Oletko samaa mieltä? Poikalapset saavat enemmän hellyyttä ja läheisyyttä äidiltään kuin tyttölapset.

ystävälläni on 2 tytärtä nyt murrosiässä ja voi hyvä tavaton kuinka julmia he ovat äidilleen! itselläni äiti oli etäinen ja jotenkin senkin takia olen aina ajatellut, että sen takia oli oikein hyvä, että sain pelkkiä poikia.



Rakastan toki kummityttöäni ja veljentytärtä ja vietän mieluusti heidän kanssa aikaa ja shoppailen ja kampaan heitä jne. mutta oma tytär voisi olla minulle aika kova haaste.



eli komppaan nostan hattua tyttöjen äideille!

kuin tytöt. Itse jäin kyllä miettimään, että kyllä tytötkin varmaan tarvitsevat mutta ovat itsenäisempiä, eivätkä itse aina hae sitä.

Siksi olin itse aika onnellinen, kun sain pojan. Nytkin oli tarpeeksi vaikeaa alkaa äidiksi ja olla toistamatta oman äitini erheitä. Ja kun muutenkin esimerkiksi oma kehokuvani on mitä on, on ehkä hyvä, että tässä ei ole pientä tyttöä vieressä ottamassa mallia. Jos minulla olisi myös tytär, saattaisi myös olla, että minun olisi vaikeampi osoittaa hänelle hellyyttä ja rakkautta ja ehdotonta hyväksyntää kuin pojalle. Siinä on yksi niistä syistä, miksi en armottomasta vauvakuumeesta huolimatta taida ihan helposti uskaltaa yrittää perheenlisäystä.

Minusta on kamala lukea näistä äideistä, jotka sanovat, että heille joko tytön tai pojan maailma on vieras ja suosivat jompaa kumpaa sukupuolta enemmän. Sääliksi käy heidän lapsiaan, oli sitten tyttöjä tai poikia!

Eipä tarvi ihmetellä, jos tytöt kostavat tämän äidilleen muurrosiässä.

Tokihan siihen varmasti yrittää " päästä sisään" , mutta jos se ei onnistu niin...?



Minusta on aika karmeaa, että usein nämä vaatimukset esitetään vain äidille. Kukaan ei odotakaan isän pääsevän tyttöjen maailmaan, mutta äidin pitäisi sisäistää sekä tyttöjen että poikien maailma.

että paapon poikaani sylissä enemmän kuin tyttöäni. Poika vain on vielä vauvempi ja luonteeltaan avoimempi. Koen tyttären kuitenkin olevan läheinen omalla tavallaan ja seuraan hänen tekemisiään mielenkiinnolla. Ja ehtii hänkin välillä sylittelemään.



Luin lomalla kirjan, jonka nimeä en tietenkään muista. Se kertoi muistaakseni jamaikalaisesta äidistä ja hänen tyttärestään. Mulle nousi jotenkin uusi kuva äidin ja tyttären suhteesta. Kannattaa lukea senkin takia, että se kohottaa naisten näköjään harmillisen alhaista itsetuntoa. Tietääköhän joku kirjan nimeä?

Kuulostat aika yksipuoliselta ihmiseltä. Itse ainakin leikin jo lapsena sekä barbeilla että potkin jalkapalloa ja kavereina oli sekä poikia että tyttöjä.



Ei kai sille sitten mitään mahda, jos se on niin vierasta, mutta on se sääli, että jäät poikasi elämässä sivustakatsojaksi.

Kyse on melkeinpä kuin makuasiasta. En voi käsittää kuinka joku tykkää kaalilaatikosta ;)

Kyllähän sitä voi tyttären kanssa leikkiä barbeilla ym. mutta ei se tarkoita sitä, että siihen maailmaan pääsee sisälle.

Vrt. voin kyllä syödä nieleksimällä kaalilaatikkoa, mutta se ei tarkoita että tykkään siitä.

Vierailija:

Ei kai sille sitten mitään mahda, jos se on niin vierasta, mutta on se sääli, että jäät poikasi elämässä sivustakatsojaksi.

Poikien maailma minulta sujuu, ei tyttöjen.

