Tuntuu uskomattomalta, että on ihmisiä, jotka asuvat miljoonakaupungeissa

Olen asunut kolmessa. Ihan kivaa puuhaa jonkun aikaa, mutten voisi viettää loppuikääni ilmansaasteiden ja ainaisen kiireen keskellä.

Erikoisempaa olisi että yli 7 miljardia ihmistä eläisi kuin suomalaiset eikä pakkautuisi sinne missä muutkin on.

Vierailija kirjoitti:

Asun pienehkössä kunnassa aika kaukana Helsingistä ja minusta vaikuttaa siltä että siellä stadissa ihmiset vaan (jos eivät ole töissä) istuu kahviloissa, ruokapaikoissa, baareissa, terasseilla, vetää fitnessiä salilla jne...; tekevät asioita joista maksavat (käyttävät palveluja) eivätkä itse tee niin paljon kuten minä täällä "maaseudulla": teen klapeja (vähän omaa metsää), käyn kalassa joskus, poikkean satunnaisesti kylän baarissa (ennen koronaa), liikun metsässä, savustan, kokkailen, maalaan, nikkaroin  jne ... Täällä voisi vaikka keittää pontikkaa 

Voi sitä pontikkaa keittää Helsingissäkin ja uskon että sieltä löytyy kyllä hyvin vankkaa osaamista myös siihen. Ei helsinkiläiset ole millään tavalla erilaisia kuin muut suomalaiset, ihan samalla tavalla siellä hakataan halkoja, hiihdetään (jos sattuu lunta olemaan) ja paistetaan nuotiolla makkaraa. Kaupungeissa on enemmän mahdollisuuksia tehdä asioita, harvaa kaupungissa asuvaa kiinnostaa halkojen hakkaaminen joten sinne muuttaa ne ketkä haluaa istua kahviloissa. Ne ketkä haluaa asua maalla, asuu maalla. Molemmissa on puolensa ja pääasia että ihmiset löytää itselleen sopivan asuinpaikan.

Näin korona-aikana tämä miljoonakaupungissa asuminen on tuntunut vähän turhalta, mutta normaalioloissa en edes harkitsisi muuttoa muualle.

T:Lontoossa asuva

Vierailija kirjoitti:

Miljoonakaupungissa on aina jotain tekemistä. En voisi asua maalla. Enkä kyllä edes Suomessa.

Maallakin on aina jotain tekemistä. Kaupunkitekemisen ja maalla tekemisen ero on se, että kaupungissa tekemisen järjestää joku muu, maalla tehdään itse. Mä pystyisin elämään kummassakin, tai missä tahansa. Keksin aina jotain tekemistä. Maalla kyllä olis kivempaa, kun tykkään rauhasta ja fyysisestä työstä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miljoonakaupungissa on aina jotain tekemistä. En voisi asua maalla. Enkä kyllä edes Suomessa.

Maallakin on aina jotain tekemistä. Kaupunkitekemisen ja maalla tekemisen ero on se, että kaupungissa tekemisen järjestää joku muu, maalla tehdään itse. Mä pystyisin elämään kummassakin, tai missä tahansa. Keksin aina jotain tekemistä. Maalla kyllä olis kivempaa, kun tykkään rauhasta ja fyysisestä työstä. 

Minä tykkään rehdä käsitöitä kotona, käydä kävelyillä, uimassa uimahallissa, joskus ulkona syömässä. Kyllä nämä ihan minun järjestämiä juttujani ovat. Ei kuntosalillakaan omistaja nosta punttia puolestani. Asun Helsingin keskustassa.

Itselleni suurin ero kaupungin (Helsingin tai isomman) ja maaseudun välillä on, että kaupungissa kaikki on niin keinotekoista ja ihmisen rakentamaa, ja kaikissa aktiviteeteissa on joku tarkka toimintatapa ja vieraita ihmisiä läsnä. Puistot on joku istuttanut ja nurmikko on tarkasti leikattu ja sielläkin on ihmisiä. Suurin osa ihmisen luomista rakenteista on luontoon verrattuna yksinkertaisia ja tylsiä, toki jossain Eirassa on upeita ympäristöjä.

Olen suurimmaksi osaksi asunut kaupungeissa, ja minusta on ihanaa nyt asua maalla metsänreunassa omalla tontilla, jossa on paljon myös luonnonvaraisia kasveja, voi itse kaataa haluamansa puun ja tehdä niitä paljon puhuttuja halkoja (:D), aurinkoisena päivänä voi juoda aamukahvit terassilla vaikka alasti. Mihinkään aikaan vuorokaudesta ei häiritse naapureita jos vaikka imuroi tai kuuntelee kavereiden kanssa musiikkia. Ihanaa kun kohta tulee kevät ja voi kuljeksia tuntitolkulla pihalla ja takametsässä katsomassa, mitä sieltä lähtee kasvamaan.

