Miksi etäännyit lapsettomasta ystävästäsi, kun sait lapsen?

Up

Eipä niiden lapsettomien jutut enää hirveästi kiinnosta, kun itsellä on perhe. Kovin vaatimattomat ovat puheenaiheet. 

Hänestä kaikki tapaamiset olisi pitänyt olla ilman lasta. Harvoin niitä sitten oli ja lopulta tapasin vain ihmisiä joiden kanssa pystyi lähtemään vaikka kahville tai kaupoille mihin aikaan huvitti.

Ihmettelin tätä aina aikaisemmin kunnes itse sain lapsen 3kk sitten. Hyvä että ehtii/jaksaa wa-viestejä lukea kerran päivässä, saati sitten vastata niihin!

Kokeile itse ensin selvitä arjesta kun olet kolme kuukautta nukkunut max 3 tunnin pätkissä öisin ja päivisin lapsi roikkuu tissillä kahden tunnin välein. Jos taas laitat miehen syöttämään pullosta ja lähdet kavereiden kanssa vaikka kahville, niin tissit pakkautuu niin täyteen maitoo että on silti pakko käydä pumppaamassa joka vie aikaa ja jossa ob muutenkin kauhea homma. Aivot on koko ajan hian zombiemodessa ja autopilotilla pystyy just ja just hoitaa lasta. Ei kauheasti huvita kutsua kylään tai lähteä mihinkään jos just ja just pystyy käymään 5 min suihkussa kerran viikossa ja muuten on puklun peitossa ja hiukset likaisena. Jos ei kotonakaan ehdi syödä päivän aikana lämmintä ateriaa, niin millä ajalla ehtisin kavereita nähdä?!

Onneksi omat kaverit tajuaa että tässä nyt menee hetki ennenkun olen taas "elävien kirjoissa". Pyrin laittamaan heille aina välillä viestiä että täällä ollaan ja ikävä on kova, mutta muuhun en nyt pysty. Toivottavasti jaksavat ymmärtää pidempään ja saadaan taas suhde normalisoitua kun tuo vauva tuosta vähän kasvaa.

Olin liian väsynyt ja olen introvertti, joten tarvitsin aikaa myös yksin. Osalla kavereista oli jotenkin ylimielinen suhtautuminen lapseen ("no kai sua pitää pershedelmästä onnitella"), joten ei kiinnostanut olla enää tekemisissä. Ei toki tarvitse pitää lapsista, mutta inhoa ei tarvitse hieroa juuri synnyttäneen naamalle. Vauva-aikana puheenaiheeni sattuivat liittymään lapsiin, ja pelkäsin olevani tylsää seuraa. 

Se että "lapsellinen" puhuu vaan lapsestaan ei välttämättä liity siihen, ettei haluaisi puhua muusta. Kuitenkin esim kotiäitinä ei ole hirveästi aikaa lukea uutisia tai katsoa muuta kun pikku kakkosta, niin muusta on vaikea puhua kun on ihan pihalla maailman menosta.

Ööh, oisko niinkuin vaikka aivan erilaiset elämänvaiheet ja -tilanteet. Kun toinen on vauvakuplassa ja toinen tekee ihan muita asioita, niin lienee selvä, että jo se pelkkä tilanne etäännyttää.

Vierailija kirjoitti:

Monivuotisesta erittäin hyvästä kirjeenvaihtokaverista erkaannuin valitettavasti siksi, että en jaksanut enää kirjoittaa kirjeitä siihen aikaan päivästä kuin olin ennen lapsen syntymää kirjoittanut eli n. klo 21-23. Kun olin saanut lapsen yöunille, tarvitsin hetken omaa aikaa tyyliin aivot narikkaan eli en jaksanut kikkailla paperille lauseita vaan olin vaan vapaalla.

"Erittäin hyvä kirjeenvaihtokaveri" odottaa. Ota uudestaan yhteyttä, pääset jatkamaan siitä mihin jäitte.

-Kirjeenvaihtoa takana 30 vuotta.

Onneksi kaikki ystäväni ymmärsivät lisääntyä suurin piirtein samaan aikaan :D.

Kyläiltiin siis vauvojemme/lastemme kanssa puolin ja toisin, järjestettiin ruokarinkejä, niin ettei tarvinnut joka päivä kokata, vaan sen teki vuorollaan jokainen ja muut tulivat syömään.

Ehkä ne eivät ole olleet sitten kuitenkaan ihan täysin ystäviä . Itse sain lapseni todella nuorena ja ystävyytemme on säilynyt kyllä erilaisista elämäntilanteista huolimatta. Nyt joitain vuosia sitten suurin osa ystävistäni on saanut, lapset ja itselläni lapsi on jo parikymppinen. 

