Onko mitenkään mahdollista järjestää vauvavuosi niin että ei tarvisi elää zombina jatkuvan unenpuutteen vuoksi?

Vierailija kirjoitti:

Jos lähtökohta on, että lapsi on terve ja itkee keskimääräisen verran, niin TODELLAKIN on.

Vähäunisinkin vauva nukkuu yli 12h vuorokaudessa.

Tarvitsee vain priorisoida uni kaiken muun edelle ja olla aina menossa itsekin nukkumaan, kun vauva nukahtaa.

(Sitten on tuntikausia kanniskeltavia pahimpia koliikkitapauksia, joiden kanssa ei varmasti mitenkään ole mahdollista nukkua tarpeeksi, mutta näistähän et kysynyt.)

Jaa. Meillä vastasyntynyt nukkui 8h/vrk. Ei sen saanut antaa nukkua, koska kasvoi hitaasti. Lisäksi oli kovin itkuinen. Se oli sitten 30-60min unta muutaman kerran vuorokaudessa minulle.

Kaikki on mahdollista, mutta valitettavasti ei voi mitenkään tietää etukäteen millaisen vauvan saa. Tämä meidän laiha tyttökin oli periaatteessa ihan terve.

Mun mies ei koskaan herännyt ennen minua vauvan ääniin, että se siitä yöheräilyjen jakamisesta. Joko jouduin herättämään miehen, tai sitten kuuntelin valveilla kunnes vauva huusi niin kovaa, että mieskin heräsi. Että en nyt laskisi senkään varaan, että vuorotellen yöheräilyjä hoitaessa äiti saa nukkua omalla vuorollaan katkeamatonta unta. Äidin vaistoa (tässä tapauksessa koiranunta) ei saa pois päältä ja miehillä sitä ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lähtökohta on, että lapsi on terve ja itkee keskimääräisen verran, niin TODELLAKIN on.

Vähäunisinkin vauva nukkuu yli 12h vuorokaudessa.

Tarvitsee vain priorisoida uni kaiken muun edelle ja olla aina menossa itsekin nukkumaan, kun vauva nukahtaa.

(Sitten on tuntikausia kanniskeltavia pahimpia koliikkitapauksia, joiden kanssa ei varmasti mitenkään ole mahdollista nukkua tarpeeksi, mutta näistähän et kysynyt.)

Jaa. Meillä vastasyntynyt nukkui 8h/vrk. Ei sen saanut antaa nukkua, koska kasvoi hitaasti. Lisäksi oli kovin itkuinen. Se oli sitten 30-60min unta muutaman kerran vuorokaudessa minulle.

Kaikki on mahdollista, mutta valitettavasti ei voi mitenkään tietää etukäteen millaisen vauvan saa. Tämä meidän laiha tyttökin oli periaatteessa ihan terve.

Meille annettiin ihan toisenlainen ohje eli nimenomaan vauvan piti nukkua, koska se nukkuessaan kasvoi.

Vierailija kirjoitti:

Jos lähtökohta on, että lapsi on terve ja itkee keskimääräisen verran, niin TODELLAKIN on.

Vähäunisinkin vauva nukkuu yli 12h vuorokaudessa.

Tarvitsee vain priorisoida uni kaiken muun edelle ja olla aina menossa itsekin nukkumaan, kun vauva nukahtaa.

(Sitten on tuntikausia kanniskeltavia pahimpia koliikkitapauksia, joiden kanssa ei varmasti mitenkään ole mahdollista nukkua tarpeeksi, mutta näistähän et kysynyt.)

No ei todellakaan vähäunisin vauva nuku 12 tuntia! Meidän kuopus nukkui jo ihan vastasyntyneenä vain 10 tuntia vuorokaudessa ja myöhemmin vielä vähemmän. Ei ollut kipeä tai sairas. Todi aktiivinen tyttö nyt koululaisenakin. Oma nukkumisenioli surkeaa, kun vauva saattoi olla yöllä jopa viisi tuntia putkeen hereillä. Päiväunet olivat usein vain 15-30 min pätkiä.

