Montako kertaa antaisit miehesi pettämisen anteeksi?

Yhtä monta kertaa kuin mies antaisi minun pettämiseni anteeksi

100 kertaa

Nolla

Vaikea sanoa. Riippuu siitä, millaisella intervallilla se tapahtuisi. Kerran tietysti. Mutta jos tapahtuisi nopeasti uudestaan, niin sitten ehkä en.

Olen aika vapaamielinen sillä tavalla, että uskon, että virheistään voi oppia, vaikkei oppisikaan kerrasta... Eikä se niin vakavaa ole.

En oikeastaan kertaakaan. Totean vain, että tuo ihminen ei välitä minusta eikä tästä suhteesta. Sitten jatkotoimet sen mukaan. Minulta ei myöskään ole ikinä anteeksi pyydetty pettämisiä, joten sekin vaikuttaa. Eli jos ei edes pettäjä ole pahoillaan, niin miksi minä sitten alkaisin jakaa jotain anteeksiantoja joita ei edes haluta.

Kerran antaisin anteeksi. Toista kertaa en.

Ja haluaisin tietää, jos tällaista olisi tapahtunut.

Antaisin aina anteeksi, ei se muna siitä kulu.

Miksi minun pitäisi antaa anteeksi?

Tai siis mitä anteeksipyydettävää tuossa on?

Mielestäni terminäkin väärä.

Vieraissa käyminen kuvaa paremmin.

Eihän siinä petytä, siinä pannaan ja nautitaan!

En kertaakaan. Ekasta kerrasta ero, kun/jos mies kiinni jää. Niistä kerroista ei toki voi tietää, jos ei ole kärähtänyt. Juttuhan on niin, että jos kerran vieraat kiinnostaa ja miellyttää, siitä sitten vaan. En mä ketään väkisin pitelisi. Turhaa olisi vinkua ja pyydellä anteeksi tai luvata, ettei pettäminen muka toistu. Kerran petturi, aina petturi. 

Jos sinulla on mies joka lipittää alkoholia ja käy naisissa, ja etsit uskollista suhdetta etkä avointa suhdetta tai muuta järjestelyä, se löytyy ehkä muualta. Sinkkunakin ok.

No, jos puhutaan seksin harrastamisesta jonkun muun kanssa - loputtomasti. Siihen on lupakin, koska en pidä sitä mitenkään pahana asiana vaan luonnollisena osana ihmisyyttä. Olen aina ajatellut että ihminen ei ole yksiavioinen, ja se on ihan ok, ei tarvitsekaan olla. Sitä olen vaan vannottanut, että jos joskus lapsen saa, niin maksaa elarit mukisematta (kyllä, meidän yhteisistä rahoista - ei se ole sen syntyneen lapsen syy).

Sen sijaan jos puhutaan siitä mitä itse pidän pettämisenä eli esimerkiksi arkaluontoisen tiedon levittäminen minusta, esim. alastonkuvieni tai videoidemme, en antaisi kertaakaan anteeksi. Myös se voisi olla kova paikka jos olisi pitkään salasuhteessa jonkun toisen kanssa... mutta toisaalta, jos rahkeet riittää (aika lähinnä), niin eipä sekään maailmanloppu olisi.

Voi luoja taas yhden kerran!! Sehän on sama kuin sanoisi "Vihaan sinua ja haluan satuttaa sinua. Katso nyt kuinka minulla on ottajia. Ole kiitollinen että tässä edes enää olen"

Riippuu suhteesta ja tilanteesta. Jos mieheni nyt vaikka harrastaisi seksiä jonkun/joidenkin toisten kanssa ilman, että se vaikuttaisi minun tai lasten elämään ja haluaisi minuakin niin voisi parhaassa tapauksessa olla ok kunhan ehkäisee taudit ja raskaudet eikä satuta muita. Aika epätodennäköistä, että kaikki sujuisi ilman ongelmia todellisuudessa.

Ei se ole anteeksipyytämisen tai anteeksiantamisen juttu, koska sitä suhdetta, mitä oli rakentanut, luottanut, arvostanut ja kunnioittanut ei enää edes ole, vaan on särkynyt tuhanneksi sirpaleeksi.

Jos suhde jatkuu, se on rakennettava uudestaan, samoin luottamus, arvostus ja kunnioitus. Ja onko suhde sen arvoinen, jokainen päättää sen itse.

Anteeksi voisin antaa, mutta päättäisin suhteen. Jos on tarvetta käydä vieraissa niin omasta suhteesta puuttuu jotain, joten pettäjä saisi lähteä uuden heilansa matkaan.

Se joka osoittautuu kerran epäluotettavaksi todennäköisesti on sitä myös jatkossa. Parisuhde on suhde, jossa rakkaus ja luottamus ovat kantavia tekijöitä ja jos jompi kumpi puuttuu ei ole enää syytä jatkaa yhdessä.

Ikuisesti, olenha vannonut aviovalalan.

Antaisin anteeksi, mutta suhde ei jatkuisi kuitenkaan sen jälkeen. En nimittäin aikoisi jäädä surkuttelemaan, että petti, vaan jatkaa uuteen suhteeseen.

Ei yhtäkään kertaa. Se on samantein hyvästi iäksi. Rakkaus on pyhää, siitä lähdetään. Ja jos ei lähdetä, se on heipparallaa. 

Mietin vähän niin että onko se minun asiani antaa tai olla antamatta anteeksi. Toisekseen mietin mikä tässä on se anteeksiannon määritelmä? Tarkoittaako tämä myös että antaa kyllä anteeksi muttei halua jatkaa enää suhdetta? Tuohan on tavallaan mieheni asia, ja hänellä on joku ponnin pettämiselle ollut. Olisinko oikeastaan ihmeissäni tai edes loukkaantunut jos meillä ei olisi ollut seksiä esim. vuoteen, siitä ei olisi puhuttu, keskusteltu asiaa selväksi, ei oltaisi tehty asialle mitään, ja sitten saisin tietooni miehen pettäneen? 

Joku syy täytyisi miehelläni olla miksi kokisi tarpeelliseksi pettää lupauksensa minua kohtaan, ja olla epäluotettava kumppani. 

pohdin siis asiaa nykyisen suhteeni puitteissa, koska en osaa vastata aloituksen kysymykseen.

Antaisin anteeksi kunhan kävisi st-testeissä

Mutta pitäisin huolen että hänen lähipiiri saisi tietää tapahtuneista