Kotiseudullani ei osata iloita toisen akateemisista meriiteistä tai saavutuksista, meriittinä pidetään isoa perhettä ja perhearvoja

Mistä huomaat, ettei sinua arvosteta?

Kun itse käyn kotipaikkakunnalla, vietän aikaa vain perheeni kanssa. En käy naapureiden luona kyselemässä, arvostavatko he tutkintoani. Tuskin tietävät edes, että olen vanhempieni luona.

Ei sen puoleen, en kyllä itsekkään tiedä sitä, mitä kyläläiset arvostaa. En ole käynyt kyselemässä

Vierailija kirjoitti:

Kuka tasapainoinen ihminen kaipaa pönkitystä itselleen ja omille valinnoilleen? Ihmiset jotka tekevät suuren numeron ansioistaan ovat hämmentäviä. Miksi pitää puolitutuille ja muille kylänmiehillle leuhkia elämällään? Mitä siitä saa? Täällä pallolla ollaan vain kerran. Kannattaisi elää elämää kuten haluaa muista välittämättä. Onko sitten sinkku, dinkku perheellinen vai mitä.

Lasten saaminen ei vaadi mitään, mutta ei akateemisuuskaan. Asia oli toisin menneinä vuosikymmeninä, mutta nykään jokainen vähänkään motivoitunut saa opiskelupaikan. Ehkä sellaista voikin arvostaa, jolla on useita tutkintoja tai tehnyt yhteiskunnalle/ihmiskunnalle merkityksellistä tutkimusta. Mutta miksi ketään pitäisi arvostaa vain siksi, että käy töissä? Eikö se ole ihan perusoletus. Lapsettomista ja lapsellisista (pun intended) enemmistö käy töissä. Ja tilastojenkin mukaan lapsettomuus on yleisintä kouluttamattomilla ja yleisintä akateemisilla.

Olet kyllä väärässä ettei akateemisuus vaadi mitään. Jopa niihin pienimpiin yliopistoihin on enemmän hakijoita kuin opiskelupaikkoja. Itse opiskelin keskisuuressa kaupungissa, ja sisäänpääsyprosentti hakemalleni linjalle oli 8. Harvempi kuin joka kymmenes hakija sai paikan tosin sanoen. On siis voitettava pääsykokeissa aikamoinen joukko, jotta saa opiskelupaikan. Toki osa hakee läpällä, mutta suurin osa ihan tosissaan. Moni lukee monta kuukautta ja käy valmennuskurssit. Eikä tuo minun linjani suinkaan ollut se vaikein mahdollinen. Itse opiskelu yliopistossa ei toki vaadi mitään ihmeellisiä älynlahjoja.

Minun sukuni arvostaa naisessa vain sitä että hän on saanut miehen! Vanhapiika on säälittävä hylkiö! Akateemista koulutusta ja lahjakkuutta ei myöskään arvosteta. Tärkeintä on että pääsee töihin, vaikkei siitä juuri mitään maksettaisikaan!

Mihin sä muiden arvostusta kaipaat? Jokainen tekee itse omat valintansa. Minä olen maisteri. Tein muutaman vuoden oman alani töitä ja sitten olin 5 vuotta lasten kanssa kotona. Sitten palasin töihin, nyt opiskelen taas lisäpätevyyttä. Aikansa kutakin. Opiskeluaika oli kivaa, työssäkäynti oli kivaa, lasten kanssa oli kivaa. Ne on mun valintoja, enkä kysele niihin mielipidettä muilta.

Ja mun kokemuksen mukaan teit niin tai näin, niin aina se on väärin. Jos hoidat lapsia kotona olet laiska. Jos lapset hoitaa joku muu, olet laiska. Jos opiskelet, etkä käy töissä, olet laiska. Eli tee niin kuin itse tykkäät, ja arvosta itseäsi muiden mielipiteistä riippumatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään junttikylässä on lähes kaikilla akateeminen tutkinto, eihän siellä muuten pärjäisi. Ja ehkä siksi, sitä ei osata ihmetellä tai arvostaa.

