Naapurin äidin huutaminen
Uuden naapurin perheen äiti huutaa aivan järkyn kovaa n. 7v ja 5v lapsille. Ihan kuin armeijassa olisi. Miehen ääntä ei kuulu vaikka sellainen siellä kyllä asuu.
Olen miettinyt peliin puuttumista jollain tavalla mutta millä? Lasu suorilta vai uskaltaako lähteä juttelemaan tuollaiselle sekopäälle?
Jos minä aikuisena jännitän kanssakäymistä niin entäs hänen lapset? Myös meillä on kaksi lasta, ekaluokkalainen ja kuusi vuotias niin arvatkaa riipaiseeko omaa sydäntä tuollainen raivoava akka.
Melkoiset keuhkot on kun valehtelematta joka päivä huutaa kuin hullu ja tässä talossa on jopa ihan hyvä äänieristys.
Kuuluu rappuun ihan selvästi tuo huuto niin ettei varmasti ole epäselvää kenellekään millainen tuo uusi naapuri on. Pakko kyllä tehdä jotain.
Kommentit (147)
Mun äiti oli tällänen huutaja. Ei koskaan lyönyt. Meillä sanotaakin että parempi huutaa kun lyödä. Ap mieti ja vertaa järkevästi. Oletko sellainen mikä ei kestää mitään ylimääräisiä ääniä. Onko sulla nollatoleranssi meluun. Mietin tässä onko toi nyt niin hirveetä vaiko liiottelet.
Ilmoita isännälle, että hän ottaa yhteyttä. Eiköhän lopu. Tai kirjoituta jollakin lappu ja laita postilaatikosta ( ei omalla käsialalla) häiriköinnistä
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti oli tällänen huutaja. Ei koskaan lyönyt. Meillä sanotaakin että parempi huutaa kun lyödä. Ap mieti ja vertaa järkevästi. Oletko sellainen mikä ei kestää mitään ylimääräisiä ääniä. Onko sulla nollatoleranssi meluun. Mietin tässä onko toi nyt niin hirveetä vaiko liiottelet.
Ei huutaminen auta. Hakekoon apua .
Vierailija kirjoitti:
50 luvunlapsi kirjoitti:
Minun lapsuudessa (50 luvulla) meille ei huudettu mutta aina toteltiin ilman huutoa.
Teitä sai lyödä, ei ollut laitonta. Elettiin malliiin kuka vitsaa säästää lastaan vihaa.
Monille riitti vitsaa yhden kerran, jotkut eivät sitä saaneet koskaan. Aikuiset olivat aikuisia jotka pitivät huolta lapsistaan, lapset tunsivat että heitä rakastetaan.
Pian kaikista perheistä tehdään tämä kummallinen lasu, kaikki lapset sitten asuvat sijaiskodeissa. Ongelmaperheille hyvä juttu, pääsevät eroon hankalista lapsista, voivat jatkaa iloista elämää ilman lapsia.
Asun maassa jossa lapsia saa kurittaa tai sitä näkee ihan yleisesti. Tietenkään ei hyväksytä mitään varsinaista väkivaltaa, vaikka sitäkin varmaan valitettavasti tapahtuu. Kun äidit läpsii lapsiaan niin kukaan ei siitä järkyty, lapset lällättää että ei edes sattunut ja juoksevat nauraen kaverien kanssa karkuun. Eivät kyllä kovin traumatisoituneilta vaikuta ja hyvin pärjäävät.
Se on sitä, kun ei osata ajatella asioita sen oman kuplan ulkopuolelta. Toivonkin kaikille hurskastelijoille sellaista lasta joka on hankala. Tai jolla on vaikka adhd. Tiiätte sitte, kuinka se oma hermo kestää sitä loputonta jatkuvaa vänkäämistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun kurittaa ei saa, niin ainoa vaihtoehto on huutaa jos lapsi ei tottele normaalia puhetta.
Kyllä aikuiselta pitää muutenkin löytyä auktoriteettia ilman, että joutuu sortumaan kurittamiseen tai huutamiseen.
Kyllä meillä on lapset oppineet tottelemaan ilman, että niillä huutaa naama punaisena, räkä roiskuen.
Ihan on lapsesta kiinni tuo totteleminen.On hiljaisia kullaannuppuja,jotka tottelee kuiskaustakin,ovat rauhallisia ja tyytyväisiä kaikkeen.Sitten on nämä villipedot,jotka kiljuu,karjuu,huutaa ja ei totteleMITÄÄN.Neuvoteltu on tuhansia kertoja,sanottu on tuhansia kertoja,luvattu on tuuhansia kertoja..Äiti en enää ikinä ja kuitenkin tekee...KYLLÄ huudan esim. Jos lapsi on spreijaamassa dödöllä kämppää, pesemässä lelujaan vessanpöntössä, juoksemassa auton alle tms. Toiset ihmiset ei voi vaan käsittää,että jonkun lapsi voi olla TODELLA mahdoton jääräpää,vaikea ja hankala kasvatettava.Ja kyse ei ole todellakaan kasvatuksen puutteesta,vaan lapsen luonteesta/ominaisuuksista.ELI huudan,sori siittä.
