikeita aikoja ja suuressa epävarmuudessa siitä, mihin kouluttaudun, missä ammatissa saan jatkosskin töitä, tai myös siinä mielentilassa, että kannattaako mitään edes yrittää.

Kyllä kannatta aina yrittää jotain.  Tulevaisuus on aina ollut nuorille suuri kysymismerkki.

Pahinta mitä nuori voisi tällä hetkellä tehdä on se, ettei hän peruskoulun hanki  mitään muuta lisäkoulutusta.

Myos jo ammatissa ja töissa olevat ihmiset joutuvat koko ajan kouluttautumaan lisää ja heidän työkuvansa muuttuu koko ajan.

Jos ihmisellä on jokin perus ammattikoulutus, niin siitä on helpompia hakeutua uusiin koulutuksiin ja ammatteihin, koska hänellä on jo perusnäkemus siitä, mitä koulutus ja ammatti ihmiseltä vaatii.

Jokaisen nuoren kannattaa luotta tulevaisuuteen. Se ei ole samanlainen kuin tämä hetki just tässä ja nyt.

Mutta se ei myöskään ole mikään pelottava mörkö, joka uhkaa sinua ja vie sinulta kaikki mahdollisuudet.

Ei tosiaankaan.

Nuorilla ei ole muuta visoita kuin tulevaisuus.  Ja siinä tulevaisuudessa kyllä pärjää kyllä erittäin hyvin.

Koulutus ja oman elämän haltuun ottaminen ovat niitä avain asioita joihin pitää panostaa.

Todella hyvä vastaus.

Tähän kommentoin vielä että nyt on korona mutta aina on jotain. Tärkeintä on olla valmis joustamaan ja muuttamaan omia suunnitelmia. Ei jäädä kiinni yhteen ajatukseen unelmatyöstä ja elämänmallista. Työelämässä on aina erilaisia trendejä ja suhdanteita ja aina ei ole ihan mahdollista tietää mihin koulutus menee ja mitä aloja tarvitaan vaikka 10 vuoden päästä. Eli seuraa toki kiinnostuksiasi mutta älä jumitu yhteen asiaan. Ne samat hyvät asiat voivat löytyä useammalta alalta jos olet kekseliäs ja valmis muuttamaan omia ajatuksiasi ja hankkimaan erilaista osaamista.

Haluan unohtaa koko työelämän. En kyllä itse asiassa muistakaan siitä mitään, kun läksiäislahjaksi saamani Reinot kuluivat kaatopaikkakuntoon jo vuosia sitten.

Toi olikin hyvä! Meen taatusti maanantaina töihin ajatellen Nyt tää avais koneen ja ohjelmat. Nyt tää hakis kahvia ja sitten tää voi soittaa puhelun. Sitten tää kävis kysymässä neuvoa kollegalta kinkkiseen tilanteeseen ;D 

Vierailija kirjoitti:

Ohiksena vastaan nrolle 29

 Työpaikka kiusaaminen on monipuolinen juttu, mutta myös ns, marginaalinen asia.

Läheskään kaikki eivät joudu työpaikka kiusatuiksia vaan pärjäävt noin suht.koht. normaalisti työssään.

Joten työpaikka kiusausta en ottaisi ollenkaan esiin ap: esittämään kysymykseen, nuorten tulevaisuuden työelämästä, sillä työpaikka kiusaus on kuitenkin vain marginaalista.

Se on tosi vakava asia ja voi johtaa kiusatun pysyvään työkyvyn menettämiseen, mielenterveys ongelmiin ja koko elämän vaurioitumiseen.  Sama asia koskee koulukiusaamista.

Mutta noin yleensä ottaen, tulevaisuus on nuorten.  Ja jokaine nuori on sen hetkisen elämänsä summa.

Hänellä on geenit, kotikasvatus ja kouluelämä ja sen suorittamien tietyin arvosanoin taustallaan.

Niiden pohjalta hän tulevaisuuteen suunnistaa.

Jotkut ovat taitavia käytännön töissä, toiset taas lukuhommissa ja teoriassa.

Ei kukaan voi etukäteen ennustaa sitä, miten työpaikoilla tulee toimeen muiden ihmisten kanssa tai mite selviää muutoin haastavissa tehtävissä tai yleesnä työssään.

Pelkällä työpaikka kiusaamisen kommenteilla ei kuitenkaan kannata pelotella nykynuoria, jotka ovat jo valmiiks epävarmoja itsestään ja tulevaiduusestaan.

Negatiiviset arviot ja visiot tulevaisuudesta vain pelottavat nuoria ja pahimmassa tapauksessa estävät  pelokkaita ja epävarmoja nuoria hakeutumasta koulutuksiin.

Hmm... Ei ne ongelmat kuitenkaan katoa vähättelemällä tai maton alle lakaisemalla, vaan asioihin puuttumalla. (Joitakin vuosia sitten arvioitiin, että työpaikkakiusattujakin olisi n. 10 000). Ja onhan se tekemisen tahti toisaalta koventunut menneisiin vuosiin nähden ja muutenkin muuttunut, ja ehkä myös laadun kustannuksella. Tosin tulevasta ei tiedä (toivottavasti asiat vielä paranevat), mutta toiset povaavat, että muutoksen tahti sen kuin kiihtyy entisestään, niin kyllähän se väkisinkin terveyteenkin jotenkin tulee vaikuttamaan, ja vain tietynlaiset ihmiset pärjäävät, vaikka kyllä sitä jotain muuta toivoisi.

Olisihan sitä muutakin kommentoitavaa nykykehityksestä (vaikka osa asioista on kai parantunutkin), mutta tästä tulisi vieläkin pidempi teksti, niin en kaikkea tähän näin ollen tuo.

Mutta onhan niitä muitakin työelämäongelmia ja pelätään (uutisten mukaan), että korona-ajan nuorista osa mahdollisesti jää väliinputoajiksi, niinkuin 90-luvun lamankin nuoret (ja osa muista ihmisistä)). Tämähän toki olisi hyvä estää, ja soisi siihen tahtoakin olevan. Mutta edelleenkään; tosiasioilta silmien sulkeminen (ja mistä osatekijöistä nämä ongelmat johtuvatkin) ei muuta tätä ihmiskuntaa yhtään paremmaksi.