Lue keskustelun säännöt.
Miten murrosikäisen vänkäämistä jaksaa?
05.03.2021 |
Välillä ihan hienojakin hetkiä jälkikasvun kanssa mutta suurimman osan ajasta olen poikki. Aina on jotain kyseenalaistamista ja vänisemistä mielessä, väittää ihan huvikseenkin siis.
Kommentit (40)
Joo kyllä lopetan jos huomaan, että nyt käydään ihan turhaa keskustelua. Se vaan alkaa uudestaan hetken kuluttua...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo kyllä lopetan jos huomaan, että nyt käydään ihan turhaa keskustelua. Se vaan alkaa uudestaan hetken kuluttua...
Ap
"Tästä keskusteltiin jo."
Teillä ei ilmeisesti ole kuritus käytössä, vaan kaikki pyritään hoitamaan keskustelemalla?
Olet aikuinen. Voit myös sanoa, että et keskustele tästä asiasta enää ja sitten et myöskään keskustele. Nyt olisi hyvä aika sinunkin oppia olemaan jämäkkä.
Vierailija kirjoitti:
Teillä ei ilmeisesti ole kuritus käytössä, vaan kaikki pyritään hoitamaan keskustelemalla?
Meillänon kolme teiniä ja en tiedä minkälaista kuritusta tarkoitat. Kaikki on mennyt keskustelemalla helposti. Kasvatin lapset jo pienenä ja nyt kasvatuksen sato on upea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika huolestuttavaa olisi jos murrosikäinen ei kyseenalaistaisi mitään. Anna vängätä, kuuluu kehitykseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä ei ilmeisesti ole kuritus käytössä, vaan kaikki pyritään hoitamaan keskustelemalla?
Meillänon kolme teiniä ja en tiedä minkälaista kuritusta tarkoitat. Kaikki on mennyt keskustelemalla helposti. Kasvatin lapset jo pienenä ja nyt kasvatuksen sato on upea.
Aika harvassa teiniperheessä kaikki menee helposti ja upeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika huolestuttavaa olisi jos murrosikäinen ei kyseenalaistaisi mitään. Anna vängätä, kuuluu kehitykseen.
Teini-ikä ei ole mikään lupa käyttäytyä huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika huolestuttavaa olisi jos murrosikäinen ei kyseenalaistaisi mitään. Anna vängätä, kuuluu kehitykseen.
Teini-ikä ei ole mikään lupa käyttäytyä huonosti.
Mutta onko kyseenalaistaminen huonoa käytöstä? Teini etsii rajojaan, ei aikuisen ole mikään pakko antaa periksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap.
Murrosikä on kirjaimellisesti murrosta, ja se murtaa usein myös perheenjäsenten kommunikaatiossa ja ajanvietteessä aiemmin totuttuja tapoja. Ennen niin hiljainen ja kiltti lapsi voikin ykskaks olla kaikkea kyseenalaistava rääväsuu. Tai avoin lörpöttelijä vetäytyy yksin huoneensa hiljaisuuteen.
Murrosiässä lapsi muuttuu hiljalleen aikuiseksi. Hän joutuu murtamaan tietyllä tavalla kaiken lapsena oppimansa ja luomaan niistä oman todellisuutensa. Tässä aallokossa usein keikkuu ja loiskuu koko perhe ja arki.
Toivon, että voit ajatella vänkäämis-sanan sijasta myönteisempää sanaa: Lapsesi opettelee kyseenalaistamaan totuuksia ja etsii itseään ja omaa ajatteluaan, joka vielä odottaa monen mutkan takana. Lapsi etsii muutenkin itseään: millainen olen, kelpaanko, mitä haluan, tarvitsen jne.
Jos itse etsit jotain tärkeää, vaikkapa avaimiasi tai puhelintasi eikä ne tahdo löytyä, saatat muuttua ehkä ärtyneeksi ja kärsimättömäksi. Tiedät kuitenkin suunnilleen mistä etsiä. Teini-ikäinen ei tiedä mistä etsiä itseään ja mitä tehdä, jos ei se alakaan löytyä. Tämän johdosta toivotan sinulle mahdollisimman pitkää pinnaa, kärsivällisyyttä ja motivoitumista siihen, että tämä on tärkeä vaihe (eikä vain jotain hukka-aikaa) lapsesi elämässä, joka aikanaan päättyy aikuisuuden alkamiseen. Tsemppiä kaikille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika huolestuttavaa olisi jos murrosikäinen ei kyseenalaistaisi mitään. Anna vängätä, kuuluu kehitykseen.
