Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi etäännyit lapsettomasta ystävästäsi, kun sait lapsen?
01.03.2021 |
Olen huomannut siis että se ei ole todellakaan aina lapseton joka ystävän hylkää tuossa tilanteessa, vaikka siitä kai enemmän puhutaan.
Kommentit (33)
Ei meillä ole enää juuri mitään yhteistä, eikä minulla ole aikaa/mahdollisuutta tavata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se minun kohdalla oli lapseton joka hylkäsi.
Vierailija kirjoitti:
Ei meillä ole enää juuri mitään yhteistä, eikä minulla ole aikaa/mahdollisuutta tavata.
Tätä oon arvellutkin, varmaan yleisin syy :/
En voinut viedä lasta aamu kaljalle...
Minä kyllä ymmärsin lapsen saaneen tilanteen ja sen, että aika, voimat ja mielenkiinto menee lapseen, niin kuin kuuluikin mennä. Mutta lapsen saanut ei pitänyt minua enää minään. Tämä ei ollut mikään minun tunne vaan häm arvosteli sanoin ja vähätteli teoin. Eipä siinä enää huvittanut ystävyyttä ylläpitää. Joskus se on näinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etäännyin kaikista. Halusin olla omassa kuplassani ja toisaalta olin ihan hvetin väsynyt koko ajan. Sori siitä.
En etääntynyt, hän etääntyi. Itse yritin aina sopia kyläilyjä ja kahville menoa, olisi sopinut ottaa lapsikin mukaan, lenkkeilyä, jne. Hän kuitenkaan ei lähes koskaan löytänyt vapaata aikaa mihinkään, viesteihin ei enää vastannut välttämättä saman päivän aikana, harvoin ehti enää puhelimessa puhumaan kauaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En etääntynyt, hän etääntyi. Itse yritin aina sopia kyläilyjä ja kahville menoa, olisi sopinut ottaa lapsikin mukaan, lenkkeilyä, jne. Hän kuitenkaan ei lähes koskaan löytänyt vapaata aikaa mihinkään, viesteihin ei enää vastannut välttämättä saman päivän aikana, harvoin ehti enää puhelimessa puhumaan kauaa.
Ops luin otsikon väärin :'D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaveri eli niin erilaista elämää, arvomaailmat eivät kohdanneet ja apu ei kelvannut. Kaveri alentui vakaviin väkivalta-, seksuaali- ja varkausrikoksiin sekä päihteiden sekakäyttäjäksi. Liian vaarallista seuraa esitellä jälkikasvulleni
Selväähän se on, että kun vauva tulee perheeseen, niin se ystävä jää väistämättä aluksi varjoon.
Aivan normaalia.
Sitten kun vauva elämästä tulee normaali osa arkea, niin voi ja jaksaa taas olla niihin kavereihin yhteyksissä.
Ja elämähän muuttu suuresti kun lapsi tulee, enää ei ole niin paljon niitä yhteisiä jokapäiväisiä asioita, mitä oli ennen vauvan syntymistä.
Mutta jos perus ystävyyssuhde on aina ollut kunnossa, niin kyllä se säilyy jollain tasolla edelleen.
Ja tokihan vauvan saaneelle tulee niitä uusiakin ystäviä, niistä toisista äideistä, joita he tapaavat.
Harvemmin sinkut niihin tiivisti kuuluu, kun eivät kuulu porukkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monivuotisesta erittäin hyvästä kirjeenvaihtokaverista erkaannuin valitettavasti siksi, että en jaksanut enää kirjoittaa kirjeitä siihen aikaan päivästä kuin olin ennen lapsen syntymää kirjoittanut eli n. klo 21-23. Kun olin saanut lapsen yöunille, tarvitsin hetken omaa aikaa tyyliin aivot narikkaan eli en jaksanut kikkailla paperille lauseita vaan olin vaan vapaalla.
Kun on pienet lapset, niin ei siitä niin helposti lähdetä kahville. Kotihoidontuki on 250 e/kk eli eipä sitä silloin rahaakaan ole mihinkään lähteä. Miestä voi toki pyytää lapsenvahdiksi ja pyytää siltä rahaa, mutta eipä niin viitsi usein tehdä.