Nykyään maalla harva elää maataloudesta.

Lähihoitaja tai kokki ei ole akateeminen tutkinto. Sieltäpäin mistä minä olen niin lähihoitajan koulutus ja työ on naisille ikäänkuin vakio eikä muita vaihtoehtoja edes ole. 

AP

Eikö kotikylässäsi ole naislääkäreitä, opettajia, juristeja, lastentarhaopettajia, pappeja, toimittajia, insinöörejä, maistreita jne. Itseasiassa meidän kylällä naiset ovat korkeasti koulutetuimpia kuin miehet. Monella kaksi tutkintoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun valmistuin, kukaan perheestäni ei edes onnitellut. Yritin ehdottaa että kutsuttaisiin sukulaisia kahville tämän kunniaksi, vanhemmat teeskentelivät kuuroa. Kaiken maailman kissanristiäisiä oli tapana kyllä juhlistaa.

Yritit ehdottaa? Kun valmistuu yliopistolta, on pitkälti yli kahdenkymmenen ja on asunut jo pitkään omillaan. Silloin ei äidiltä ja isältä pyydetä mitään kahveja vaan järjestetään juhlat itse.

Niin, olisin siis järjestänyt heidän luonaan kun suku asuu siellä päin. Luuletko tosissasi että joku 2-kymppinen alkaa tuollaista vinkua?

Joka tapauksessa, silloin suku vielä oli tärkeä minulle ja olisi ollut mukava yhdessä juhlistaa minulle tärkeää tapausta.

Eivät vanhemmat aina saa juhlia lastensa valmistumisia, vaikka haluaisivat. Kun tyttäreni valmistui kemistiksi, hän ei vaivautunut juhlimaan. Nyt hän valmistuu proviisoriksi, eikä koronan vuoksi voi juhlia. No enpä pääse minäkään kakkukahvien ääressä kehumaan, kuinka fiksu ja filmaattinen se meidän tytär onkaan. Tytölle olisin kyllä valmistujaisjuhlat suonut. Kova työ on takana.

No jaa, itse en ajatellut kakkukahvien ääressä kehuttaisiin. Olisin nyt vain halunnut että joku onnittelee, ehkä olisin saanut vaikka ruusun. Ei olisi sen ihmeemmin kehua tarvinnut. Ei varmaan olisi muuten haitannut, mutta minulla ei oikein ollut kavereitakaan. Ja pahan sosiaalisten tilanteiden pelon takia valmistuminen oli minulle iso juttu, kun opiskelu oli niin vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään junttikylässä on lähes kaikilla akateeminen tutkinto, eihän siellä muuten pärjäisi. Ja ehkä siksi, sitä ei osata ihmetellä tai arvostaa.

Nykyään maalla harva elää maataloudesta.

Lähihoitaja tai kokki ei ole akateeminen tutkinto. Sieltäpäin mistä minä olen niin lähihoitajan koulutus ja työ on naisille ikäänkuin vakio eikä muita vaihtoehtoja edes ole. 

AP

Eikö kotikylässäsi ole naislääkäreitä, opettajia, juristeja, lastentarhaopettajia, pappeja, toimittajia, insinöörejä, maistreita jne. Itseasiassa meidän kylällä naiset ovat korkeasti koulutetuimpia kuin miehet. Monella kaksi tutkintoa.

Minun kotiseudullani miespapit kieltäytyvät tekemästä työtä naispappien kanssa.

eipä tuo akateemisuus ole aloittajallekaan käytöstapoja tuonut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset on ainoa asia joka ihmisestä jää jäljelle kuoltuaan.

Jos älyä on riittävästi, niin jää muutakin. Tarpeeksi älykäs keksii uuden fysiikan kaavan, joka nimetään keksijänsä mukaan. Sitten sitä kaavaa käytetään maailman tappiin asti fysiikassa. Voi kirjoittaa kirjan, akateemisen tutkimusartikkelin tai jotain muita vastaavia teoksia, jotka jäävät elämään tekijän kuoltua. 

