Jenkkeihin muutto, muuttaakko vai ei?
Mies sai pari viikkoa sitten mahdollisuuden päästä Jenkkeihin töihin. Työt alkaisivat siellä elokuussa. En yhtään tiedä, mitä teemme. Meillä on 5 lasta, 1-15v. Olemme jo puhuneet tästä lapsille, ja he ovat todella innoissaan. Periaatteessa itseänikin kiinnostaisi asua ulkomailla, ja pystyisin jatkamaan töitäni sieltä käsin.
Mutta sitten taas mieleeni tulee kaikki huonot puolet. Kauhea muuttorumba miljoonien hoidettavien asioiden kanssa, lasten koulujen ja hoitopaikkojen järjestäminen, pienempien kielitaidottomuus jne.. Lisäksi tämä pandemia. Onko järkeä muuttaa toiselle puolelle maailmaa tässä tilanteessa?
Joka toinen päivä olen ihan innoissani lähdössä, joka toinen päivä taas meinaan perua koko jutun. Muu perhe olisi todellakin halukas lähtemään. Vinkkejä?
Kommentit (57)
Anna palaa! Hieno mahdollisuus teille kaikille.
Minne päin? Lähetettynä tyontekijänä vai paikallisella sopimuksella? Millainen relocation package? Esim viisumiasiat, väliaikainen majoitus & apua pysyvämmän kodin etsintään, vuokratakuut, pankkitilit, veroasiat, matkat sinne ja takaisin ja kuuluko esim yksi lento Suomeen per vuosi koko porukalle pakettiin, millainen health insurance ja muut vakuutukset, jos puolisolla paikallinen sopimus niin valmistautukaa siihen että vuosilomaa on 2 viikkoa vuodessa.
Kuka maksaa pienempien tarhamaksut tai isompien koulumaksut jos menevät yksityisiin kouluihin?
Kannattaako sinun jatkaa toitä vai ottaa ihan suosiolla sapattia ja pyorittää arkea uudessa maassa. Pienempien hoitomaksut ovat tähtitieteelliset ja isompia saa kuljettaa autolla joka paikkaan, ei siinä hirveästi duunille jää aikaa. Selvitä myos mihin maksat verot jos asut USA:ssa ja teet duunia Suomeen.
Hyvä relocation agentti auttaa kaikissa käytännon jutuissa, itse jos joudutte tekemään se on tyolästä, mutei mahdotonta. Itse kannustan aina lähtemään jos tulee tilaisuus.
Tehkää ihan ensin laskelmat siitä, että miten taloutenne kantaisi. 5 lapsen kanssa pelkästään sairausvakuutukset ovat tähtitieteellinen summa tuolla päin maailmaa. Ellette muuta johonkin utopiakylään, tarvitsette myös kaksi autoa. Vai maksaisiko työnantaja kaiken? Oikein missään jenkkilässä ei sitten ole tapana päästää lapsia itsekseen leikkimään ulos. Joko ovat kotona, kerhossa tai pitää olla itse paikalla. Ainakin 15-vuotiaan osalta hyvin todennäköistä, että aikuiselämä alkaa rakentua sinne jenkkilään, eikä ole välttämättä innokas palaamaan Suomeen myöhemmin.
Jos kuitenkin tuntuu edelleen hyvältä ajatukselta, niin voihan sitä muuttaa. Amerikassa saa hyvän käsityksen siitä, mitä elämä on ilman yhteiskunnan turvaverkkoa, ja ulkomaankomennus vakituisessa työpaikassa on varmaankin turvallisin tapa päästä sitä seurailemaan.
Aukaise ovi lapsillesi hyvään tulevaisuuteen. Mitä Suomella on tarjota heille / teille.
Minun sukulainen asuu USA ssa.Nyt korona aikana sai 2900 euroa tilille .Opiskelut valmiit, maisterin paperit taskussa ja hyvä työpaikka valmiina.