Jos aikuiselle huutaa, se on väkivaltaa. Miksi siis lapsen pitää kestää huutamista?
no naapuris oli joskus tällänen huutaja ja päihde äiti.lastensuojeluun oltu vissiin(kuulin) naapurustos yhteydes. sai häädön kun vissiin jätti maksamatta vuorat. en tiedä miten kaupunki hoiti asiaa.
toi jatkuva huutaminen on psykologista kidutusta niin lapselle ku naapureil.lapsi varsinkin pieni ei ymmärrä huutoa ja se ei opeta mitään.
lapset saattaa olla tietysti vaikeitakin mut esim.jäähy tai lelujen ja älylaitteiden takavarikointi tehoaa paremmin ja selittäminen, miks ei saa esim.riehua ja rikkoa huushollia ja siis itekin päiväkoti ikäisiä hoitanu.
naapurina rupes kärsiin ahdistuksesta ,sen perheen puolesta,nukkuminen vaikeeta vuorotyöläiselle kun aina kuuluu karjunta. jne.ei ole pikku juttu toi jatkuva rääkyminen. osa tekee myös liikaa lapsia, liian pian.ei jaksa hoitaa, kun ei ole pidempiä välejä lasten syntymän välil, et sais myös lepovuosia väliin. se auttais perhettä myös pysyyn yhdes, et olis huomioo kaikille lapsille ja myös mies sais välil nukkua ja virkistyä, eikä olis huutajia kotona.
50 luvunlapsi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
50 luvunlapsi kirjoitti:
Minun lapsuudessa (50 luvulla) meille ei huudettu mutta aina toteltiin ilman huutoa.
Teitä sai lyödä, ei ollut laitonta. Elettiin malliiin kuka vitsaa säästää lastaan vihaa.
Monille riitti vitsaa yhden kerran, jotkut eivät sitä saaneet koskaan. Aikuiset olivat aikuisia jotka pitivät huolta lapsistaan, lapset tunsivat että heitä rakastetaan.
Pian kaikista perheistä tehdään tämä kummallinen lasu, kaikki lapset sitten asuvat sijaiskodeissa. Ongelmaperheille hyvä juttu, pääsevät eroon hankalista lapsista, voivat jatkaa iloista elämää ilman lapsia.
Oikea malli.Tuo joka vitsaa säästää,lastaan vihaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun kurittaa ei saa, niin ainoa vaihtoehto on huutaa jos lapsi ei tottele normaalia puhetta.
Kyllä aikuiselta pitää muutenkin löytyä auktoriteettia ilman, että joutuu sortumaan kurittamiseen tai huutamiseen.
Kyllä meillä on lapset oppineet tottelemaan ilman, että niillä huutaa naama punaisena, räkä roiskuen.Hyvähän sitä on hurskastella varsinkin jos omat lapset ovat helppoluontaisia. Kaikki lapset eivät todellakaan tottele rauhallisesta kehotuksesta.
Lapsen saa tottelemaan ilman huutamista rauhallisella kehotuksella. Mutta jotkut lapset ovat tottuneet siihen, ettei sitä rauhallista kehotusta tarvitse noudattaa, vasta kunnolla huudettaessa pitää (ehkä) noudattaa.
HÖPÖNLÖPÖÄ ja hevonhuttua. Tervetuloa meille kokeilemaan tuohon villipetoon rauhallista kehoittamista.V aikka kehoittaisit miljaardi kertaa,niin et saa minkäänlaista vastinetta. Luuletko,ettei kaikki äidit kehoita ensin. Nauran sitten vieressä, kun kersa esim.kiipeää kirjahyllyyn, etkä saa sitä kehoittamalla rauhallisesti alas...
Niinhän ne Vilja-Eerikankin naapurit vain kuuntelivat huutoa. Eivätkä ilmoittaneet minnekään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun kurittaa ei saa, niin ainoa vaihtoehto on huutaa jos lapsi ei tottele normaalia puhetta.
Kyllä aikuiselta pitää muutenkin löytyä auktoriteettia ilman, että joutuu sortumaan kurittamiseen tai huutamiseen.
Kyllä meillä on lapset oppineet tottelemaan ilman, että niillä huutaa naama punaisena, räkä roiskuen.Ihan on lapsesta kiinni tuo totteleminen.On hiljaisia kullaannuppuja,jotka tottelee kuiskaustakin,ovat rauhallisia ja tyytyväisiä kaikkeen.Sitten on nämä villipedot,jotka kiljuu,karjuu,huutaa ja ei totteleMITÄÄN.Neuvoteltu on tuhansia kertoja,sanottu on tuhansia kertoja,luvattu on tuuhansia kertoja..Äiti en enää ikinä ja kuitenkin tekee...KYLLÄ huudan esim. Jos lapsi on spreijaamassa dödöllä kämppää, pesemässä lelujaan vessanpöntössä, juoksemassa auton alle tms. Toiset ihmiset ei voi vaan käsittää,että jonkun lapsi voi olla TODELLA mahdoton jääräpää,vaikea ja hankala kasvatettava.Ja kyse ei ole todellakaan kasvatuksen puutteesta,vaan lapsen luonteesta/ominaisuuksista.ELI huudan,sori siittä.