Sen sijaan esikoinen nukkui jo 2 kk iässä kellon ympäri. Olin valtavan pirteä ja energinen, kun usein heräsin jo ennen vauvaa.

Vauvat on tosi erilaisia! Jos asia kovasti ahdistaa niin voithan sopia miehen kanssa unijärjestelyistä jo etukäteen tai jopa harkita yöhoitajaa!

Kenenkään muun vauvavuosia ja kokemuksia väheksymättä, kaikki ovat yksilöitä. 

Minulla ei neljän vauvan kanssa ole koskaan ollut univelkaa. Imetin ja keskityin täydellisesti kotiin, perheeseen ja vauvaan sen ekan vuoden ajan vauvan synnyttyä. Täysimetyksen lopetin siinä vaiheessa kun huomasin että imetysaika alkoi venymään, vauva nukahteli imetyksen aikana rinnalle tai oli vilkas ja tuntui silti olevan tyytymätön. Annoin imetykselle aikaa sen 10 minuuttia perustuen vauvan omalle rytmille ja sinä aikana vauva todellakin syö sen minkä syö. jos vauvaa vaan pitää siinä rinnalla edelleen ja antaa käyttää tissiä tuttina niin se on jokaisen oma asia. Minua ei huvittanut toimia sellaisena.  Olen myös käyttänyt vauvoilla kangasvaippoja. Pesukone ja kuivausrumpu hoiteli pyykit joten en kokenut sen olevan raskasta. 

Mies auttoi siinä että vietti paljon aikaa isomman, myöhemmin monikossa isompien lasten kanssa ulkona. Tuntikausia niin kesällä kuin talvella. Hän säästi vapaapäiviä, kesälomia ja käytti vanhempainvapaata sen ekan puolen vuoden ajan niin sain rauhassa keskittyä vauvaan. Mun kaikki vauvat nukkuivat alusta asti melkein täysiä öitä. 11:00-5:00 eli sain nukkua 6 tuntia. Ekan vauvan kanssa minua neuvottiin että vauva pitää herättää syömään neljän tunnin välein. En koskaan puuttunut vauvan luonnolliseen rytmiin joka näytti ihan itsestään olevan lähes sama kuin minun. 

Sekin auttoi että meillä oli vaunut sisällä. Kun kävin suihkussa ja vauva oli hereillä niin työnsin vauvan vaunuineen kylppäriin siksi aikaa ja ne toimivat muutenkin eri tilanteissa tosi hyvin sisätiloissa. Mä en moneen vuoteen käynyt suihkussa ovi kiinni eikä se mua haitannut yhtään. Sain ihan rauhassa suihkutella.

Mä kylvetin vauvan joka ilta ja sen jälkeen hieroin vauvaöljyn vauvan iholle ja pakkasin lämpimästi. Ennen omaa nukkumaanmenoa vaihdoin vielä vauvan vaipan ja siellä oli vaan aamupissat sitten kun aamulla herättiin. Mitä mun ulkonäköön tulee niin vauvavuosina näytin jatkuvasti helkkarin hyvältä. Söin just ja just tarpeeksi, join vettä sitäkin enemmän, kävin päivittäin pitkällä vaunulenkillä ja joogasin joka ilta, nykyäänkin ennen nukkumaanmenoa. Mun hiukset kasvoi ihan hirveesti vaikka niitä aluksi lähtikin. Nukuin päikkärit lasten kanssa. Mun kaikki lapset on nukkuneet päikkärit 6 vuotiaaksi asti. Mut mitä mä en vauvavuosina tehnyt niin en roikkunut netissä enkä katsonut tv:tä. Olin ihan out kaikesta eikä mua kiinnostanut oma aika, riitti kun meillä oli haliaikaa miehen kanssa illalla nukkumaan mennessä. Me matkustettiin kuitenkin kaksi kertaa vuodessa ulkomaille koko perheen kera ja asuttiin isossa kaupungissa keskellä kaikkea, leikkipuisto oli suoraan ikkunan alla. Muita äitejä näin kun kävin jossain vaiheessa niissä kerhoissa ja joskus kävin ystävien luona kahvilla tms. Kaikissa lapsiin liittyvissä jutuissa käytiin . 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi alkoi nukkua täysiä öitä 5-vuotiaana. Sitä ennen heräsi joka ainut yö klo 2-3 aikaan, eikä nukahtanut ellei joku käynyt rauhoittelemassa. Itse en hänen nukahdettua uudelleen meinannut sitten enää saada unta. Nyt, kun hän on vuoden nukkunut koko yön putkeen, tajuan, miten uupunut ja väsynyt olen ollut edeltävät 5 vuotta! Miten erilainen olo on, kun saa nukkua yöunet keskeytyksettä!