PS Tarvitko lapsenpiikaa ,tulen vapaaehtoisesti. Ihana ajatus.
Itse olen asunut ja työskennellyt siellä kolme vuotta. En kyllä voi suositella. Palvelut ja ostosmahdollisuudet on hienot ja liikkumisen infra perustuu yksityisautoiluun ja lentämiseen. Asunnot ovat isoja ja hienoja, jos ei puhuta ihan suurkaupunkien keskustan ympäristöistä.
Maa on varsin byrokraattinen ja asioiden hoito vaatii aikaa ja vaivaa. Työskentely on ihan perseestä, organisaatiot ovat hierarkisia, ihmiset valehtelevat ja liiioittelevat. Harvat näkevät kokonaisuuksia ja hoitavat vain omaa poteroaan. Jos olet hankkimassa jotain kalliimpaa tai monimutkaisempaa, pyydä aina paikalle manageri tai hänen esimiehensä. Terveydenhuolto on todella kallista ja hoitoon ei pääse, jos ei ole vakuutusta. Ihmiset ovat pinnallisia ja teennäisiä, julkisivu tulee aina säilyttää. Syvällisiin keskusteluihin tuskin pääsee. Uskonnon harrastaminen kuuluu samaan pinnalliseen julkisuuskuvaan. Poliittinen kahtiajako on räikeää. Väkivaltaa ja rikollisuutta on paljon. Paremmat asuntoalueet on aidattuja ja vartioituja. Jatkuva small talk alkaa jossain vaiheessa ärsyttämään. Sääilmiöt on huomattavasti rajumpia kuin täällä. Lastenhoito ja koulu on tavattoman kallista.
Siinä nyt listaa aluksi. Niin ja muistuta miestäsi, että huolehtii omasta ja sinun eläkkeestä tavalla tai toisella
Vierailija kirjoitti:
Siellä on kohta SHTF päällä ja pääsette leikkimään Walkinf Deadia asehullujen preppereiden kanssa...
Entä täällä ? Asiat sen kuin huononevat koko ajan.
Jos on pitkä pätkä / mahdollinen jääminen voisin lähteä.
Ihan lyhyeksi en juuri kaiken sen vaivannäön vuoksi mitä ulkomaille, saati Yhdysvaltoihin muutto aina aiheuttaa.
Lisäksi jos sattuisi niin, että koronatilanne olisi vielä paha niin olisi ärsyttävää jos olisi vain lyhyt aika ja se menisi lockdownissa.
Millaiset maahantulorajoitukset siellä muuten on uusille asukkaille juuri koronan vuoksi? pitääkö esim. olla rokotettu ?
Vierailija kirjoitti:
Siellä on kohta SHTF päällä ja pääsette leikkimään Walkinf Deadia asehullujen preppereiden kanssa...
Tai sitten ukko toteuttaa Breaking Bad fantasiansa.
Liity Piilaakson suomalaiset naiset -ryhmään FB:ssä ja kysy neuvoa sieltä, tietävät paremmin kuin random-suomalaisyleisö. Pandemia on muuttanut San Franciscoa, eikä siellä ole välttämättä ollut helppoa ennen tätäkään. Luonto on upea ja kaupunki on kaunis, mutta kodittomuusongelma on räjähtänyt käsiin ja sen kanssa joutuu valitettavasti ainakin välillisesti tekemisiin, halusi tai ei. Lastenhoito on järjettömän kallista (kuten aivan kaikki muukin) ja äitinä joudut todennäköisesti osallistumaan lasten koulunkäyntiin ihan eri tavalla kuin Suomessa. Kannattaa myös varmistaa, että miehesi palkka varmasti riittää kattamaan kunnolla perheenne elinkustannukset. Jos nelihenkinen perhe tienaa SF:ssa alle $100k vuodessa, he alittavat köyhyysrajan. Teidän kokoisen perheen elättääkseen olisi hyvä tienata vähintään $300k (eikä silläkään vielä herroiksi elellä siellä).
