Lue keskustelun säännöt.
Emme osaa riidellä mieheni kanssa
02.03.2021 |
Mies saattaa joskus tulistua sekunnissa ja sanoa pahastikin, mutta jo vartin päästä hän on lähes unohtanut koko episodin ja on taas normaali.
Minä taas mökötän, koska en voi unohtaa noin nopeasti, jos koen että minulle on ärähdetty liian voimallisesti.
En halua antaa miehen päästä noin helpolla, koska haluan hänen huomaavan että olen loukkaantunut hänen käytöksestään. Tästä hän sitten taas suuttuu kun oli jo aikansa normaali ja toteaa jotain tyyliin "Minä halusin jo unohtaa koko asian ja jatkaa eteenpäin, mutta taas rupesi tuttamaan, kun näyttää että sinä haluat jatkaa tätä episodia sen sijaan että voitaisiin palata normaaliin arkeen".
Minun on vain vaikea unohtaa ja tämä toistuva oravanpyörä on valmis.
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä nyt herranjumala suostu moiseen. Mies huutaa sulle turhasta, kuvittelee sen olevan ok. Sun täytyy vain taipua hänen hermostumisiinsa ja unohtaa ne kun hän on itse valmis unohtamaan. Naurettavaa. Olet kynnysmatto.
Mistä tiedät, että mies ärähtää turhasta? Olet tehnyt päätelmäsi vain tämän aloittaja-eukon oman sepustuksen perusteella. Kyllä nainenkin jaksaa mäkättää esim sukista lattialla. Miehellä voi olla paljon pätevämpiäkin syitä purkauksilleen.
No se on mun kommentin kannalta aivan sama ärähtääkö aiheesta vai turhaan. Pahasti sanominen ei ole aiheellista koskaan. Tai se ettei itse tajua pyytää anteeksi, vaan vielä rauhoituttuaan manipuloi sen toisen osapuolen syylliseksi. Ihan pimeetä hommaa.
Mistä hitosta tiedät miten akka häntä kohtelee?
Tulee lähinnä mieleen kun kerran eräs facebook-tuttu päivitti, että mies suuttui ja pani kämpän palasiksi ja samalla parisuhteen myös. Sai hulluna tämä muija sympatiaviestejä, mutta jätti kertomatta päivityksessään miehen riehumisen syyn. Ja syy oli, että muija oli pettänyt miestään ja vieläpä miehen omien kavereiden kanssa. Eikä ollut vain yksi kaveri kyseessä.En minä tiedä eikä kiinnosta. Minä keskustelen sen perusteella mitä aloituksessa lukee. Muutenhan keskustelu on alunperinkin turhaa ja mahdotonta. Älä nyt tee itsestäsi enempää pelleä.
Olet sosiaaliselta älykkyydeltäsi varsin kehitysvammainen.
Perustelisitko? Siksi että en tee päässäni tuulesta temmattuja päätelmiä muiden elämästä kun keskustelen asioista vauvapalstalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mistä ap nalkuttaa miehelle niin, että mies räjähtää?
Emme mekään ja oon niin väsynyt riitoihin. Eikö niitä pysty sopimaan..?
Kun täälläkin teitä ämmiä kuuntelee, niin en ihmettele jos miehillä menee hermot.
Vierailija kirjoitti:
Sinun pitää sanoa, että sinulle ei saa ärähdellä. Ikinä. Sanoa sanoilla, ei mököttämisellä. Eikä varmaan riitä yksi kerta, vaan joudut ottamaan asian esille monta, monta kertaa. Itselläni oli sama, menin lukkoon. Sitten aloin sanoa asiasta. Neljä vuotta olen sanonut, alkaa mennä perille. Jossain määrin.
Ap, uudistan vielä tämän neuvon joka tosiaan on minulla toiminut, vaikka sainkin nyt tuon ylikasvuisen koulukiusaajan niskaani tuosta kommentista.
Eli ota ongelma puheeksi, aina uudestaan ja johdonmukaisesti. Teillä on eri käsitys kommunikoinnista, mikä on sopivaa puhetta. Tämä käsitys tulee usein lapsuudenkodista eikä kumpikaan ehkä huomaa, että se ei ole hyvä tapa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä taas on vaimon kanssa sellainen ongelma, että hän välillä ymmärtää minut väärin ja siitä tulee pieni yhteenotto. Hän sitten valittaa, että kun minä en koskaan pyydä anteeksi, vaan hänen pitää aina tehdä se aloite.
Kyllä minä pyydän anteeksi, jos olen mielestäni toiminut väärin. Minusta anteeksi pyydetään juuri sen takia, että myöntää virheensä, mutta jos sinut on ymmärretty väärin, niin eihän se silloin sinun tehtäväsi ole pyytää anteeksi. Minunko siitä pitäisi olla pahoillaan, että minulle ruvetaan möykkäämään tyhjästä?
Se liitto on loppu, jos ei riitakaan onnistu.
Olet sosiaaliselta älykkyydeltäsi varsin kehitysvammainen.