Teini-ikä ei ole mikään lupa käyttäytyä huonosti.
Mutta onko kyseenalaistaminen huonoa käytöstä? Teini etsii rajojaan, ei aikuisen ole mikään pakko antaa periksi.
Jatkuva kyseenalaistaminen ja vänkääminen, ja varsinkin huvikseen tapahtuva sellainen on huonoa käytöstä, koska se on erittäin ikävää muille.
Vierailija kirjoitti:
Älä vänkää vastaan, jos olet oikeassa, lopeta. Vaadi perusteluja.
No jaa, tää on aika teoreettinen vinkki. Meillä koulunumerojen perusteella teräväpäinen ja argumentointikykyinen teini kotona väännöissä ei useinkaan kykene mihinkään hyviin perusteluihin vaan hokee jotain yhtä ja samaa tyyliin "ette luota muhun kun mulla on kotiintuloaika, jos luottaisitte saisin tehdä mitä haluun". Pari kertaa jaksan vastata, sitten vaan sanon, että tämä puhuttiin jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika huolestuttavaa olisi jos murrosikäinen ei kyseenalaistaisi mitään. Anna vängätä, kuuluu kehitykseen.
Teini-ikä ei ole mikään lupa käyttäytyä huonosti.
Mutta onko kyseenalaistaminen huonoa käytöstä? Teini etsii rajojaan, ei aikuisen ole mikään pakko antaa periksi.
Ei kyseenalaistaminen ole mutta jankkaaminen on, asiansa pitää oppia perustelemaan muuten kuin juupas, eipäs väittelyllä, myös aikuisen. Murkkuikä on oikeastaan kasvattajan viimeinen kasvunpaikka, sen jälkeen saa nauttia.
Siis se vänkä alkaa uudesta asiasta vähän ajan päästä! Ja kaikenlaista yrittää koko ajan, esim. kysyy voidaanko ostaa sitä ja tätä, voiko valvoa vähän myöhempään, ei jaksa viedä kuin toisen roskapussin... Tänään valitti esimerkiksi siitä että kun hänellä ei ole lemmikkiä ja että kun nyt ei ole 90-luku,jolloin hänestä olisi ollut parempaa. Olen monesti sanonut että lemmikin kanssa pitää olla tosissaan, lapsi ei ole jaksanut alkaa säästää omaa rahaa lemmikkiä varten tai oppia sen hoidosta, vaikka olen sanonut että tämä on se ensimmäinen askel osoittaa, että todella haluaa sitä. Vuosikymmenelle en kai voi mitään tehdä mutta kai siitäkin voi varmuuden vuoksi valittaa tähän osoitteeseen. Ap
KirkkoSisko kirjoitti:
Hei ap.
Murrosikä on kirjaimellisesti murrosta, ja se murtaa usein myös perheenjäsenten kommunikaatiossa ja ajanvietteessä aiemmin totuttuja tapoja. Ennen niin hiljainen ja kiltti lapsi voikin ykskaks olla kaikkea kyseenalaistava rääväsuu. Tai avoin lörpöttelijä vetäytyy yksin huoneensa hiljaisuuteen.
Murrosiässä lapsi muuttuu hiljalleen aikuiseksi. Hän joutuu murtamaan tietyllä tavalla kaiken lapsena oppimansa ja luomaan niistä oman todellisuutensa. Tässä aallokossa usein keikkuu ja loiskuu koko perhe ja arki.
Toivon, että voit ajatella vänkäämis-sanan sijasta myönteisempää sanaa: Lapsesi opettelee kyseenalaistamaan totuuksia ja etsii itseään ja omaa ajatteluaan, joka vielä odottaa monen mutkan takana. Lapsi etsii muutenkin itseään: millainen olen, kelpaanko, mitä haluan, tarvitsen jne.