Eli olen jäävi sanomaan, koska ei ole poikaa ;)





Yleensä kuulee sanottavan, että pojat ovat äidin kultia ja tytöt isin prinsessoja

itse olen tälläinen onneton. Eli velejeni oli äitini lellikki ja isäni olisi halunnut elämääni, mutta äitini ei päästänyt. Nykyään en ole missään tekemisissä hedän kanssa. Veljeni asuu vielä kotona ja on 36v.. itse muutin 16 veenä pois

että poika hakeutuu enemmän minun seuraani ja kaipaa hyväksyntääni ja syliäni ja näyttää minulle ensimmäisenä mielenkiintoiset jutut kun taas tyttö tekee tätä isän kanssa, eli meillä lapsetkin ovat valinneet näin.



Omassa lapsuuden kodissani minä olin isän tyttö ja isoveli äitin poika.



Hellyyttä saavat molemmat, en tiedä saako kumpikaan enempää, mutta kyllä mä koen olevani läheisempi poikani kanssa

Eri sukupuolta oleva vanhempi ihailee ja hellii ja paapoo ja pitää pienenä ja omaa sukupuolta oleva vanhempi asettaa rajoja ja avaa maailmaa ja opettaa, miten karussa maailmassa selvitään. Ei välttämättä huono järjestely.

hyi hitto, sairasta sanon minä!

Lapsillani aika suuri ikäero, että siinä mielessä ei mustasukkaisuutta esiinny. Tytöltä ehkä vaadittukkin enemmän kuin pojalta. Poika hakeutuu enemmän syliin, pussailee, halailee useita kertoja päivässä mihin tietenkin vastataan. Tyttö ollut aina eristyneempi eikä ole hakenut kontaktia niin paljon.



Minun mielestäni tuo poika tai tyttömaailmaan pääseminen on tosi abstrakti käsite. En koe semmoista olevankaan, vaan mielestäni tämmöiset asiat on ihan ihmiskohtaisia, riippumatta sukupuolesta. Toisiin ihmisiin vaan syntyy lähempi kontakti kuin toisiin, sukupuolesta riippumatta.



Tyttö nukkui alusta asti omassa sängyssä, poika vieressä. Vähän kaikessa toistuu sama kuvio.



Enkä todellakaan sanoisi että kumpikaan olisi jäänyt rakkautta vaille, se vaan ilmenee eri tavoilla.



Sen kyllä uskon et jos on vaan toista sukupuolta oleva lapsi, äiti voi kuvitella et sen kanssa läheisemmät välit koska ei ole kokemusta muusta.



Itsellä kuitenkin enemmän yhteyttä pojan kanssa.

Mua säälittää pojat kun ne niin pienstä pitäen yrittäää olla koviä jätkiä ja kuitenkin hädän hetkellä äitin kainalo on paras paikka.



Tytöt tuntuvat pärjäävämmiltä jo pienenä kuin pojat.

En tiedä miksi.

Itselläni oli tollainen.

Mitäpä jos suhtautumiseen vauvaan/lapseen vaikuttaakin se, millaisessa tilassa parisuhde ollut. Jos suhde hyvä ja toimiva, lapseen ehkä helpompi kiintyä kuin jos parisuhteessa ollut juuri vaikeuksia.

Tähän kuuluu sekä sylittely, lukeminen, leikkiminen ja ylipäätään kaikenlainen huomio. Säälittää sekä tytöt että pojat, jotka kasvavat perheissä, joissa kohdellaan eri tavalla sukupuolen perusteella.



Pojat eivät ole sen enempää vauvoja kuin tytötkään. Usein vain tytöiltä vaaditaan enemmän jo pienestä pitäen. Tämä aiheuttaa monelaista ongelmaa myöhemmin: suorituspaineita, tunnetta, ettei ole hyväksytty ja rakastettu, sisaruskateutta.



Antakaa omille lapsillenne läheisyyttä ja ottakaa syliin jo tänään ja kertokaa, miten tärkeitä ja arvokkkaita he ovat, ihan joka päivä. Ja riippumatta siitä, mitä sukupuolta sattuvat olemaan.



Kovasti satuttivat näistä kirjoituksista monet. Olenhan itsekin ollut tyttö ja nyt vielä tyttölapsen äiti.