Olen töissä kiusattu, ilmeisesti persoonastani ei pidetä
Huomaan kiusaamisen kyllä. Seurassani ei haluta olla ja minusta supistaan osittain avoimesti ja osittain selän takana. Esitän, että en ole huomaavinaan asiaa ja kehun herkästi työkavereita, aina kun siihen aidosti on aihetta. Kuitenkin minut jätetään ulkopuolelle, eikä kanssani haluta tehdä yhteistyötä. Ystävänpäivänä positiivisuuskukkasia jaettaessa minä jäin ilman, mutta esitin että se ei haittaa, että en edes huomannut asiaa.
Minä en etsi kenenkään hyväksyntää, enkä oikeammin edes tarvitse sitä. Hoidan työni ja lähden kotiin. Liekö se syynä, että minua ei hyväksytä, että en suostu vahvistamaan niitä kirjoittamattomia sääntöjä/arvoja, joita huonosti johdetussa työpaikassamme on päässyt pesiytymään, vaan toimin itsestäni käsin, omien näkemysteni mukaisesti? En tarvitse työkavereiden hyväksyntää henkilökohtaisesti, mutta toivoisin että asialliset hommat hoituisivat asiallisesti.
Muilla vastaavia kokemuksia?
Kommentit (33)
Itse oon havainnut ehkä jotain lievää tuollaista. Ignoorasin koko asian ja jatkoin hommien hoitamista ja perusystävällistä käytöstä samoin kuin ennenkin. Jos ei riitä niin se on heidän ongelma.
Vaihda työpaikkaa tai vaadi palkankorotus yleisenä roskiksena toimimisesta.
Töissä tehdään töitä ei haeta kavereita. Aivan sama pitääkö joku minusta tai ei.
Vierailija kirjoitti:
No siis onko tämä kaikkien mielestä kiusaamista? Tottakai tilanne on kurja, mutta jos kemiasi eivät pelaa kenenkään kanssa yhtään niin ihmisillä ei ole välttämättä energiaa omien töiden lisäksi huolehtia erikseen sinun viihtymisestäsi. Luultavasti et ole itse ihan viaton tilanteeseen, vaikka et tiedostakaan mikä hiertää. Olisiko mahdoton ajatus että kysyisit kivoimmalta työkaveriltasi mikä mättää ja yrittäisit itsekin tulla vastaan?
En alennu heidän tasolleen kuiskuttelemaan selän takana, vaan koetan käyttäytyä aikuismaisesti. Olen kuin en olisikaan ja kun en murrukaan kuten monet ennen minua, ovat varmaan aidosti hämillään.
Olen siis työpaikassa, josta samoista työtehtävistä on savustettu kolme ulos ennen minua.
Harmi vaan, että en aio lähteä yhtä helposti, sillä elämän tuoman kokemuksen kautta ihoni alle ei niin vain pääse.
Vierailija kirjoitti:
Töissä tehdään töitä ei haeta kavereita. Aivan sama pitääkö joku minusta tai ei.
Kyllä jokainen meistä olisi mieluummin pidetty kuin inhottu ja töistä voi hakea myös kavereita. Ei tietenkään ole pakko.
Usein nämä kiusatut ovat niitä työpaikan mielenkiintoisempia, älykkäimpiä ja osaavimpia. Mirkut ja liisat ei sitten kestä sitä että joku on parempi työssään kuin he.
No jos kolme on jo savustettu ulos ennen sinua niin eihän sillä ole mitään tekemistä sinun persoonasi kanssa sitten. Vaan siellä on joku joka ottaa uuden aina silmätikukseen. Sinusta kiinni minkälaisen taistelun olet valmis käymän tilanteen muuttamiseksi, vai olisiko työpaikan vaihto järkevintä. Kyllä kai vaihtuva henkilöstä tietyssä duunissa herättää lopulta esimiestenkin huomion?
Onko naisvaltainen ala? Oletko koulutetumpi kuin esimiehesi?
Muuta ei sitten enää tarvitakkaan.
Olin palkkatyössä aivan samanlainen, myös vastaava kokemus muiden taholta. Olin kai liian itsenäinen enkä hakenut hyväksyntää, siitä seurasi hylkimistä ja jopa epäasiallista käytöstä. En osallistunut risteilyille ja baari-iltoihin, ja kyllähän se kostettiin ainakin epäsuorasti, joskus myös kieltäytymällä yhteistyöstä kanssani niin että jouduin tekemään muihin verrattuna moninkertaisia työmääriä.
Olenkin viihtynyt uudessa itsenäisemmässä asemassa. En tarvitse kenenkään tukea mutta jos olen ihmisten kanssa tekemisissä perusasiallinen käytös on tai olisi välttämättömyys.
Loppujen lopuksi kävi hyvin kun kuitenkin sain siitä ikävästäkin paikasta hyvän ystävän jonka kanssa tutustuimme paremmin vasta kun emme enää olleet samassa työpaikassa. Myös läksiäisissäni oli ihan hyvä ilmapiiri. Jos sellaista olisi ollut edes joskus pitkän työsuhteeni aikana, olisi kokemus ollut aivan toinen. On oikeastaan kurjaa, miten mitättömien syiden vuoksi sitä voi tulla syrjityksi niin että kokonainen ajanjakso elämässä voi muodostua raskaaksi. Silloin on vaikea näyttää kovin iloista naamaa, mikä vain lisää vettä myllyyn kiusaajille..