Olin ainoa, joka häntä kävi tyynnyttelemässä. Tämä univaje on syy siihen, että lapsi jää ainokaiseksi. Vauva-ajassa kaikki muu oli ihanaa paitsi se, kun 4 kertaa yössä heräät syöttämään lasta - mulla ei rintaruokinta onnistunut kuin istuallaan, ei voinut vaan ottaa vauvaa viereen ja nukkua itse,

Miksi ette totuttaneet tuttipulloon? Olisi mieskin voinut hoitaa.

Jestas miten typerä kommentti! 🙈

Kuule, kun ei niitä vauvoja aina pysty niin vain totuttaa johonkin, joka ei oo niiden luontainen syömätapa, kuten tuttipullo.

Sinänsä hassua, että vauvat oppivat pullolle vaikka jo synnäriltä lähtien eivätkä edes kaipaa rintaa. Sen sijaan imetysneuvontaa tarvitaan monessa perheessä, jotta vauva oppii imemään rinnasta.

Meillä oli alkuun se ongelma, että verensokerin takia vauvalle annettiin lisämaitoa synnärillä pullosta, joten alkoi suosia pulloa, josta irtosi helpommin kuin minulta, jolta maito nousi vasta neljäntenä päivänä synnytyksestä. Kotona sitten itkin kun vauva riitelee rinnalla. Söi vain rintakumin kanssa ja lisäksi lämmiteltiin lypsettyä maitoa ja myös korviketta mikrossa pullosta juotettavaksi. Pari viikkoa itkettyäni vieroitin vauvan pullosta ja kuukauden iässä myös rintakumista. Sen jälkeen on imetys sujunut hyvin eikä vauva enää riitele rinnalla. Maitoa lypsin silti pari kuukautta päivittäin 1-2 kertaa maidontuloa tehostaakseni ja sittemmin helpottaakseni oloa silloin kun rinnat ehti pakkautua liian täyteen maitoa esim. yön aikana tai pitkillä päiväunilla. Helpotti myös vauvan imuotteen saamista, kun rinta ei ollut kuin keilapallo.

Nykyään vauva osaa imeä myös täydestä/pinkeästä rinnasta, joten ei tarvitse lypsää, ellen ole lähdössä jonnekin, esim. kahville. Tosin vauva ei viimeksikään osannut syödä pullosta, joten tuskin osaa/haluaa nytkään, joten olen pyrkinyt siihen, että tulen takaisin parin tunnin kuluessa, mikä on yleisin ruokailuväli päiväsaikaan pois lukien päiväunet, joita nukkuu 3-5h.

Eli ei se yöherääminen miehen puolelta edes onnistuisi enää, vaikka sellainen suunnitelma meilläkin oli alunperin, että mies hoitaa yhden syötön yöllä. Alkuun sitä kokeiltiinkin, mutta sitten päätin, etten enää sotke kuoppaisesti alkanutta imetystä tarjoamalla maitoa pullosta vaan käyn sitten syöttövälissä asioilla, jos käyn. Hyvin ollaan synkronoiduttu niin, että vauva haluaa syödä vasta kun olen tullut kotiin ja myös aina kun mietin, että kohta saisi vauva tyhjentää pakkautuneet rinnat, napero herää uniltaan syömään :D Ihan parasta oikeasti, ihan kuin lukisi äidin ajatukset, että nyt olisi hyvä aika ruokaillu. Oikein aivoinen huokaus on kyllä päässyt, kun vauva 5h päiväunien jälkeen viimein tulee syömään ja helpottaa äidin oloa <3

