mitäs tekisitte tässä tilanteessa??
Menkat myöhässä. Haluaisin toisen lapsen. Ainoa ongelma on, että tulossa luultavasti oleva kakkonen on mun ykkösen isä, josta olen eronnut 1,5v sitten. Mies, jota vanhempani vihaavat yli kaiken. En yksinkertaisesti uskalla kertoa heille raskaudesta :( Exäni haluaisi kanssa että pitäisin lapsen ja on valmis taloudellisestikin auttamaan minkä pystyy..
Kommentit (7)
Uskot siis ilmeisesti odottavasi toista lasta samalle miehelle, esikoisesi isälle?
Jos kerran itse haluat lapsen ja mieskin on valmis auttamaan taloudellisesti, niin älä ihmeessä alistu vanhempiesi tahtoon. Tee niinkuin itse parhaaksi näet, älä heidän mielensä mukaan!
Todella haluaisin pitää vauvan, mutta vaikka olenkin jo aikuinen ( 24v ensi kuussa) vanhempani yhä pelottavat. Hyvin hallitsevia, ovat mielestään oikeassa, herkästi loukkaantuvia, vihastuvia ihmisiä.. Osaan kuvitella mitä saan kuulla kun kerron " onnelliset uutiset" ..
Odotan siis mun ex-avopuolisoni lasta ja mulla on niiltä ajoilta jolloin vielä oltiin yhdessä ni yksi lapsi
Ajattelepa kumpi kaduttaisi sinua myöhemmin enemmän, se että abortoisit toivomasi lapsen meillyttääksesi vanhempiasi vai se että pitäisit toivomasi lapsen vaikka välit vanhempiisi menisivätkin?
Sillä luultavasti katuisit sitä loppuelämän ja syyttäisit vanhempiasi ja kantaisit heille ikiuisesti kaunaa asiasta.
Lapsi on lahja oli isovanhemmat mitä mieltä tahansa. Lapsi on SINUN kuten myös sinun elämäsi on nimenomaan SINUN elämäsi. Et voi elää vanhempiesi puolesta.
Elämässä vain on niin että joskus on tehtävä omia päätöksiä jotka ovat ristiriidassa vanhempien toivomusten kanssa. He saattavat pettyä, suuttua jopa katkaista välit. Mutta jos ovat järkeviä ihmisiä niin yleensä ottavat järjen käteen ja leppyvät. Konflikti on kasvun paikka myös vanhemmille. Jos katkaisevat loppullisesti välit, niin sille ei voi mitään, jos olet toiminut oman sydämmessi mukaan tiedät että olet tehnyt oikein.
Aikoinani olen aiheuttanut isälleni suuren pettymyksen tehdessäni omia ratkaisujani. Yritin aluksi olla se täydellinen tytär. Lähdin opiskelemaan isäni toivomaa alaa, muutin isäni toivomalle paikkakunnalle etc. Yritin tehdä kaiken " oikein" . Kunnes tunsin että olin miltei masennuksen partaalla. Vaihdoin opiskelu-alaa sellaiseen josta olin aina haaveillut. Ei mikään huono ala, mutta silti jouduin valtaisan painostuksen kohteeksi. Tämä oli suoraan sanottuna kamalaa aikaa. Kuulostaa ehkä vähäpätöiseltä, mutta opiskelupaikan vaihto oli isälleni todella suuri pettymys. Mutta minun oli tehtävä omat ratkaisuni, olin tuolloin 24v ja siihen asti olin yrittänyt elää juuri niinkuin isäni toivoi. Silti välimme olivat kireät. Alan vaihto oli suuri ja vaikea askel. Mutta sitten pikku hiljaa tilanne rauhoittui. ratkaisu oli oikea ja jotenkin välit isääni on mennyt paljon parempaan suuntaan.
Toivotan sinulle onnea ja muista että elämäsi on sinun elämäsi et voi sitä muiden puolesta elää.
??? en