Kotiseudullani ei osata iloita toisen akateemisista meriiteistä tai saavutuksista, meriittinä pidetään isoa perhettä ja perhearvoja

Vierailija kirjoitti:

Nuo ihmiset elävät kaikin puolin onnellisempaa elämää kuin AP.

Vahvasti epäilen.

Vierailija kirjoitti:

Oletko herätysliike "alueelta"? Perhearvot ovat kyllä hyviä ja tärkeitä arvoja, mutta ei niiden kannata yliajaa muita vaihtoehtoja.

Ei aivan siitä lahkon ydinalueelta, mutta laitamilta. Lapsia ei ole eikä tule. Ja olen siis mies, diplomi-insinööri ja johtajatason virassa valtiolla. Toki joku naureskelee nyt et onko valtiolla töissäoleminen muka saavutus. Viimeksi käydessäni kotipuolessa kyselivät asioista, varmasti minun juttuni vaikutti heidän korviinsa aivan ufolta. Kun mainitsinkin koulutukseni, tuli aivan hiirenhiljaista. Kukaan osannut sanoa mitään. 

AP

Vierailija kirjoitti:

Nykyään junttikylässä on lähes kaikilla akateeminen tutkinto, eihän siellä muuten pärjäisi. Ja ehkä siksi, sitä ei osata ihmetellä tai arvostaa.

Nykyään maalla harva elää maataloudesta.

Lähihoitaja tai kokki ei ole akateeminen tutkinto. Sieltäpäin mistä minä olen niin lähihoitajan koulutus ja työ on naisille ikäänkuin vakio eikä muita vaihtoehtoja edes ole. 

AP

Vävyni on Itä-Suomesta todella pieneltä paikkakunnalta. Hänen perheellään on siellä maatila. Vävy on dippainssi, mutta en osaa kuvitella, että hänen akateemiset saavutuksensa merkitsisivät mitään kenellekään muulle kuin hänelle itselleen. Ihmiset tuntevat hänet ystävällisenä miehenä, jonka sanaan ja apuun voi luottaa. Minusta se on tärkeintä.

Hirveästi on akateemisia ihmisiä (palstalla), joille se akateeminen koulutus on ollut niin äärimmäinen ponnistus, ettei siihen perheellisenä pystyisi. Siksi kuvitellaan, ettei kukaan muukaan pysty ja jos tutkintoa ei (vielä) ole, on huonompi ja kykenemätön. Itse pystytään arvostamaan VAIN akateemista koulutusta ja omaa varhaista erinomaisuutta. Kouluttautuneiden, kunnianhimoisten uraihmisten on melko helppo perustaa se perhe. Ehkä katsotaan kieroon koska juuri sellaiset yleensä perustavat, elleivät ole muita useammin narsisteja, psykopaatteja jne. Veloista osassa oikeasti häiritsee nuo häiriöt eikä suinkaan se lapsiasia. Siksi katsotaan kieroon.

Vierailija kirjoitti:

Lapset on ainoa asia joka ihmisestä jää jäljelle kuoltuaan.

Näet siis itsesi ja elämäsi pelkkänä vanhempiesi jätöksenä. Meitä tosiaan on moneen junaan. Ja osa jää asemalle.

Vierailija kirjoitti:

Lapset on ainoa asia joka ihmisestä jää jäljelle kuoltuaan.

Jos älyä on riittävästi, niin jää muutakin. Tarpeeksi älykäs keksii uuden fysiikan kaavan, joka nimetään keksijänsä mukaan. Sitten sitä kaavaa käytetään maailman tappiin asti fysiikassa. Voi kirjoittaa kirjan, akateemisen tutkimusartikkelin tai jotain muita vastaavia teoksia, jotka jäävät elämään tekijän kuoltua. 

Vierailija kirjoitti:

Vävyni on Itä-Suomesta todella pieneltä paikkakunnalta. Hänen perheellään on siellä maatila. Vävy on dippainssi, mutta en osaa kuvitella, että hänen akateemiset saavutuksensa merkitsisivät mitään kenellekään muulle kuin hänelle itselleen. Ihmiset tuntevat hänet ystävällisenä miehenä, jonka sanaan ja apuun voi luottaa. Minusta se on tärkeintä.

