Tulkitaanko se väkivaltaiseksi lapsuudeksi, jos on kokenut "vain" satunnaista ruumiillista kurittamista?

Ei mun mielestä pari kertaa remmiä vuodessa kuulosta väkivaltaiselta lapsuudelta. Enkä tarkoita, että kurittaminen olisi ollut oikein, mutta kyllä minulle väkivaltainen lapsuus tuo mieleen jotain tosi paljon karumpaa.

Ei. Mut näitä pssyk sairaita on jotka syyttää vanhempiaan kaikesta, missä ite epäonnistuvat. Vaikka sitten piiskan saamisesta kun eivät muuta keksi.

Jos aiheesta tullut remmiä, eikä ole ollut ensisijainen rangaistus niin ei ole väkivaltaa. Jos muusta syystä niin sitten on.

Vierailija kirjoitti:

Jos aiheesta tullut remmiä, eikä ole ollut ensisijainen rangaistus niin ei ole väkivaltaa. Jos muusta syystä niin sitten on.

Liittyi yleensä siihen, että vaikka olin kyllä ihan kiltti, niin olin joskus hieman itsepäinen lapsi... Joskus vaan halusin pitää omaan pääni enkä suostunut tottelemaan, ja tällainen tilanne sitten välillä päätyi siihen, että haettiin vyö. Eli voisi sanoa, että aiheesta oli ja kyllä oli yritetty ensin "nätisti" saada tottelemaan.

ei

Asiaan liittyy enemmän tekijöitä. Minua hakattiin vain pari kertaa vuodessa, mutta koen kasvaneeni väkivaltaisessa ympäristössä, koska vanhemmat piinasivat henkisesti, uhkailivat väkivallalla ja sen pelko oli koko ajan läsnä. Edelleen säikähdän, jos joku vaikka nostaa nopeasti kättään vieressäni. 

Vierailija kirjoitti:

Jos aiheesta tullut remmiä, eikä ole ollut ensisijainen rangaistus niin ei ole väkivaltaa. Jos muusta syystä niin sitten on.

Juurikin näin.

Kaikkihan remmiä saivat minun lapsuudessani, outona pilalle hemmoteltuna sellaisia pidettiin jotka eivät koskaan ole saaneet. Pahoinpitelyt olivat sitten eri juttu joita ei hyväksytty.

Aloitin kansakoulun vuonna 1953, aivan ensimmäisinä päivinä opettaja koko luokalta kysyi "kuka on saanut piiskaa ?". Yli puolet taisi viitata, yksi tyttö aivan oma-aloitteisesti kertoi illalla saaneensa isältään piiskaa, opettajan kysymykseen Miksi ? tyttö vastasi "En totellut". Eikä siitä enempää, normaalia elämää.

On kokenut väkivaltaa, mutta en sanoisi väkivaltaiseksi lapsuudeksi. Itse sain remmiä, mutta aina tiesin mistä se johtui. En pelännyt vanhempiani ja heidän väkivaltaa. En muista edes pelänneeni remmiä tai sen pelko ainakaan ei estänyt minua tekemästä samoja "virheitä" uudestaan. Selkääni sain, koska olin lapsi joka lähti omille teilleen jo alle kouluikäisenä ja saapui kotiin vasta yöllä. Myös koulusta saavuin kotiin yöllä. Ja kännyköitä ei silloin ollut. Jostain syystä en selkäsaunaa muistanut kun seuraavan kerran lähdin omille teilleni. Niin en sanoisi omaa lapsuutta väkivaltaiseksi. Sanoisin sitä, jos joutuu väkivaltaa pelkäämään ja varsinkin jos se on mielivaltaista vanhemman oman pahan olon purkamista.

Vierailija kirjoitti:

Asiaan liittyy enemmän tekijöitä. Minua hakattiin vain pari kertaa vuodessa, mutta koen kasvaneeni väkivaltaisessa ympäristössä, koska vanhemmat piinasivat henkisesti, uhkailivat väkivallalla ja sen pelko oli koko ajan läsnä. Edelleen säikähdän, jos joku vaikka nostaa nopeasti kättään vieressäni. 