Onhan se hieno kokemus ja mahdollisuus. Kaliforniassa on paljon upeaa nähtävää. Mutta elämä Suomessa on noin sata kertaa helpompaa.
Itse muutin 16 vuotiaana jenkkeihin. Kyllä se oli kuin paratiisi suomeen verrattuna. Taakse jäi ankea epäsosiaali ilmapiiri ja paska koulu missä opettajat vihasivat työtään ja oli jatkuvaa koulukiusaamista.
Tulevaisuuden näkymätkin kirkaistuivat kummasti kun jenkki high school oli helppo ja ovet huippuyliopistoihin avautuivat. Taisin olla 25v kun palkka sitten ylitti sadan tonnin rajan. Suomessa moni kaveri jo alkoholisoitunut tai piririippuvainen siinä iässä.
Lasten takia tuo muutto kannattaa tehdä.
Itse olen jättänyt muuttamatta paikkoihin, koska en ole jaksanut sillä hetkellä. Jälkeen päin katsoen harmittaa koska ei se rumba ole kuin väliaikainen ja menettää kumminkin kokonaisen kokemuksen siinä.
Vierailija kirjoitti:
Tehkää ihan ensin laskelmat siitä, että miten taloutenne kantaisi. 5 lapsen kanssa pelkästään sairausvakuutukset ovat tähtitieteellinen summa tuolla päin maailmaa. Ellette muuta johonkin utopiakylään, tarvitsette myös kaksi autoa. Vai maksaisiko työnantaja kaiken? Oikein missään jenkkilässä ei sitten ole tapana päästää lapsia itsekseen leikkimään ulos. Joko ovat kotona, kerhossa tai pitää olla itse paikalla. Ainakin 15-vuotiaan osalta hyvin todennäköistä, että aikuiselämä alkaa rakentua sinne jenkkilään, eikä ole välttämättä innokas palaamaan Suomeen myöhemmin.
Jos kuitenkin tuntuu edelleen hyvältä ajatukselta, niin voihan sitä muuttaa. Amerikassa saa hyvän käsityksen siitä, mitä elämä on ilman yhteiskunnan turvaverkkoa, ja ulkomaankomennus vakituisessa työpaikassa on varmaankin turvallisin tapa päästä sitä seurailemaan.
Mikä turvaverkko? Asun Ruotsissa ja tuttava lääkäri sairastui koronaan.Sairaalassa sanottiin että lähettävät hänet hoitokotiin kun ei ole tilaa sairaalassa. Nainen , 78 vuotta, sanoi että menee mieluummin omaan kotiin. OK.Jos menee pahemmaksi oireet tule tänne. Muuten, ei kannata tulla ,kun emme käsittele yli 75 vuotiatia.
Nyt nainen itkee ja on menettänyt toivon tulevaisuuteen . Näkee kaiken synkkänä ja sanoo että tämä on kiitos pitkästä työsarasta sairaiden parissa.
Asuimme juurikin San Franciscossa 4 vuotta, muutimme takaisin pari vuotta sitten. Lapsille se oli ehkä kaikista helpointa (muuttaessamme sinne olivat 7v, 10v ja 12v). Oppivat kielen todella hyvin, puhuvat nykyään lähes natiivienglantia, ja vanhin meinaa lähteä sinne yliopistoon.
Muutimme miehen työn perässä. Aluksi minulla ei ollut työlupaa, mutta muutin sen jonkun ajan kuluttua, kun pääsin opettamaan Suomi-kouluun muutaman kerran viikossa. Lapset olivat yksityisissä kouluissa.
Olihan se muuton järjestely aika raskasta, mutta todellakin sen arvoista. Mietin ennen muuttoa juurikin samoja asioita kuin sinä, mutta päivääkään en ole katunut. Esikoinenhan ei edes olisi halunnut lähteä, mutta mieli muuttui nopeasti, kun pääsimme perille.
