Mikä ihmeen leipäriippuvuus joillakin on?

Leipä on todellakin hengenvaarallista. Isäni oli syönyt jo lapsena leipää ja sitten vanhempana kuoli

Vierailija kirjoitti:

Leipä on todellakin hengenvaarallista. Isäni oli syönyt jo lapsena leipää ja sitten vanhempana kuoli

Juuri näin. Jokainen leipää syönyt on myös kuollut ennemmin tai myöhemmin. 

Makaronilaatikko leivän päällä on hyvää.

Et ole ilmeisesti sitten juuri tutustunut elämään Suomen ulkopuolella. Suomi ei kuulu leivän kuluttajien suurvaltoihin. Suomessa syödään leipää n. 40 kiloa henkilöä kohden vuodessa kun Turkissa luku on yli 100 kiloa.

Olen syönyt kuukauden pelkkiä tortillawrappeja, eli leipää menee jatkuvasti. Loistava keksintö eikä kyllästy varmaan ikinä.

Isäni on juuri tuollainen joka syö aina leipää.. Luulen että se on sekoitus tottumusta ja sitä että voileipä maistuu hyvältä. Myös laiskuutta eli hän on todella laiska tekemään kunnon ruokaa itsellensä. Silloin kun asuin kotona niin hän aina kinusi ruokaa minulta mutta ei itse jaksanut sitä tehdä.

En pääruoan kanssa yleensä syö leipää, ellei kyseessä ole keittoruoka. Mutta noin muuten syön leipäää enkä osaa ajatella elämää ilman sitä.

Mikä ihmeen riippuvuus joillakin on toisten ruokailutottumusten taivasteluun? =)

Vierailija kirjoitti:

Isäni on juuri tuollainen joka syö aina leipää.. Luulen että se on sekoitus tottumusta ja sitä että voileipä maistuu hyvältä. Myös laiskuutta eli hän on todella laiska tekemään kunnon ruokaa itsellensä. Silloin kun asuin kotona niin hän aina kinusi ruokaa minulta mutta ei itse jaksanut sitä tehdä.

Minäkin välillä mietin että jos söisi pelkkää leipää. En jaksaisi laittaa ruokaa ja tiskata. Mutta ei vaan tule toteutettua.

Joskus aikoinaan jo lopetin töissä leivän syömisen, kun se oli ainoa varteenotettava eväs. Otti vaan päähän jauhaa sitä, leuat turrana jotain känttyä.

En siis tehnyt enää eväitä ja nälkäkin hävisi kun ei mitään syönyt.

Suurimman osan elämääni olen syönyt vain kerran päivässä, ja se tosiaan on harvoin leipää.

No en nyt tiedä kuinka tavallista "leipäriippuvuus" on, ainakaan tuollainen että sitä syödään jatkuvasti.

Itse olen huomannut että syödessä ruoan kanssa ohuen siivun leipää lisänä, on ruokavalioni monipuolisempi ja pitää nälän pidempään. Toki riippuu mistä se ateria koostuu, mutta hyvin monen aterian kyljessä se pieni leipä auttaa pitämään nälkää.

Saman huomaan käänteisesti esim. aamu- ja välipaloissa: jos syön liian yksitoikkosesti niin nälkä ei lähde (ei toki pelkästään leipäsidonnaista): jos syön pelkkää rahkaa marjojen kera niin nälkä tulee nopsaan takaisin, mutta jos laitan sekaan leseitä tai syön palan leipää ohessa niin nälkä pysyy paremmin. Samoin jos syön pelkkää puuroa "kuiviltaan" versus jos laitan sekaan marjoja ja jonkun proteiinilisän.

Niin, minäkin rakastan leipää.

Mutta onhan se kieltämättä vähän outoa, kun monissa maissa leipä syödään tuoreena eikä muovipussissa seisseenä niinkuin meillä. Ehkä niissä maissa leivän syöntiä vaan sosiaalisesti tai ihan käytännössäkin säännöstellään enemmän kuin meillä.