Tässä on just se pointti. Väkivaltainen ilmapiiri on eri asia kuin selkäsauna rangaistuksena. Itse en muistanut selkäsaunaojen välissä selkäsaunan uhkaa. Tuossa taas uhka on ollut koko ajan läsnä. En sano, että selkäsauna on oikein, mutta niissä on eroja.

Taipuisin kuitenkin sanomaan kyllä.

Se, että fyysistä väkivaltaa on edes satunnaisesti käytetty, vaatii kuitenkin ihan tietyt ajatusmallit. Jos molemmat vanhemmat ovat vahvasti sitoutuneet ajatukseen, että lapsellakin on oikeus fyysiseen koskemattomuuteen, niin kurittaminen ei ole mahdollisuuksien rajoissa koskaan. Vaikka itse koskemattomuuden raja olisi rikkoutunut "vain" muutaman kerran, sitä on luultaasti koeteltu paljon enemmän kuin perheessä, jossa ei tarkoituksella kuriteta koskaan ruumiillisesti.

Väkivaltaisesta lapsuudesta en tiedä, mutta lain vastaisesti sinua(kin) on tuolloin rankaistu. Ruumiillinen kuritus onneksi kiellettiin 1984. Ei ole olemassa sellaista syytä, joka tuollaiseen väkivaltaan olisi sitäkään ennen antanut oikeutuksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiaan liittyy enemmän tekijöitä. Minua hakattiin vain pari kertaa vuodessa, mutta koen kasvaneeni väkivaltaisessa ympäristössä, koska vanhemmat piinasivat henkisesti, uhkailivat väkivallalla ja sen pelko oli koko ajan läsnä. Edelleen säikähdän, jos joku vaikka nostaa nopeasti kättään vieressäni. 

Tässä on just se pointti. Väkivaltainen ilmapiiri on eri asia kuin selkäsauna rangaistuksena. Itse en muistanut selkäsaunaojen välissä selkäsaunan uhkaa. Tuossa taas uhka on ollut koko ajan läsnä. En sano, että selkäsauna on oikein, mutta niissä on eroja.

Eli mieskin saisi tarpeen tullen rankaista vaimoa fyysisesti, jos vaimo toimii hänen mielestään väärin, kunhan ei uhkaile selkäsaunojen välissä väkivallalla? Paljon lievempihän tämä tilanne olisi, koska kyseessä on kaksi aikuista eikä kumpikaan ole riippuvuussuhteessa toiseen kuten lapsi on.

Otetaan mukaan lapsien väliset väkivallat ja kouluissa pahan tekijät tähän väkivalta kasvatus teemaan.Koulumatkoilla kourijat ja aikuiset raiskaajat sekä pihoilla raiskaavat jne . Huumejutut viina nekin on väkivaltaa.Raavitaan hakaneuloilla ihoa koulukaverit.Sitten lemmikkielukat jotka voi tehdä väkivaltaa raapia potkia purra.Sitten pyörillä kaatumiset ja juostessa.Myös syömään pakottamiset.Lapset huutaa repii kiukuttelee myös itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiaan liittyy enemmän tekijöitä. Minua hakattiin vain pari kertaa vuodessa, mutta koen kasvaneeni väkivaltaisessa ympäristössä, koska vanhemmat piinasivat henkisesti, uhkailivat väkivallalla ja sen pelko oli koko ajan läsnä. Edelleen säikähdän, jos joku vaikka nostaa nopeasti kättään vieressäni. 

Tässä on just se pointti. Väkivaltainen ilmapiiri on eri asia kuin selkäsauna rangaistuksena. Itse en muistanut selkäsaunaojen välissä selkäsaunan uhkaa. Tuossa taas uhka on ollut koko ajan läsnä. En sano, että selkäsauna on oikein, mutta niissä on eroja.

Eli mieskin saisi tarpeen tullen rankaista vaimoa fyysisesti, jos vaimo toimii hänen mielestään väärin, kunhan ei uhkaile selkäsaunojen välissä väkivallalla? Paljon lievempihän tämä tilanne olisi, koska kyseessä on kaksi aikuista eikä kumpikaan ole riippuvuussuhteessa toiseen kuten lapsi on.

