Onko mitenkään mahdollista järjestää vauvavuosi niin että ei tarvisi elää zombina jatkuvan unenpuutteen vuoksi?

Minä en ole koko elämässäni nukkunut niin hyvin kuin toisen lapsen syntymän jälkeen. Otin hänet heti viereen nukkumaan ja imetys sujui hyvin. Autuaasti vetelin 10h yöunia vauva kainalossa..❤

En kyllä ekankaan kanssa joutunut juuri valvomaan. Älä pelkää etukäteen, kävin paljon vauvakahviloissa ja sielläkin tapasin vain yhden äidin jolla oli isoja ongelmia valvomisten kanssa. Useimmat oli ihan ok ja pirteitä.

Meillä lapsi alkoi nukkua täydet yöunet 2kk:n iässä. Sitä ennen yöheräilyjä vuoroteltiin miehen kanssa.

Jos imettää, niin ei. Vaikka kerran viikossakin joku muu hoitaisi yhden yön, niin eihän silläkään paikata niitä muita viikon huonosti nukuttuja öitä.

Toki aina voi sattua tosi hyvin (tai tosi huonosti) nukkuva vauva, eihän sitä etukäteen tiedä. Mutta kyllä pääsääntöisesti pitää varautua yöheräilyihin, enkä itse ainakaan heti nukahtanut uudelleen vauvan syötön jälkeen.

Päivällä voi yrittää nukkua myös, ellei ole muita vahdittavia lapsia. Sekin taas tuo oman lisänsä.

Pitkälti se on kiinni siitä, minkälanen vauva on, ei niinkään järjestelyistä. Toiset herää kymmenen kertaa yössä, on itkuisia eikä tajua miten tuttipullosta imetään, joten isä on hyödytön yöaikaan. Toiset herää pari kertaa yössä, pikatankkaa ja nukahtaa heti uudestaan. Minä en kokenut itseäni mitenkään väsyneeksi tuollaisen pikatankkaajan kanssa, vaikka pari kertaa yössä heräsinkin.

Ei.

Isästä kiinni. Ei kaikki isät korvaa lotkauta äidin unen puutteelle.

Lapsi alkoi nukkua täysiä öitä 5-vuotiaana. Sitä ennen heräsi joka ainut yö klo 2-3 aikaan, eikä nukahtanut ellei joku käynyt rauhoittelemassa. Itse en hänen nukahdettua uudelleen meinannut sitten enää saada unta. Nyt, kun hän on vuoden nukkunut koko yön putkeen, tajuan, miten uupunut ja väsynyt olen ollut edeltävät 5 vuotta! Miten erilainen olo on, kun saa nukkua yöunet keskeytyksettä!

Olin ainoa, joka häntä kävi tyynnyttelemässä. Tämä univaje on syy siihen, että lapsi jää ainokaiseksi. Vauva-ajassa kaikki muu oli ihanaa paitsi se, kun 4 kertaa yössä heräät syöttämään lasta - mulla ei rintaruokinta onnistunut kuin istuallaan, ei voinut vaan ottaa vauvaa viereen ja nukkua itse,

Meillä mies aamuvirkumpana otti vauvaa aamuisin ennen töitä hoitaakseen ja minä hoidin yöt. Viikonloppuisin hoiti mies aamut, jolloin sain nukkua kunnolla pitkään. Mies sitten meni illalla aiemmin nukkumaan. Itseä ei haitannut alkuyön heräilyt niinkään, kun sain aamuisin nukkua. Päivällä vetelin päikkäreitä vauvan kanssa. Ihan hyvin jaksoin. Vauva söi alkuun parin tunnin välein, mutta yö-päivä-rytmi saatiin pian toimimaan ja vauva ei muuten ollut itkuinen. Tyytymättömän ja itkuisen vauvan kanssa olisi ollut varmasti rankkaa.

Lisäksi puolison kanssa annoimme vuorotellen toiselle lepoa, kun näytti siltä että väsymys alkaa painamaan. Yhteistyöllä ja molempien hyvinvoinnista huolehtimalla homma toimi.

Ihan turha on noita etukäteen miettiä. Se on mitä se on sitten. Ja imetys voi olla paljon sitovampaa kuin pystyt kuvittelemaan, eikä mies voi tehdä sitä. Jos vauva itkee kovaäänisesti, ei teillä nuku kukaan sitä paitsi kuitenkaan, vaikka miten olisi toisen vuoro nukkua. Noh, ehkä teille sattuu helppo vauva. Suunnitelmien tekeminen on joka tapauksessa hölmöläisten hommia, kun ei voi tulevaisuudesta tietää.

