Nuori kysyy - Minkälaista työelämä teillä todellisuudessa on?

Tärkeintä tulevaisuudessa on työkyky.

Hyvin suuri osa työntekijöistä kärsii jaksamisen ja/tai mielenterveyden ongelmista.

Pysy työkykyisenä. Tulevaisuudessa sinulla on silloin etulyöntiasema.

Miten sitten ylläpidät työkykyä 50-vuotisen työuran aikana, onkin oman ketjunsa arvoinen kysymys.

Asiantuntija/ esimiehenä tehtaassa. Työ todella stressaavaa ja hektistä. Päivistä 80% menee palavereissa, joiden lomassa pitäisi pystyä ohjaamaan ja kehittämään oman osaston toimintaa. Työt tehdään sitten palaverien päätteeksi omalla ajalla. Viime vuonna ylitöitä tuli yli 300h, ja silti sain ylempää valitusta, että en tee tarpeeksi. Ylitöistä ei luonnollisesti makseta. Puhelin soi iltaisin ja öisin kotiin, ja oletetaan, että vastaat. Sain viime vuonna valitukset siitä, kun en ollut soittanut takaisin 1,5 sisään (olin silloin uimassa). Työhön olen aiva loppu ja burnout lomaa odottelen. Palkka tälläisesta työstä on reilu 4000 kuussa, ja siitä verot pois.

Kannattaa tutustua hyvin itseensä ja valita ala tarkkaan. Moni haaveilee auttamistyöstä ihmisten parissa. Itse koen, että ihmissuhdealalla opiskeluvaihe oli hyvin paljon helpompaa ja mukavampaa kuin itse työelämä. Etätyöt eivät auttamisalalla onnistu. Ihmisten auttaminen onkin todellisuudessa haastavampaa kuin oppikirjoissa.

Tässä työssä on todellinen riski uupua varsinkin jos olet tunnollinen ja empaattinen ihminen. Resursseja tehdä työtä kunnolla ei useinkaan ole riittävästi. Apua kaipaavia ihmisiä on enemmän kuin mihin kenenkään työtunnit riittää. Työt myös herkästi tulevat vapaa-ajallakin mieleen. Hyvä puoli on se, että tälle alalle työllistyy hyvin heti valmistumisen jälkeen ja työt eivät vaikuta olevan loppumassa tulevaisuudessakaan.

Työelämä on hienoa! Hyvä pomo, ok työkaverit, itsenäinen työ erityisasiantuntijana. (Akateeminen tutkinto)

Valitsen ja olen valinnut työpaikkani sen perusteella, millainen johtaja ja johtamiskultturi siellä on.

Vierailija kirjoitti:

Tärkeintä tulevaisuudessa on työkyky.

Hyvin suuri osa työntekijöistä kärsii jaksamisen ja/tai mielenterveyden ongelmista.

Pysy työkykyisenä. Tulevaisuudessa sinulla on silloin etulyöntiasema.

Miten sitten ylläpidät työkykyä 50-vuotisen työuran aikana, onkin oman ketjunsa arvoinen kysymys.

Luepa tuokin kommentti, mikä tuli jälkeesi, eli nro 42. Miten ihmeessä noissakaan olosuhteissa se terveys muka säilyisi? Kyllä työterveys on kaikkien asia, eikä sitä pidä sälyttää ainoastaan yksilöiden harteille. Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää?

Vastaavankaltainen tilanne koskee mitä tahansa ihmisryhmää, eli riistetäänkö sitä mitä tahansa ammattikuntaa, työttömiä, sairaita tai ketä tahansa. Tähän pitäisi saada muutos jollain tavalla, mutta miten? Ei kuitenkaan kapinoimalla tms., vaan jotenkin muuten, yleisesti hyväksytyllä tavalla.

Jos korkeakouluopinnot kiinnostaa niin mieti se ala tarkkaan. Pidä vaikka välivuosi(a) jos olet yhtään epävarma. Itse hain opiskelemaan kun ensikertalaisuuskiintiöistä ei ollut tietoakaan. Valitsin alan joka kuulosti ihan kiinnostavalta ja työtilanne ihan hyvältä. Mitään paloa alalle ei ollut mutta kun en muutakaan keksinyt. Kaikesta huolimatta pieleen meni se valinta vaikka valmistuinkin. Nyt sitten ensikertalaisuus menetetty ja alan vaihto vaikeampaa.