Tämä ei kuitenkaan ole ollut esteenä ystävyydelle.

Kyllä ne hyvät ystävät palautuu sieltä sitten kun on taas aikaa. Ne hyvänpäiväntutut jää pois. Ne olisi jääneet muutenkin jostain toisesta syystä. Ei kaikki ystävyydet ole kestäviä.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelin tätä aina aikaisemmin kunnes itse sain lapsen 3kk sitten. Hyvä että ehtii/jaksaa wa-viestejä lukea kerran päivässä, saati sitten vastata niihin!

Kokeile itse ensin selvitä arjesta kun olet kolme kuukautta nukkunut max 3 tunnin pätkissä öisin ja päivisin lapsi roikkuu tissillä kahden tunnin välein. Jos taas laitat miehen syöttämään pullosta ja lähdet kavereiden kanssa vaikka kahville, niin tissit pakkautuu niin täyteen maitoo että on silti pakko käydä pumppaamassa joka vie aikaa ja jossa ob muutenkin kauhea homma. Aivot on koko ajan hian zombiemodessa ja autopilotilla pystyy just ja just hoitaa lasta. Ei kauheasti huvita kutsua kylään tai lähteä mihinkään jos just ja just pystyy käymään 5 min suihkussa kerran viikossa ja muuten on puklun peitossa ja hiukset likaisena. Jos ei kotonakaan ehdi syödä päivän aikana lämmintä ateriaa, niin millä ajalla ehtisin kavereita nähdä?!

Onneksi omat kaverit tajuaa että tässä nyt menee hetki ennenkun olen taas "elävien kirjoissa". Pyrin laittamaan heille aina välillä viestiä että täällä ollaan ja ikävä on kova, mutta muuhun en nyt pysty. Toivottavasti jaksavat ymmärtää pidempään ja saadaan taas suhde normalisoitua kun tuo vauva tuosta vähän kasvaa.

Ohis, mut av:lla pyörimiseen aika riittää? Niinpä niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelin tätä aina aikaisemmin kunnes itse sain lapsen 3kk sitten. Hyvä että ehtii/jaksaa wa-viestejä lukea kerran päivässä, saati sitten vastata niihin!

Kokeile itse ensin selvitä arjesta kun olet kolme kuukautta nukkunut max 3 tunnin pätkissä öisin ja päivisin lapsi roikkuu tissillä kahden tunnin välein. Jos taas laitat miehen syöttämään pullosta ja lähdet kavereiden kanssa vaikka kahville, niin tissit pakkautuu niin täyteen maitoo että on silti pakko käydä pumppaamassa joka vie aikaa ja jossa ob muutenkin kauhea homma. Aivot on koko ajan hian zombiemodessa ja autopilotilla pystyy just ja just hoitaa lasta. Ei kauheasti huvita kutsua kylään tai lähteä mihinkään jos just ja just pystyy käymään 5 min suihkussa kerran viikossa ja muuten on puklun peitossa ja hiukset likaisena. Jos ei kotonakaan ehdi syödä päivän aikana lämmintä ateriaa, niin millä ajalla ehtisin kavereita nähdä?!

Onneksi omat kaverit tajuaa että tässä nyt menee hetki ennenkun olen taas "elävien kirjoissa". Pyrin laittamaan heille aina välillä viestiä että täällä ollaan ja ikävä on kova, mutta muuhun en nyt pysty. Toivottavasti jaksavat ymmärtää pidempään ja saadaan taas suhde normalisoitua kun tuo vauva tuosta vähän kasvaa.

Ohis, mut av:lla pyörimiseen aika riittää? Niinpä niin.

En minäkään samaistu noin epämukavaan oloon, että vastasyntyneen kanssa ei muka kerkeäisi kuin 5 min suihkuun kerran viikossa jne. Tietysti jos on tullut kaikki mahdolliset komplikaatiot niin sitten elämä on ehkä noin vaivaista... Mulla oli myös epämukava olo imettäessä alkuun kun maitoa tuli liikaa, mutta sotkuista välttyy vaihtamalla liivinsuojia usein ja jos toinen tissi vuotaa imettäessä, kannattaa käyttää maidonkerääjää. Jos ei tahdo lähteä ihmisten ilmoille, ei ole pakko. Ei se kyllä mahdotonta ole jos tahtoa on. Meillä on kolme lasta ja kävin silloinkin päivittäin ulkona kaikkien kanssa siitä lähtien kun nuorin oli kaksi viikkoa. Tästä näkökulmasta vaikea uskoa, ettei yhden 3 kk ikäisen äiti onnistuisi käymään edes suihkussa.