Onko sillä mitään väliä, että joku voisi tykätä että muut arvostavat hänen saavutuksiaan?

Kun valmistuin, kukaan perheestäni ei edes onnitellut. Yritin ehdottaa että kutsuttaisiin sukulaisia kahville tämän kunniaksi, vanhemmat teeskentelivät kuuroa. Kaiken maailman kissanristiäisiä oli tapana kyllä juhlistaa.

Perheettömyys ei ole millään muotoa tavoiteltava asia. Ylioppilas oli joskus sata vuotta sitten arvostettu koska heitä oli vähän mutta nykyään kun akateemisesti koulutettuja on kuitenkin väestössä suhteellisen paljon, ei se ole mitään kovin erikoista. Myös moni duunari on akateeminen esimerkiksi vaikka opettaja tai lääkäri, jonka koulutuksen voisi aivan hyvin muuttaa ammattikouluksi.

Vierailija kirjoitti:

Perheettömyys ei ole millään muotoa tavoiteltava asia. Ylioppilas oli joskus sata vuotta sitten arvostettu koska heitä oli vähän mutta nykyään kun akateemisesti koulutettuja on kuitenkin väestössä suhteellisen paljon, ei se ole mitään kovin erikoista. Myös moni duunari on akateeminen esimerkiksi vaikka opettaja tai lääkäri, jonka koulutuksen voisi aivan hyvin muuttaa ammattikouluksi.

Riippuu mihin vertaa. Itse arvostan akateemista tuhat kertaa enemmän kuin ihmistä joka vain tekee lapsia.

Meilläpäin taas pidetään ihmisiä epänormaaleina ja outoina, jos lapsia on enemmän kuin 2.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset on ainoa asia joka ihmisestä jää jäljelle kuoltuaan.

Jos älyä on riittävästi, niin jää muutakin. Tarpeeksi älykäs keksii uuden fysiikan kaavan, joka nimetään keksijänsä mukaan. Sitten sitä kaavaa käytetään maailman tappiin asti fysiikassa. Voi kirjoittaa kirjan, akateemisen tutkimusartikkelin tai jotain muita vastaavia teoksia, jotka jäävät elämään tekijän kuoltua. 

Jos ja jos.

Vierailija kirjoitti:

Kun valmistuin, kukaan perheestäni ei edes onnitellut. Yritin ehdottaa että kutsuttaisiin sukulaisia kahville tämän kunniaksi, vanhemmat teeskentelivät kuuroa. Kaiken maailman kissanristiäisiä oli tapana kyllä juhlistaa.

Yritit ehdottaa? Kun valmistuu yliopistolta, on pitkälti yli kahdenkymmenen ja on asunut jo pitkään omillaan. Silloin ei äidiltä ja isältä pyydetä mitään kahveja vaan järjestetään juhlat itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheettömyys ei ole millään muotoa tavoiteltava asia. Ylioppilas oli joskus sata vuotta sitten arvostettu koska heitä oli vähän mutta nykyään kun akateemisesti koulutettuja on kuitenkin väestössä suhteellisen paljon, ei se ole mitään kovin erikoista. Myös moni duunari on akateeminen esimerkiksi vaikka opettaja tai lääkäri, jonka koulutuksen voisi aivan hyvin muuttaa ammattikouluksi.

Riippuu mihin vertaa. Itse arvostan akateemista tuhat kertaa enemmän kuin ihmistä joka vain tekee lapsia.

Tämä. Lapsia pystyy hankkimaan kuka tahansa. Jopa teini tai narkkari.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vävyni on Itä-Suomesta todella pieneltä paikkakunnalta. Hänen perheellään on siellä maatila. Vävy on dippainssi, mutta en osaa kuvitella, että hänen akateemiset saavutuksensa merkitsisivät mitään kenellekään muulle kuin hänelle itselleen. Ihmiset tuntevat hänet ystävällisenä miehenä, jonka sanaan ja apuun voi luottaa. Minusta se on tärkeintä.