En mitenkään väitä, että selkäsauna olisi oikein. Ja väkivaltaa voi kokea ilman selkäsaunaakin. Väkivallan uhka on varmasti suurempi paha kuin kertaluontoinen selkäsauna. Ja mikä tahansa mielivaltainen rangaistus pahempi kuin selkäsauna "aiheesta". Ja tämä väkivalta on sidottu aikaan. Nyt selkäsauna kuulostaa omituiselta, mutta ennen aikaan se oli normaalia ja kuului perheiden arkeen. Ennen yksinhuoltajuus oli outoa ja epäilyttävää, nykyään ihan normaalia. Maailma muuttuu ja jokainen peilaa oman elämänsä läpi. Itse näen väkivaltaisen lapsuuden, että lapsi pelkää vanhempiaan. Oli syy mikä tahansa. Vaikka pelkästään hyvien koenumeroiden ehdoton odotus.

Ap. Sulla ei ole väkivaltainen lapsuus jos kuritus oli kasvattamista.

Mulla OLI väkivaltalapsuus koska sain koko ajan ilman syytä selkään. Luonnevikainen isä pieksi lapsia purkaakseen omaa stressiä ja kiukkua. Oltiin kaikessa kilttejä ja tottelevaisia mutta se ei estänyt hakkaamista. Ilman mitään varoitusta tuli turpaan.

Se mielivaltaisuus ja arvaamattomuus aiheuttaa sen että oli väkivaltaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiaan liittyy enemmän tekijöitä. Minua hakattiin vain pari kertaa vuodessa, mutta koen kasvaneeni väkivaltaisessa ympäristössä, koska vanhemmat piinasivat henkisesti, uhkailivat väkivallalla ja sen pelko oli koko ajan läsnä. Edelleen säikähdän, jos joku vaikka nostaa nopeasti kättään vieressäni. 

Tässä on just se pointti. Väkivaltainen ilmapiiri on eri asia kuin selkäsauna rangaistuksena. Itse en muistanut selkäsaunaojen välissä selkäsaunan uhkaa. Tuossa taas uhka on ollut koko ajan läsnä. En sano, että selkäsauna on oikein, mutta niissä on eroja.

Eli mieskin saisi tarpeen tullen rankaista vaimoa fyysisesti, jos vaimo toimii hänen mielestään väärin, kunhan ei uhkaile selkäsaunojen välissä väkivallalla? Paljon lievempihän tämä tilanne olisi, koska kyseessä on kaksi aikuista eikä kumpikaan ole riippuvuussuhteessa toiseen kuten lapsi on.

Ei ihan verrattavissa, koska lapsille pidetään kasvatuksellisista ja turvallisuus-syistä aivan erilaista "kuria" kuin aikuisille puolisoille, ainakin normaaleissa suhteissa. Ja kurilla tarkoitan sitä että pakotetaan tekemään kotitehtävät koulun jälkeen, pakotetaan syömään oikeaa ruokaa, pakotetaan pesemään hampaat ja menemään nukkumaan edes suunnilleen tiettyyn aikaan, jne. Aikuisen oletetaan osaavan nuo asiat oma-aloitteisesti eikä edes puoliso voi käytännössä toista noihin pakottaa.

Koko paska mukaan kirjoitti:

Otetaan mukaan lapsien väliset väkivallat ja kouluissa pahan tekijät tähän väkivalta kasvatus teemaan.Koulumatkoilla kourijat ja aikuiset raiskaajat sekä pihoilla raiskaavat jne . Huumejutut viina nekin on väkivaltaa.Raavitaan hakaneuloilla ihoa koulukaverit.Sitten lemmikkielukat jotka voi tehdä väkivaltaa raapia potkia purra.Sitten pyörillä kaatumiset ja juostessa.Myös syömään pakottamiset.Lapset huutaa repii kiukuttelee myös itse.

Nimenomaan. Väkivaltaisuudesta voi kokea koko kouluajan vaikka kotona ei sitä.ile.

Vierailija kirjoitti:

Ei. Mut näitä pssyk sairaita on jotka syyttää vanhempiaan kaikesta, missä ite epäonnistuvat. Vaikka sitten piiskan saamisesta kun eivät muuta keksi.

Ei lapsena hakattu ole psyk.sairas ollenkaan aina. Olen akateeminen ja johtotehtävissä. Silti narsistin pieksämä ja alistama lapsi. Ei mt-ongelmaa koskaan.