Itse pärjäsin hyvin vaikka olin yksinhuoltaja. Vauva herätteli yöllä mutta nukkui pitkät päivaunet ja niin tein minäkin. Siivous, pyykinpesu, kokkailu yms onnistui hyvin kun vauva oli hereillä.

Jos lähtökohta on, että lapsi on terve ja itkee keskimääräisen verran, niin TODELLAKIN on.

Vähäunisinkin vauva nukkuu yli 12h vuorokaudessa.

Tarvitsee vain priorisoida uni kaiken muun edelle ja olla aina menossa itsekin nukkumaan, kun vauva nukahtaa.

(Sitten on tuntikausia kanniskeltavia pahimpia koliikkitapauksia, joiden kanssa ei varmasti mitenkään ole mahdollista nukkua tarpeeksi, mutta näistähän et kysynyt.)

Itsellä ongelma oli se, että yöllä tiheään heräily vei kykyni nukahtaa. Vaikka siis jaettiin miehen kanssa öitä ja vauva oppi lopulta nukkumaan pidempiä pätkiä, en enää itse osannut nukkua kuin pikku pätkissä ja nukahtaminenkin oli vaikeaa. Se alkoi painaa kyllä muutaman kuukauden jälkeen. Mutta ei näitä ongelmia kaikille tule, etkä voi oikein etukäteen tietää, miten juuri sinulle käy. Mutta toki kannattaa jutella miehen kanssa asiasta etukäteen, jotta hänkin ymmärtää, miten tärkeää uni on myös kotona olevalle vanhemmalle.

Minua väsytti ekat pari viikkoa, mutta kun imetys alkoi sujua, syöminen nopeutui ja vauva alkoi nukkua pitempiä jaksoja 2kk iässä. Herää vain pari kertaa yössä syömään, syö vartin ja jatkaa unia. Käydään nukkumaan puoli kymmenen tienoilla ja aamulla noustaan klo 8-9 välissä. Vaikka vauva heräisi seitsemältä eikä kävisi enää nukkumaan, niin se ei ole katastrofi, kun on ajoissa käynyt nukkumaan. Jos varaa unille aikaa 10-11h, niin ei haittaa vaikka 2h menisi valveilla.

Alkuun tein sen virheen, että odotin milloin vauvaa alkaa nukuttaa ja pääsin nukkumaan vasta yhdeltä yöllä, mutta sitten päätin, että vauva tulee nukkumaan silloin kun äitikin. Syötän sängyssä pimeässä ja laitan unisena pinnasänkyyn, niin kyllä se ennen pitkää hoksaa käydä nukkumaan. Saattaa aikansa ähistä ja huhuilla äitiä, mutta nukahtaa kyllä omia aikojaan.

Meillä vauva on siis nukkunut alusta saakka pinnasängyssä samassa huoneessa. Ainoastaan viikonloppuisin saa aamulla nukkua isin vieressä (että äiti saisi nukkua pidempään) ja joskus arkena minun vieressäni, jos meinaa tohista liian aikaisin aamusta. Tosin toissa aamuna malttoi olla hissukseen omassakin sängyssä, vaikka oli hereillä, niin minä sain nukkua vielä tunnin pidempään :D Pinnasängyn pinnojen välistä kurkistin ja siellä se ihasteli reunapehmusteita ja tapettia. Ihanan huomaavainen tapaus 3kk ikäiseksi.

Olen herkkäuninen ja herään herkästi, mutta siitä on ollut vain etua, koska vauva ei ehdi itkeä öisin, kun otan rinnalle jo pienimmästä nälkään viittaavasta ähinästä. Mies saa nukkua kokonaiset yöunet, enkä minäkään ole rättiväsynyt. Myönnettäköön, että heräsin aiemmin myös niihin kaikkiin muihin ei-nälkään liittyviin ääniin, joita vauvat pitävät, mutta onneksi korva on jo alkanut suodattaa milloin on noustava ja milloin ei, niin ei unetkaan ole niin katkonaiset kuin aiemmin.