Kävimme pari kertaa vuodessa Suomessa tapaamassa läheisiä, muuten pidimme yhteyttä netin kautta.
Suosittelen todellakin muuttamaan, lupaan että et tule katumaan sitä!
Kalifornia on ihan tajuttoman ruuhkainen. Liikkumiseen menee tooooodeeelllaa paljon aikaa.
Vierailija kirjoitti:
San Franciscoon olisimme siis muuttamassa, nyt asumme pääkaupunkiseudulla. Ainakin kahdeksi vuodeksi, mahdollisesti jäisimme pidemmäksikin aikaa. Lapset ovat nyt 1v, 3v, 8v, 12v ja 15v.
Toivottavasti miehesi työetuihin kuuluu koko perheen kattava sairasvakuutus. Myös lastenhoito ja koulutus voi tulla kalliiksi. Noh, monestihan jenkeissä asuvat palaavatkin Suomeen viimeistään siinä vaiheessa, kun on aika laittaa lapset toisen asteen koulutukseen tai korkeakouluun, joka on Yhdysvalloissa todella kallista. Lisäksi kouluampumisten uhka on siellä todellista.
Vierailija kirjoitti:
Vieläkö sinä olet täällä? Trump odottaa jo sinua sinne. Onhan luvat jo kunnossa?
Paras häipyä nyt kun Biden on siirtänyt sotakaluja Norjaan ! Että hyvä se Trump joka ei ainakaan soita aloittanut. Ja muutenkin. Pitää suomalaisita työmoraalin takia.
Vierailija kirjoitti:
Asuimme juurikin San Franciscossa 4 vuotta, muutimme takaisin pari vuotta sitten. Lapsille se oli ehkä kaikista helpointa (muuttaessamme sinne olivat 7v, 10v ja 12v). Oppivat kielen todella hyvin, puhuvat nykyään lähes natiivienglantia, ja vanhin meinaa lähteä sinne yliopistoon.
Muutimme miehen työn perässä. Aluksi minulla ei ollut työlupaa, mutta muutin sen jonkun ajan kuluttua, kun pääsin opettamaan Suomi-kouluun muutaman kerran viikossa. Lapset olivat yksityisissä kouluissa.
Olihan se muuton järjestely aika raskasta, mutta todellakin sen arvoista. Mietin ennen muuttoa juurikin samoja asioita kuin sinä, mutta päivääkään en ole katunut. Esikoinenhan ei edes olisi halunnut lähteä, mutta mieli muuttui nopeasti, kun pääsimme perille.
Kävimme pari kertaa vuodessa Suomessa tapaamassa läheisiä, muuten pidimme yhteyttä netin kautta.
Suosittelen todellakin muuttamaan, lupaan että et tule katumaan sitä!
Jatkan vielä.
Kuten joku jo mainitsikin, kannattaa liittyä sinne Facebook ryhmään, niitä tosin löytyy paljon enemmänkin. Itse aikoinaan liityin sinne ennen muuttoa, ja sain sieltä vastauksen lähes kaikkiin mieltä painaviin kysymyksiin. Lisäksi löysin sieltä sattumalta naisen, joka asui alle puolen kilometrin päässä meidän kodistamme. Hän auttoi meitä paljon paikanpäällä, ja vahti lapsiamme välillä. Meistä, sekä lapsistamme, tuli todella läheisiä, edelleenkin viestittelemme lähes päivittäin.
Tuli yhtäkkiä mieleen että mitä tapahtui HEL-NYC:ille? Trollaili hyvää settiä aaveellä joitain vuosia sitten.
Haaveesta unelmaa, kivahan se on fantasioida.
Siellä on kohta SHTF päällä ja pääsette leikkimään Walkinf Deadia asehullujen preppereiden kanssa...