Tämä. Minulla on lapsi, joka on oma-aloitteinen ja harkitseva. Hän kuuntelee ja osallistuu, vastaa kun kysytään ja neuvottelee. Uhmaiässäkään hän ei huutanut, riehunut tai lyönyt. Hän osoitti mieltään murjottamalla. Todella helppo lapsi siis kasvatuksellisesta näkökulmasta. Mutta sitten hänen sisaruksensa, aivan toista maata. Sisar ei kuuntele, korvat on vain koristeena, toimii päämäärättömän ajattelemattomasti ja pinna on lyhyt. Uhmaiässä oli todella temperamenttinen, karjui, itki, löi, heittäytyi lattialle jne.
Täysin siis toistensa vastakohdat vaikka kasvatustapa on ollut sama. Jos meillä ei olisi myös rauhallisen temperamentin omavaa lasta, niin kokisin todella epäonnistuneeni kasvattajana ja miettiväni miksi tämä on niin vaikeaa.
Äänen korottaminenkin on kyselytutkimuksessa parisuhdeväkivaltaa.
Se samainen tutkimus jossa suomalainen nainen kärsii väkivallasta niin kovin.
Lapsille on sitten ihan ok naisten mielestä huutaa.
Mäkin luulin, että meillä on hyvä äänieristys. Mutta sitten huomasin, että oli vain hiljaisia naapureita ja uusien tullessa tajusin seinien olevan pahvia. Illalla sängyssä kuulen sana tarkasti mm naapurin puhelin keskustelun 🤭
Huudan itekin välillä ja se johtuu siitä, että mun isot lapset tappelee keskenään, eivätkä edes kuule tavallista puhetta. Pakko huutaa ja saada peli poikki, noilla äityy se aika rajuksi.
Vierailija kirjoitti:
Niinhän ne Vilja-Eerikankin naapurit vain kuuntelivat huutoa. Eivätkä ilmoittaneet minnekään
Se huuto oli tätä luokkaa:
" Sä oot v***n läski"
"Syö nyt s**ta**n läski"
Jonka lisäksi kuului kakomista ja itkua. Ihmettelen todella ettei lasua tehty. Tuo ei missään nimessä ole "normaalia" huutamista. Äänenpainoa pahempi oli sanojen sisältö.
50 luvunlapsi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
50 luvunlapsi kirjoitti:
Minun lapsuudessa (50 luvulla) meille ei huudettu mutta aina toteltiin ilman huutoa.
No nyt ei ollut kyse mistään 70 vuotta sitten tapahtuneesta. 50-luvulla on varmaan monessa muussakin asiassa ollut aika eri meininki. Ei liity tähän mitenkään 50-luvun lapset.
Samanlaisia lapset olivat ennenkin, ei ollut nykymenon kaltaisia ongelmia.
Lapset olivat toki samanlaisia ja lapsen tarpeet myös samanlaisia kuin nyt, mutta ajan henki aivan erilainen. Myös lapsiin ja lapsuuteen suhtautuminen oli erilaista kuin nyt. 50-lukua kasvatustapoineen yms. ei vain voi tuoda tähän päivään ja siksi kommenttisi oli minusta turha. Lapset ovat myös luonteeltaan erilaisia, ei sitäkään voi unohtaa.
Vierailija kirjoitti:
Asun maassa jossa lapsia saa kurittaa tai sitä näkee ihan yleisesti. Tietenkään ei hyväksytä mitään varsinaista väkivaltaa, vaikka sitäkin varmaan valitettavasti tapahtuu. Kun äidit läpsii lapsiaan niin kukaan ei siitä järkyty, lapset lällättää että ei edes sattunut ja juoksevat nauraen kaverien kanssa karkuun. Eivät kyllä kovin traumatisoituneilta vaikuta ja hyvin pärjäävät.
Unicefin lasten oikeuksien julistuksen ovat ratifioineet kaikki muut maat paitsi USA ja Somalia, se kieltää lapsen alentavan kohtelun.
Mutta....
Vain Euroopassa useimmat valtiot ovat vieneet julistuksen lakeihinsa muille julistus on vain suositus jota ei tarvitse noudattaa kuten lakia. Ranska ainakin on maa jossa vielä saa piiskaa antaa kohtuudella,
Lapsen saa tottelemaan ilman huutamista rauhallisella kehotuksella. Mutta jotkut lapset ovat tottuneet siihen, ettei sitä rauhallista kehotusta tarvitse noudattaa, vasta kunnolla huudettaessa pitää (ehkä) noudattaa.