Molemmat sisareni olleet 15 vuotiaista asti samojen miestensä kanssa
Eli tähän mennessä 45-vuotta. Mitä hienoa siinä on? T. Ammattivalittaja
Kommentit (18)
huikea juttu. Noinhan sen pitäisi mennä. Optimitilanne kuitenkin on että ollaan parisuhteessa ja hoidetaan sitä niin ettei tarvitse erota.
Kyllä niitä taas naurattaa sun tuleva erosi.
Vierailija kirjoitti:
Hankkivatko lapsia nuorina? Oikeastaan harvinaista, jos ovat yhä samojen kanssa. Eivätkös monet kasva erilleen? Usein nuorina sitoutuvat kai haluavat lapsia ja sitten ero kuitenkin tulee myöhemmin.
Joo, kyllä hankkivat molemmat pari lasta nuorina. Molemmilla oli tyttö ja poika. Toiselta sisaristani kuoli tytär auto-onnettomuudessa ja hänellä on enää poika. Toisella sisarellani on jo 2 lastenlastakin. Tuntuvat viihtyvän miestensä kanssa. Ap
On kai se tavallaan hienoakin.
Mua ahdistaisi se ajatus, että olisin ollut jonkun kanssa niin keskenkasvuisesta, etten voisi tietää, millainen aikuinen olisin ilman häntä. En olisi kasvanut omaksi persoonakseni itsekseni vaan jonkun kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä niitä taas naurattaa sun tuleva erosi.
Ei se haittaa. Mä tykkään erota, koska sitten voin joskus vielä taas löytää jonkun uuden. Ap
"Mitä hienoa siinä on?" Aika katkeraa sulta.
Vierailija kirjoitti:
Hienoa. Turvallista. Perinteistä.
Sitä mä mietin joskus, miten selviävät, jos miehensä kuolevat ennen kuin he? Toisella mies aika huonossa kunnossa. Ap
Vierailija kirjoitti:
"Mitä hienoa siinä on?" Aika katkeraa sulta.
En mä ole katkera. Olen tykännyt siitä, että olen saanut olla joskus sinkkuna ja että mulla on ollut eri miehiä. Ap
Niin minäkin, yli viisikymppisiä ollaan. Pitäisikö nyt erota, vaikka onnellisia ollaan vai minkä ikäisenä olisi pitänyt erota ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienoa. Turvallista. Perinteistä.
Sitä mä mietin joskus, miten selviävät, jos miehensä kuolevat ennen kuin he? Toisella mies aika huonossa kunnossa. Ap
Eikös siskosi ole hyvissä ammateissa? Tuskin heille taloudellisia huolia tulee. Suru on tietenkin suuri, kun menettää puolisonsa.
Minä tutustuin mieheeni- ensimmäiseen ja ainoaan poikaystävääni- 20-vuotiaana. Mies oli 21v. Menimme pian naimisiin. Minä olin myös mieheni ensimmäinen tyttöystävä. Ensimmäinen lapsi syntyi oltuamme naimisissa 12 vuotta. Avioliitto kesti 34v ja päättyi miehen kuolemaan. Siitä on nyt päälle 2v. Hyvin olen pärjännyt.
Siskoni oli 15v kun alkoi seurustella miehensä (silloin 24v) kanssa. Molemmat olivat toistensa ensimmäiset tyttö- ja poikaystävät. Viisi vuotta myöhemmin menivät naimisiin. Heidän eka lapsensa syntyi 13 avioliittovuoden jälkeen. Ovat olleet naimisissa nyt 31v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienoa. Turvallista. Perinteistä.
Sitä mä mietin joskus, miten selviävät, jos miehensä kuolevat ennen kuin he? Toisella mies aika huonossa kunnossa. Ap
Eikös siskosi ole hyvissä ammateissa? Tuskin heille taloudellisia huolia tulee. Suru on tietenkin suuri, kun menettää puolisonsa.
Toinen on laitoshuoltaja ja toinen pankkivirkailija. Kyllä he taloudellisesti pärjäävätkin. Surun kanssa voi sitten olla toinen juttu, kun on koko ikänsä ollut saman kanssa. Ap
Kun löytää kumppanin, jonka kanssa viihtyy ja on hyvä olla ei ole merkitystä iällä. Kaikki nuoresta asti parisuhteessa olleet tuttuni (omaa ikäluokkaani) ei ole enää yhdessä. Syy siihen on varmasti moninaisia. Usein kuitenkin lähtöisin naisesta, joka haluaa jotain muuta kuin mitä nyt on. Ei voi tietenkään yleistää, mutta näin omat ymmärrykset asiasta. Kyse voi olla iän tuomasta itsevarmuudesta ja halusta tai tunteesta haluta jotain muuta eteenkin jos lapset on jo lähtenyt tai lähdössä omilleen. Huomiosta mitä saa ulkopuoliselta, mutta ei enää yli 20v suhteesaa olevlta kumppanilta ainakaan niin kuin haluisi. Ihmismieli on erikoinen tutkimaton kuin avaruus... oleellista on että elää omaa elämää ja nauttii siitä oli minkä ikäisessä suhteessa tahansa ja kohtelee puolisoa myös eron jälkeen kunnioittavasti.
Hyi helevetti, Ammattivalittaja. Ei näköjään riitä, että selostat oman tylsän elämäsi pienimmätkin yksityiskohdat tänne, nyt juoruat jo siskojesikin asioista ja vieläpä kateelliseen ja katkeraan sävyyn! Olet kuvottava.
Vierailija kirjoitti:
Hyi helevetti, Ammattivalittaja. Ei näköjään riitä, että selostat oman tylsän elämäsi pienimmätkin yksityiskohdat tänne, nyt juoruat jo siskojesikin asioista ja vieläpä kateelliseen ja katkeraan sävyyn! Olet kuvottava.
En mä ole heille katkera yhtään mistään. Ap
Hankkivatko lapsia nuorina? Oikeastaan harvinaista, jos ovat yhä samojen kanssa. Eivätkös monet kasva erilleen? Usein nuorina sitoutuvat kai haluavat lapsia ja sitten ero kuitenkin tulee myöhemmin.