Isovanhemmillani oli vielä selkeä ja terveellinen ruokarytmi, päivällisen jälkeen oli iltapuuro ja that's it. He eivät puputtaneet leipää herkuttelun vuoksi ja pysyivätkin hoikkina.

leipä on laiskan ruokaa

Vierailija kirjoitti:

Samaa ihmettelen kanssa, leipää aamupalalla, leipää lounaan kanssa, leipää välipalalla, leipää päivällisen kanssa ja leipää iltapalaksi. Leipää puputetaan ja mutustellaan aina vaan aivan kuin mitään muuta ruokaa ei muka olisi olemassakaan. Itse en syö leipää juuri koskaan ja muutenkin suurin osa leivästä on vain tyhjiä hiilareita.

Näinpä. Ja psykologisesti voi isteään huijata, että leipää ei lasketa "oikeaksi" ruuaksi joten sitä voi puputtaa menemään miten tahtoo. Mutta miten niitä kiloja vaan pukkaa lisää koko ajan?

Ollaan kyllä ihme leipäkansaa.

Aloituksesta: "En ole muualla kuin Suomessa törmännyt vastaavan."

Et tietenkään. Onko siellä taas jokin artikkeli kirjoituksessa iiäSSään?

Tilaa bruchetta, annos pastaa al dente ja yksi "laadukas pienpanimo-olut" ja voilà,

siinä sulla on leipäannos. Koko lounas leipää. Only in Finland, right.

Suomessa on maailman paras leipä ja leipomotuotteet. Kaipaan niitä joka päivä koska asun muualla. Aito ruisleipä , waudi. 

Vierailija kirjoitti:

Aloituksesta: "En ole muualla kuin Suomessa törmännyt vastaavan."

Et tietenkään. Onko siellä taas jokin artikkeli kirjoituksessa iiäSSään?

Tilaa bruchetta, annos pastaa al dente ja yksi "laadukas pienpanimo-olut" ja voilà,

siinä sulla on leipäannos. Koko lounas leipää. Only in Finland, right.

Miten on koko lounas leipää, jos siellä nyt yksi buchetta on muiden lajien seassa? Ei siellä puputeta mitään leipää jatkuvasti niin kuin täällä.

Tunnistan tuon leivän syömisilmiön. Itselläni lähti aivan käsistä kun aloin opiskella yliopistossa ja syömään siellä ja tarjolla oli joka päivä useampaa eri leipää ja levitettä ruuan oheen. Jossain vaiheessa tajusin että en voi syödä näin. Ennen kaikkea aloin miettiä suolan määrää ja melkein vuoteen en syönyt leipää. Opettelin syömään aamu- ja iltapalalla muuta ja kuiduista huolehdin lisäämällä kuitulisää viiliin tms. Nykyään syön yhden viipaleen iltaisin ja toisinaan herkuttelen kodin ulkopuolella syödessäni parilla viipaleella kunnon voikerroksella päällystettynä.

Meillä syödään leipää, ja vieläpä leivon ne itse. Perinteistä suomalaista ruisleipää, ohrarieskaa, hiivaleipää jne. Leivän päälle panen yleensä vain voita tai avokadoa, joskus juustoa ja joskus harvoin jotakin kinkkua.

Vierailija kirjoitti:

Meillä syödään leipää, ja vieläpä leivon ne itse. Perinteistä suomalaista ruisleipää, ohrarieskaa, hiivaleipää jne. Leivän päälle panen yleensä vain voita tai avokadoa, joskus juustoa ja joskus harvoin jotakin kinkkua.

Lisään vielä, että olen tosi riippuvainen leivästä, koska ensin on riippuvuus leivonnasta, ja sitten syömisestä. Tämä on kierre, jota on vaikea katkaista. Leipä on kuin huume; kypsä, uunista otettu leipä, nuuh, ja sitten sen syöminen, maiskis, nam. Kyllä elämä on ihanaa.

Otan aina matkoille mukaan Vaasan ruispaloja ison pussin.