Jos itse etsit jotain tärkeää, vaikkapa avaimiasi tai puhelintasi eikä ne tahdo löytyä, saatat muuttua ehkä ärtyneeksi ja kärsimättömäksi. Tiedät kuitenkin suunnilleen mistä etsiä. Teini-ikäinen ei tiedä mistä etsiä itseään ja mitä tehdä, jos ei se alakaan löytyä. Tämän johdosta toivotan sinulle mahdollisimman pitkää pinnaa, kärsivällisyyttä ja motivoitumista siihen, että tämä on tärkeä vaihe (eikä vain jotain hukka-aikaa) lapsesi elämässä, joka aikanaan päättyy aikuisuuden alkamiseen. Tsemppiä kaikille!
Onks tää jotain evlut-kirkon (epävirallista?) verkkotyötä? Ei pelkästään nimimerkin vuoksi vaan ihan selvää seurakuntaretoriikkaa. Hohhoijaa. On tuossa jotain hyviäkin pointteja, mutta rasittaa sievistelevä kielenkäyttö, ei vakuuta tällaisen ei-kirkollisen ihmisen näkökulmasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä vänkää vastaan, jos olet oikeassa, lopeta. Vaadi perusteluja.
No jaa, tää on aika teoreettinen vinkki. Meillä koulunumerojen perusteella teräväpäinen ja argumentointikykyinen teini kotona väännöissä ei useinkaan kykene mihinkään hyviin perusteluihin vaan hokee jotain yhtä ja samaa tyyliin "ette luota muhun kun mulla on kotiintuloaika, jos luottaisitte saisin tehdä mitä haluun". Pari kertaa jaksan vastata, sitten vaan sanon, että tämä puhuttiin jo.
Ette luota ulkomaailmaan, vai miksi kotiintuloaika on? Kyllä sinunkin pitää osata perustella miksi kotiin tuloaika on.
Vierailija kirjoitti:
Siis se vänkä alkaa uudesta asiasta vähän ajan päästä! Ja kaikenlaista yrittää koko ajan, esim. kysyy voidaanko ostaa sitä ja tätä, voiko valvoa vähän myöhempään, ei jaksa viedä kuin toisen roskapussin... Tänään valitti esimerkiksi siitä että kun hänellä ei ole lemmikkiä ja että kun nyt ei ole 90-luku,jolloin hänestä olisi ollut parempaa. Olen monesti sanonut että lemmikin kanssa pitää olla tosissaan, lapsi ei ole jaksanut alkaa säästää omaa rahaa lemmikkiä varten tai oppia sen hoidosta, vaikka olen sanonut että tämä on se ensimmäinen askel osoittaa, että todella haluaa sitä. Vuosikymmenelle en kai voi mitään tehdä mutta kai siitäkin voi varmuuden vuoksi valittaa tähän osoitteeseen. Ap
Voisihan siitä 90-luvusta virittää mielenkiintoisen keskustelun, oikeastiko olet kyllä nyt hassu jos et jaksa viedä kuin yhden pussin. Jos et halua lemmikkiä sano että ottakoon omaan kotiinsa jne. Pikku hiljaa niistä säännöistä pitää luopua ja teinin on otettava itsestään ja tekemisistään vastuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä vänkää vastaan, jos olet oikeassa, lopeta. Vaadi perusteluja.
No jaa, tää on aika teoreettinen vinkki. Meillä koulunumerojen perusteella teräväpäinen ja argumentointikykyinen teini kotona väännöissä ei useinkaan kykene mihinkään hyviin perusteluihin vaan hokee jotain yhtä ja samaa tyyliin "ette luota muhun kun mulla on kotiintuloaika, jos luottaisitte saisin tehdä mitä haluun". Pari kertaa jaksan vastata, sitten vaan sanon, että tämä puhuttiin jo.
Ette luota ulkomaailmaan, vai miksi kotiintuloaika on? Kyllä sinunkin pitää osata perustella miksi kotiin tuloaika on.
Totta kai osaan perustella miksi kotiintuloaika on. Ja perustelenkin. Mutta siinä on rajansa, kuinka monta kertaa jaksan toistaa sen per "keskustelu". Koska meillä siis teini on noissa väännöissä yleensä sen verran tunnetiloissa, että sen omat perustelut ei koe minkäänlaista evoluutiota vaan hokee samaa. Ihan turha mennä siihen mukaan toistelemaan sitä omaa pointtiaan. Muutama kerta riittää.
Älä vänkää vastaan, jos olet oikeassa, lopeta. Vaadi perusteluja.