Vierailija kirjoitti:
No jos kolme on jo savustettu ulos ennen sinua niin eihän sillä ole mitään tekemistä sinun persoonasi kanssa sitten. Vaan siellä on joku joka ottaa uuden aina silmätikukseen. Sinusta kiinni minkälaisen taistelun olet valmis käymän tilanteen muuttamiseksi, vai olisiko työpaikan vaihto järkevintä. Kyllä kai vaihtuva henkilöstä tietyssä duunissa herättää lopulta esimiestenkin huomion?
En ole valmis taistelemaan mistään kenenkään kanssa. Oma toimintani on avointa ja käytös asiallista kaikkia kohtaan. Ennemmin hämmästyttää, että työpaikalla tosiaan vallitsee leikkikenttien tai villin lännen säännöt vaikka paperilla ollaan niin osaavia ja taitavia vuorovaikuttajia.
Minulle on henkilökohtaisesti sama, pidetäänkö minusta persoonana vai ei, en suostu mihinkään sairaaseen ryhmädynamiikkaan. Teen työni, olen kohtelias ja lähden kotiin.
Kyllähän tuota on nähty ja koettu (ja koetaan edelleen) työpaikallani; mies naisvaltaisella alalla.
Epäsuorasti syytetään epäammattimaisuudesta ja laiskuudesta, vaikka työ'kaverit' ovat hyvää pataa keskenään ja tekevät työt keskenään siinä, missä minä olen pakotettu tekemään ne samat tehtävät yksin ja työpäivän ajan puitteissa. Sääliä olen ollut havaitsevinani ulkopuolisten katseista, mutta ei voisi vähempää työpaikkadraama kiinnostaa; teen työni niin hyvin kuin pystyn ja lähden pois.
Se kiusaaminen ja eristäminen tulee juurikin tuon laadunvalvonnan kautta...
Vierailija kirjoitti:
Laita työpaikalla esille Koskela-uutisointiin liittyviä juttuja.
Jos asut Helsingissa tai niillä paikkakunnilla jossa järjestetään muistotilaisuus 3.3 Koskelan murhan takia , kysy varsin jos työkaverit haluaisivat suostua muutamaan euron yhteyskeräykseen kukkia ja kynttilöitä varten!
Vuosien mittaan kun näitä on muutaman lukenut tuntuu olevan aina sama kaava. Aloittajan mielestä vika on aina kokonaan muissa. Jos aloittajassa on jotain vikaa, niin korkeintaan se, että hän tekee asiat omalla tavallaan. Joka on aina se oikea tapa, ja muiden työntekijöiden tavat ja työkulttuurit ovat kokonaan vääriä ja huonoja ja korruptoituneita.
Vierailija kirjoitti:
No siis onko tämä kaikkien mielestä kiusaamista? Tottakai tilanne on kurja, mutta jos kemiasi eivät pelaa kenenkään kanssa yhtään niin ihmisillä ei ole välttämättä energiaa omien töiden lisäksi huolehtia erikseen sinun viihtymisestäsi. Luultavasti et ole itse ihan viaton tilanteeseen, vaikka et tiedostakaan mikä hiertää. Olisiko mahdoton ajatus että kysyisit kivoimmalta työkaveriltasi mikä mättää ja yrittäisit itsekin tulla vastaan?
Epämiellyttävä vastaus.Sinä ehkä olet yksi mahdollinen kiusaaja , jos tilaisuus tulee?
Positiivisuuskukkasia? Jotenkin kuulostaa jo muutenkin niin klikkiytyneeltä työpaikalta ettet ole itse välttämättä se ongelma.
Olet luultavasti ärsyttävän oloinen. Osa haluaisi kiusata sinua siksi. Nyt he eivät kuitenkaan kiusaa vaan pysyvät sinusta erossa, jotta eivät alkaisi kiusaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Onko naisvaltainen ala? Oletko koulutetumpi kuin esimiehesi?
Muuta ei sitten enää tarvitakkaan.
Kyllä ja kyllä.
Käyttäjä2108 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No siis onko tämä kaikkien mielestä kiusaamista? Tottakai tilanne on kurja, mutta jos kemiasi eivät pelaa kenenkään kanssa yhtään niin ihmisillä ei ole välttämättä energiaa omien töiden lisäksi huolehtia erikseen sinun viihtymisestäsi. Luultavasti et ole itse ihan viaton tilanteeseen, vaikka et tiedostakaan mikä hiertää. Olisiko mahdoton ajatus että kysyisit kivoimmalta työkaveriltasi mikä mättää ja yrittäisit itsekin tulla vastaan?
Epämiellyttävä vastaus.Sinä ehkä olet yksi mahdollinen kiusaaja , jos tilaisuus tulee?
Minulla on vain kokemusta eräästä omasta mielestään kiusatuksi tulleesta joten saatan olla hiukan ärtyisä. Hänen mielestään kiusaamista oli esim se ettei kukaan pyytänyt kahville. Newsflash, ei minuakaan alussa kukaan erikseen pyytänyt. Itse oli mentävä muiden mukaan ja ruvettava tekemään tuttavuutta.
No siis onko tämä kaikkien mielestä kiusaamista? Tottakai tilanne on kurja, mutta jos kemiasi eivät pelaa kenenkään kanssa yhtään niin ihmisillä ei ole välttämättä energiaa omien töiden lisäksi huolehtia erikseen sinun viihtymisestäsi. Luultavasti et ole itse ihan viaton tilanteeseen, vaikka et tiedostakaan mikä hiertää. Olisiko mahdoton ajatus että kysyisit kivoimmalta työkaveriltasi mikä mättää ja yrittäisit itsekin tulla vastaan?