Myös keskustelunaiheet eroavat. Ei sinkkuja kiinnosta lapsiperheen asiat pätkääkään. Ketä kiinnostaa lasten haalarit ja Ville-Petterin nukkumiset. Ei ketään. Eikä kukaan halua katsella lasten tohotusta. Kyllä siinä väkisin joutuu vähän erilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain lapsia aika nuorena ja silloin alkuun sain osalta vanhoista kavereista aika ikäviä kommentteja esikoiseeni liittyen, kuten vaikka vaippaa vaihtaessa hyvin totista yökkäilyä. Se vaippa nyt pitää käydä vaihtamassa kuitenkin, ei vauvaan mitään tulppaa voi laittaa treffien ajaksi... Eivät itse halunneet lapsia ja tuijottelivat vauvaa ivallisesti. En kaivannut hypetystä, en esim. ollut somessakaan päivittämässä vauvauutisia, tarkoitan että kavereilla oli todella outo asenne minuun ja lapseeni. Tuntui vähän siltä, että olisivat halunneet ystävyyden jatkuvan täysin samanlaisena kuin ennen lasta ja lapsi oli automaattisesti tiellä jos oli edes ajatuksissani. Minulle myös puhuttiin oudosti kuin en enää tajuaisi mitään nuoren naisen elämästä kun olen muuttunut äidiksi... Itselleni lapsi oli/on rakas, joten en halua kulkea lapsen/lasten kanssa paikoissa, jonne eivät ole tervetulleita ollenkaan. Lopetin sitten pitämästä yhteyttä. Me kai periaatteessa olisimme voineet alkaa olla tekemisissä myöhemminkin, mutta siitä kohtelusta jäi niin inhottava olo, etten enää halunnut pitää yhteyttä. Yksi ystävä jäi, jolla oli/on normaalimpi suhtautuminen lapsiin ja joustavampi ajattelutapa meidän ystävyydestämme. Hänellä ei ole itsellään lapsia, mutta käydään välillä yhdessä kahvilla, ostoksilla, urheilemassa, joskus lastenkin kanssa. Ei mua oikeastaan kiinnosta mitä ne muut vanhat kaverit tekee. Olen saanut myös harrastuksista uusia kavereita ja hekin ovat enimmäkseen lapsettomia varmasti vielä pitkään. En tiedä miksi vauva oli entisille kavereille niin iso shokki, oltiin kuitenkin tunnettu lukiosta ja monenlaisia juttuja tehtiin yhdessä, mihin lapsen saaminen ei olisi edes vaikuttanut. Ehkä mun kaverit oli sellaisia aika tyytymättömiä ihmisiä, joilla oli mielestään korkeammat standardit kuin minulla. En tiedä oltaisiinko sitten oltu tekemisissä pidemmän aikaa muutenkaan. Tuskin ne kaikki minua kaipaa.
Mistä näitä "hylkäysaloituksia" taas pukkaa? Ei ihmekään, jos noin lapsellisen takertuva "kaveri" jää yksin.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole aikaa
Tätä en ymmärrä ollenkaan.
Aina löytyy aikaa, jos tahtoa on!!!
Vierailija kirjoitti:
Ei ole aikaa
Haudassa on aikaa.
No miten ihmeessä siinä on etääntymättä, kun mihinkään ei voi ilman raskasta valmisteluoperaatiota lähteä, varsinkaan, kun niitä lapsia ei kehtaa raahata mukana jos se lapseton osapuoli ei omatoimisesti ehdota, että ota lapset mukaan?
Vierailija kirjoitti:
No miten ihmeessä siinä on etääntymättä, kun mihinkään ei voi ilman raskasta valmisteluoperaatiota lähteä, varsinkaan, kun niitä lapsia ei kehtaa raahata mukana jos se lapseton osapuoli ei omatoimisesti ehdota, että ota lapset mukaan?
Kaveri kylään teille tai mies hoitaa vauvaa lyhyemmän tapaamisen ajan kaupungilla jos tissit meinaa posahtaa erossa olosta.
Alue: Aihe vapaa
Oon itse lapsettomana huomannut että nää lapselliset (hehheh) ei pidä kyllä enää yhtään niin paljoa yhteyttä. Ja sit aina silloin harvoin kun nähdään niin puhutaan vaan niistä lapsista. Huoh.