Yöllä taas minä herään niitä aikoja, kun vauvalla alkaa olla nälkä ilman, että täytyy itkua kuunnella. Mies saa täydet yöunet kun ei niihin ruokaähinöihin ja maiskutuksiin herää ollenkaan, enkä itsekään virkisty liikaa, kun minua ei "repäistä" unesta itkun voimalla irti vaan herään omia aikojani vauvan rytmiin synkronoituneena juuri sopivaan aikaan.

Täällä tullutkin jo hyviä neuvoja. Meillä myös aika hyvin meni vauvavuosi, vaikka vauva heräsi useimmiten kahden-kolmen tunnin välein tissille. Tein kaiken vauvan tahtiin, joten meillä ei koskaan ollut väsymystä kirkuvaa vauvaa. Eikä äitiä. Muutamat vaiheet toki väsytti kovastikin.

Tahdistin omat uneni vauvan rytmiin, joten imetin kun menin itse nukkumaan n 22.00. Nukuttin vierekkäin ja kyljelläni laitoin vauvalle rinnan suuhun ja usein nukahdin heti siihen. Hormonit vievät äidin nopeammin syvään uneen. Vieressä oleva vauva ei joutunut huutamaan nälkäänsä, vaan heräsin heti. Mies nukkui hyvin ja otti aamulla ennen töihin lähtöä vauvan seurustelemaan kanssaan ja mä jatkoin unia. Viikonloppuisin vielä pidempään.

Kaikki unikoulut ja hyssyttelyt ja pistäytymiset ja äppit ja ”uniassosiaatiot” koin ihan turhina. Kamalaa säätöä ja stressiä, vauvat eivät ole robotteja eikä nukkumista tarvitse eikä edes voi opettaa uusimman tiedon mukaan. Vauvalla ”täysi yö” tarkoittaa viittä tuntia putkeen. Imetys vaarantuu jos rintoja ei tyhjennä yöllä, ja melatoniini siirtyy maidossa vauvaa nukuttamaan. Eli rinnalle nukahtaminen on luonnon unilääke sekä äidille että vauvalle. Googlaa lisää tutkimuksista tai esim imetys.fi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lähtökohta on, että lapsi on terve ja itkee keskimääräisen verran, niin TODELLAKIN on.

Vähäunisinkin vauva nukkuu yli 12h vuorokaudessa.

Tarvitsee vain priorisoida uni kaiken muun edelle ja olla aina menossa itsekin nukkumaan, kun vauva nukahtaa.

(Sitten on tuntikausia kanniskeltavia pahimpia koliikkitapauksia, joiden kanssa ei varmasti mitenkään ole mahdollista nukkua tarpeeksi, mutta näistähän et kysynyt.)

Jaa. Meillä vastasyntynyt nukkui 8h/vrk. Ei sen saanut antaa nukkua, koska kasvoi hitaasti. Lisäksi oli kovin itkuinen. Se oli sitten 30-60min unta muutaman kerran vuorokaudessa minulle.

Kaikki on mahdollista, mutta valitettavasti ei voi mitenkään tietää etukäteen millaisen vauvan saa. Tämä meidän laiha tyttökin oli periaatteessa ihan terve.

Tiedät itsekin, että vauvanne oli äärimmäinen poikkeustapaus.

Entäs kun itse elelen itsekseni rivarissa, ei ole lapsia eikä naista, mutta naapuriin muutti vauvaperhe ja nyt niiden vauva itkee öisin niin että minäkin kuulen sen seinän läpi... ja isommatkin lapset mekastavat ja kolistelevat seinää jne.

Ei taida vauvoja ja lapsia päästä pakoon kuin jonnekin korpeen metsän keskelle muuttamalla...

Meillä lapsenhoitaja ja anoppi hoitavat yösyötöt ja hoitamisen. Vanhemmat jaksamme paremmin kun saamme nukkua.