Ja se on vielä pakko todeta, että itselleni olisi maanpäällinen helvetti sellainen pakettitaloista, rullanurmikosta, trampoliineista ja tuijista koostuva lähiö. Huhhuh.

Vierailija kirjoitti:

Miljoonakaupungissa on aina jotain tekemistä. En voisi asua maalla. Enkä kyllä edes Suomessa.

En kyllä itse ymmärrä tätä. Onko tämä nyt sitä "Californicationia"? Ikävää.

Vielä uskomattomammalta tuntuisi miljoonakaupunki, jossa *EI* asu ihmisiä.

Oikeestiko, joku pitää sitä hyvänä asiana, että saa vapaa-aikansa käyttää halkojen hakkaamiseen? Minusta se kuullostaa kidutukselle ja keksin miljoona parempaa tekemistä vähäiselle vapaa-ajalleni.

Musta on uskpmattomampaa että on paikkoja, joissa asuu vain yksi tai kaksi ihmistä, ja hekin yleensä Vanhuksia. Sitten kun he kuolevat kylä/pieni kaupunki autioituu.

Asuin joskus miljoonakaupungissa, oikeastaan parissakin elämän aikana, ja haaveilen pysyvästä muutosta sellaiseen. Mutta samalla haaveilen kyllä talosta maaseudulla. Joko Italiassa tai Ranskassa tai miksei joku Suomen saaristomökkikin. Molemmissa on hyviä puolia. Maalla on luontoa enemmän ja saa olla ihan rauhassa. Kaupungissa taas on paljon tekemistä ja virikettä mielelle. No on maallakin virikettä mielelle jos vaikka luontoa seuraa, mutta kaupungissa on museot, ravintolat, näkee kaikkea jännää aina. Suomessa ei juuri koskaan törmää mihinkään tosi jännään, miljoonakaupungissa voit törmätä julkkikseen tai johonkin ökypohattaan, kaikkea leffamaista tapahtuu ihan kotiovella ja mahdollisuuksia on enemmän. 

Olen asunut Torontossa ja Sydneyssä. Vaikka molemmat ovat miljoonakaupunkeja, olen asunut omakotitalossa. Töihin menin junalla tai paremminkin bussi-juna yhdistelmällä. Molemmissa keskustassa on enimmäkseen toimistoja ja iltaisin toiminta hiljenee. Sitten on suosittuja ravintolakaupunginosia, jossa asutaan tiheämmin ja jonne tullaan muualtakin illalliselle.

En ole asunut miljoonakaupungissa, mutta olen asunut 12 tuhannen asukkaan pikkukaupungissa ja nyt helsingissä. Molemmissa aikuisiällä.

Loppujen lopuksi eroa ei ole kovin paljon. Kaveripiiri ei ole laajempi ja helsingissäkin tulee yleensä käytyä niissä samoissa kaupoissa / liikkeissä. Luultavasti miljoonakaupungissakin olisi aika pienet omat piirinsä ja lähiönsä.

Olen asunut 2 vuotta Tokiossa. Ei se elämä loppujenlopuksi ole niin erilaista 13 miljoonan tai 500 000 ihmisen kaupungeissa. Tokiossakin oli ikään kuin paljon pieniä "kaupunkeja kaupunkien sisällä". Joskus saattoi eksyä rauhallisen kaupunginosan sivukujalle jossa ketään ei tule vastaan, korkeintaan joku mummo istuu lukemassa lehteä penkillä. Mutta tylsää ei tule ja tekeminen ei lopu.

Vierailija kirjoitti:

En ole asunut miljoonakaupungissa, mutta olen asunut 12 tuhannen asukkaan pikkukaupungissa ja nyt helsingissä. Molemmissa aikuisiällä.

Loppujen lopuksi eroa ei ole kovin paljon. Kaveripiiri ei ole laajempi ja helsingissäkin tulee yleensä käytyä niissä samoissa kaupoissa / liikkeissä. Luultavasti miljoonakaupungissakin olisi aika pienet omat piirinsä ja lähiönsä.

Niinhän se on, esim täällä Lontoossa sitä pyörii siellä missä asuu ja siellä missä on töissä, eli mun tapauksessa ykkösvyöhykkeen itä-ja länsilaidat, muualle tulee mentyä satunnaisesti, muttei edes viikottain.

Viime vuoden aikana elinpiiri on kyllä supistunut n10km säteelle kotiovesta.