Onko sillä mitään väliä, että joku voisi tykätä että muut arvostavat hänen saavutuksiaan?

Ihmiset odottavat aina toisilta ihmisiltä liikaa. Vaikka kuinka olisi jalat maassa oleva ihminen, sitä toivoo ainakin läheisiltään arvostusta ja kykyä iloita saavutuksista mukana, mutta ikävä kyllä sekään ei aina toteudu.

Mä olen pienestä kunnasta kotoisin ja aina siellä on koulutusta arvostettu sekä.oltu ylpeitä, jos joku menestyy koko kylän voimin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun valmistuin, kukaan perheestäni ei edes onnitellut. Yritin ehdottaa että kutsuttaisiin sukulaisia kahville tämän kunniaksi, vanhemmat teeskentelivät kuuroa. Kaiken maailman kissanristiäisiä oli tapana kyllä juhlistaa.

Yritit ehdottaa? Kun valmistuu yliopistolta, on pitkälti yli kahdenkymmenen ja on asunut jo pitkään omillaan. Silloin ei äidiltä ja isältä pyydetä mitään kahveja vaan järjestetään juhlat itse.

Niin, olisin siis järjestänyt heidän luonaan kun suku asuu siellä päin. Luuletko tosissasi että joku 2-kymppinen alkaa tuollaista vinkua?

Joka tapauksessa, silloin suku vielä oli tärkeä minulle ja olisi ollut mukava yhdessä juhlistaa minulle tärkeää tapausta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun valmistuin, kukaan perheestäni ei edes onnitellut. Yritin ehdottaa että kutsuttaisiin sukulaisia kahville tämän kunniaksi, vanhemmat teeskentelivät kuuroa. Kaiken maailman kissanristiäisiä oli tapana kyllä juhlistaa.

Yritit ehdottaa? Kun valmistuu yliopistolta, on pitkälti yli kahdenkymmenen ja on asunut jo pitkään omillaan. Silloin ei äidiltä ja isältä pyydetä mitään kahveja vaan järjestetään juhlat itse.

Niin, olisin siis järjestänyt heidän luonaan kun suku asuu siellä päin. Luuletko tosissasi että joku 2-kymppinen alkaa tuollaista vinkua?

Joka tapauksessa, silloin suku vielä oli tärkeä minulle ja olisi ollut mukava yhdessä juhlistaa minulle tärkeää tapausta.

Eivät vanhemmat aina saa juhlia lastensa valmistumisia, vaikka haluaisivat. Kun tyttäreni valmistui kemistiksi, hän ei vaivautunut juhlimaan. Nyt hän valmistuu proviisoriksi, eikä koronan vuoksi voi juhlia. No enpä pääse minäkään kakkukahvien ääressä kehumaan, kuinka fiksu ja filmaattinen se meidän tytär onkaan. Tytölle olisin kyllä valmistujaisjuhlat suonut. Kova työ on takana.

Kuka tasapainoinen ihminen kaipaa pönkitystä itselleen ja omille valinnoilleen? Ihmiset jotka tekevät suuren numeron ansioistaan ovat hämmentäviä. Miksi pitää puolitutuille ja muille kylänmiehillle leuhkia elämällään? Mitä siitä saa? Täällä pallolla ollaan vain kerran. Kannattaisi elää elämää kuten haluaa muista välittämättä. Onko sitten sinkku, dinkku perheellinen vai mitä.

Lasten saaminen ei vaadi mitään, mutta ei akateemisuuskaan. Asia oli toisin menneinä vuosikymmeninä, mutta nykään jokainen vähänkään motivoitunut saa opiskelupaikan. Ehkä sellaista voikin arvostaa, jolla on useita tutkintoja tai tehnyt yhteiskunnalle/ihmiskunnalle merkityksellistä tutkimusta. Mutta miksi ketään pitäisi arvostaa vain siksi, että käy töissä? Eikö se ole ihan perusoletus. Lapsettomista ja lapsellisista (pun intended) enemmistö käy töissä. Ja tilastojenkin mukaan lapsettomuus on yleisintä kouluttamattomilla ja yleisintä akateemisilla.