Vierailija kirjoitti:

Koulutus kannattaa aina. Mielestäni insinöörikoulutus erityisesti.

Työssä on aina helpompaa kuin opiskelu tai koulu. Pahinta mitä voi tapahtua, on joutua vaihtamaan työpaikkaa. Kukaan ei sinulta enää vie tutkintoa eikä työkokemusta. Opiskellessa piti pelätä, valmistuuko koskaan.

Ei läksyjä, ei kokeita. Ainakin jos ei liian vaativiin johtajatehtäviin mene, niissä ei enää kellonaikoja kysellä.

Uudessa työpaikassa täytyy pari ekaa vuotta opetella ja vähän stressatakin, sitten kun on muutaman vuoden ollut, osaa jo niin hyvin ettei tarvitse stressata.

Kunnon palkka on mukava. Voi käydä lomilla, sisustaa kotia, ostaa kivoja juttuja. On mukavaa asua omillaan.

Varoituksen sana: stressiin voi jäädä koukkuun. Olen suunnittelu- ja tuotekehityshommissa ja pari ekaa vuotta menee opetellessa, sen jälkeen asiat alkavat sujua ja uuden ongelman ilmaantuessa tietää miten se kannattaa hoitaa. Silloin alkaa myös nousta firman luottohenkilöksi jonka mielipidettä kuunnellaan. Tämä jatkuu vuoden pari jonka jälkeen alkaa kyllästyminen. Mitään henkeä salpaavaa ongelmaa ei tule enää eteen vaan kaikki menee samaa rataa. Sitten vaihdetaan firmaa ja työtehtäviä ja sama alkaa alusta.

Joo tiedän, ei sovi kaikille mutta minä olen tämän itsessäni huomannut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tärkeintä tulevaisuudessa on työkyky.

Hyvin suuri osa työntekijöistä kärsii jaksamisen ja/tai mielenterveyden ongelmista.

Pysy työkykyisenä. Tulevaisuudessa sinulla on silloin etulyöntiasema.

Miten sitten ylläpidät työkykyä 50-vuotisen työuran aikana, onkin oman ketjunsa arvoinen kysymys.

Luepa tuokin kommentti, mikä tuli jälkeesi, eli nro 42. Miten ihmeessä noissakaan olosuhteissa se terveys muka säilyisi? Kyllä työterveys on kaikkien asia, eikä sitä pidä sälyttää ainoastaan yksilöiden harteille. Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää?

Vastaavankaltainen tilanne koskee mitä tahansa ihmisryhmää, eli riistetäänkö sitä mitä tahansa ammattikuntaa, työttömiä, sairaita tai ketä tahansa. Tähän pitäisi saada muutos jollain tavalla, mutta miten? Ei kuitenkaan kapinoimalla tms., vaan jotenkin muuten, yleisesti hyväksytyllä tavalla.

Luin tuonkin kommentin. Jos tilanne on 42 kuvaaman kaltainen, minulle vaihtoehtoja olisi kaksi:

1) Avaan suuni ja kerron rajani. En voi jatkaa tuolla tavalla, tai terveys menee. Olen valmis tekemään ahkerasti töitä, mutta en terveyteni uhalla. Tämän sanominen voisi johtaa vaihtoehtoon

2) Toisen työn etsiminen pikimmiten. Jos on kokemusta tehtaan esimiestyöstä ja yli 4000 brutto, muita töitä on mahdollista saada, vaikka palkka putoaakin. Itse olisin valmis tuossa tilanteessa pienempään palkkaan, kunhan työn kuorma pienenee myös.

Työuran alussa olisin valmis tekemään pari vuotta rankkaa työtä, huonoillakin ehdoilla, kunhan minulla olisi selvä suunnitelma, miten etenen mielekkäämpiin töihin, joissa on paremmat työehdot.

Tilanne on tosi vaikea, jos on vanha ja työkyky on heikko. Siihen ei kenelläkään tietääkseni ole hyvää ja kaunista ratkaisua. Tämän ketjun aloittaja kysyi nuorista, ja heille tilanne on parempi. Heillä työkyky on yleensä parempi, heillä on paremmat edellytyksen opiskella ja he yleensä sopeutuvat muutoksiin paremmin kuin vanhat.