Usein myös sanotaan, ettei alle 7kk vauvoja voi kouluttaa nukkumaan, mutta jos on aina samanlaiset unirutiinit, puhdas vaippa ja massu täynnä nukkumaan mennessä, niin kyllä se pienikin vauva hoksaa milloin on aika käydä nukkumaan. Meillä vauva oppi myös olemaan tekemättä tarpeita yöllä. Aiemmin vaihdettiin vaippa aamuyöstä, mutta kun päätettiin ettei yöllä nousta vaipanvaihtoon (paitsi jos alkaa käry käydä), niin loppui yölliset märät vaipatkin. Tästä vastineeksi sitten aloittaa usein aamunsa syötön yhteydessä kakkaamalla, jolloin voi heittää heipat sille, että saisi vielä vähän aikaa aamusta nukkua, koska hoitopöydällä alkaa sellainen tohina, ettei sitten enää nukuta.

Ainakin itselleni oli ihan mahdollista, vaikka olin leskeksi jäänyt raskausaikana. Vauva tosiaan oli terve  ja vaikka ekat kolme kuukautta oli koliikkia, niin se ajoittui onneksi vain illoille, minkä jälkeen nukkui pääsääntöisesti hyvin 

Hän heräsi yöllä vain pari kolme kertaa ja vaikka söi pitkään,  nukahti uudelleen, joten se tietysti auttoi.

Olin myös nuori, joten varmaan myös unen tarve oli silloin erilainen kuin nyt.

Mutta tosiaan kuten joku sanoikin, vauvat ovat erilaisia ja heillä on erilaiset tarpeet.  Niitä ei voi etukäteen tietää. Mutta mielestäni on kyllä hyvä juuri miettiä joku "systeemi" valmiiksi jos onkin kovin itkuinen vauva.

Meillä lapsi herätti joka yö 30min-2h välein yli 2v.

Oli ihan hirveää.

Meillä esikoinen alkoi nukkumaan 8-9 tuntia putkeen heräämättä 5 viikon ikäisenä.

Keskimmäinen sitten heräilikin 4-20 kertaa yössä monta vuotta ja usein itki kipuitkua (allergioita, refluksia, korvaongelmia, astma). Tämä nukkui ensimmäisen kerran noin 8-9 tuntia herättämättä 4 vuoden iässä.

Kolmas oli sitten jotain näiden väliltä. En muista tarkemmin. Silloin oli niin rankkaa kun kaksi nuorinta herätteli että nukuttiin yleensä miehen kanssa eripäissä omakotitaloa ja kummallakin yksi heräilijä ja toisella lisäksi esikoinen siinä lähellä.

Olisikohan siinä mennyt 2-3 vuotta siitä kun nuorimmat oppivat nukkumaan yöt kun minäkin opein myös nukkumaan heräilemättä. Ja minä olin ennen lapsia super hyvä nukkumaan enkä herännyt mihinkään pieneen ääneen. Mutta kyllä vuosia kestänyt jatkuva heräily oli niin rankkaa että se vei osan terveydestäni.

Mutta silti en kadu lapsiani. Nyt meillä on tosi kiva perhe ja helppoa ja nuo rankat vauvavuodet ovat vain haalea muisto.

Syötin vauvaa yöllä jos heräili. Ei mitään ongelmia.

Ja sama päivällä, vauva ilmaisee itkulla jotain hätäänsä.

Nälkä, jano, turvattomuus, sylin tarve.

Tutti ei vie nälkää eikä janoa pois.

Minusta vauva-aika oli aivan ihanaa vaikka väsymys oli välillä suurta. Imetys ei onnistunut kunnolla jättimäisten rintojen takia, joten alusta asti oli myös pullo käytössä lisänä. Se oli kyllä rankkaa kun joka yö piti moneen kertaan sekä nousta ylös imettämään kunnon asentoon että sen jälkeen lämmittää vielä maitoa. Jännästi hormonit kuitenkin jeesasi tilannetta. Päivisin välillä oikein odotin että vauva herää jotta voisin puuhastella hänen kanssaan. Onneksi vauva oli hyvin tyytyväinen ja vähäitkuinen. En olisi pärjännyt koliikkivauva kanssa...

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsi herätti joka yö 30min-2h välein yli 2v.

Oli ihan hirveää.

Jep. Tämä on niin tuttua, lapsi kohta 3vee ja eilein valvoin puoli kahteen asti yöllä. En ole nukkunut hyvin siitä asti kun syntyi, oli

kuuden viikon ikänen kun tuli kipeeksi ja alkoi korvakierre ja silloin unohdin miltä tuntuu nukkua koko yön. Toki nyt pikkuhiljaa alkaa tulla öitä kun ei herää, mutta monesti se on pari kertaa heräämistä yöllä, onneksi on kolmas lapsi eli viimeinen.