Suomessa te akateemiset valmistutte kortistoon, eikä noita fysiikan kaavojakaan suomalaiset niin ylinerokkaat akateemiset ole juurikaan kehitelleet. 

Mutta kukas se kissan hännän nostaisi, jos ei kissa itse. 

-eri 

Just tän takia tykkään lukea joskus vauva-palstaa kun joskus törmää tällaisiin hyviin keskusteluaiheisiin! Kyllä, ap, minä ajattelen samoin kuin sinä.

Minä en kaipaa mitään ihailua muilta ja toisaalta en sitä ansaitsekaan, koska olen ihan tavallinen ihminen. Toivoisin ainoastaan, että kohdeltaisiin hyvin. Olen silti saanut kokea pienen kunnan haittapuolet jo hyvin. Täällä lähes mahdotonta tutustua ja jos olet vähänkin erilainen niin sinua ei hyväksytä. Minustakin ollaan puhuttu jo mitä vaan. Asun täällä monien seikkojen takia, mutta en kuulu tänne yhtään. Naapuritkin voivat olla yllättävän ikäviä ( varsinkin jos kuuluvat erääseen "liikkeeseen"). 

Onhan noita. En välitä heidän, kuten muidenkaan, mielipiteistä vttuakaan ja virnuilen kun välinpitämättömyyteni saa savun nousemaan korvista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka tasapainoinen ihminen kaipaa pönkitystä itselleen ja omille valinnoilleen? Ihmiset jotka tekevät suuren numeron ansioistaan ovat hämmentäviä. Miksi pitää puolitutuille ja muille kylänmiehillle leuhkia elämällään? Mitä siitä saa? Täällä pallolla ollaan vain kerran. Kannattaisi elää elämää kuten haluaa muista välittämättä. Onko sitten sinkku, dinkku perheellinen vai mitä.

Lasten saaminen ei vaadi mitään, mutta ei akateemisuuskaan. Asia oli toisin menneinä vuosikymmeninä, mutta nykään jokainen vähänkään motivoitunut saa opiskelupaikan. Ehkä sellaista voikin arvostaa, jolla on useita tutkintoja tai tehnyt yhteiskunnalle/ihmiskunnalle merkityksellistä tutkimusta. Mutta miksi ketään pitäisi arvostaa vain siksi, että käy töissä? Eikö se ole ihan perusoletus. Lapsettomista ja lapsellisista (pun intended) enemmistö käy töissä. Ja tilastojenkin mukaan lapsettomuus on yleisintä kouluttamattomilla ja yleisintä akateemisilla.

Olet kyllä väärässä ettei akateemisuus vaadi mitään. Jopa niihin pienimpiin yliopistoihin on enemmän hakijoita kuin opiskelupaikkoja. Itse opiskelin keskisuuressa kaupungissa, ja sisäänpääsyprosentti hakemalleni linjalle oli 8. Harvempi kuin joka kymmenes hakija sai paikan tosin sanoen. On siis voitettava pääsykokeissa aikamoinen joukko, jotta saa opiskelupaikan. Toki osa hakee läpällä, mutta suurin osa ihan tosissaan. Moni lukee monta kuukautta ja käy valmennuskurssit. Eikä tuo minun linjani suinkaan ollut se vaikein mahdollinen. Itse opiskelu yliopistossa ei toki vaadi mitään ihmeellisiä älynlahjoja.

Jos motivaatiota on niin opiskelupaikan saa. Eli motivaatiota siihen parin kuukauden rypistykseen pitää olla. Mutta b:n papereilla voi olla lääkäri, juristi, di jne.

Ja avauksessa tökkii vastakkainasettelu. Mitä ap sanot niille tohtorille, tupla- ja triplamaistereille joilla on sekä ura että perhe. Tai jopa suurperhe?

Kadullani asuu yliopistosairaalan poliklinikan ylilääkäri, jolla on kuusi lasta. Ja äiti siis.

Tai serkkuni jolla neljä lasta ja apulaisprofessori.