Lue keskustelun säännöt.
Vihani ja pettymys on niin energiaa vievää, että päähän sattuu.
01.03.2021 |
Tai tunnen jotenkin sekoavani, otsalohkoa särkee tai tuntuu oudolta, huimauksen kaltaiselta tilalta.
Mielessäni on hurjan paljon negatiivisia tunteita.
Ihmisvihaa ja tuntuu, etten halua luottaa keneenkään ja tekisi mieli kirota jokaiselle.
Tekisi mieli ihan kunnolla raivota ja heitellä tavaroita.
Olen todella pettynyt ihmisiin joita ympärilläni on ollut ja nyt kun käsittelen tätä kaikkea niin olen samaan aikaan väsynyt ja turta, vihainen ja haluan eristäytyä, olla yksin ja omassa rauhassani.
Voin kuitenkin kertoa etten tee mitään, olen ulkoisesti rauhallinen vaikka sisällä kiehuu ja ahdistaa. Yritän selvitä päivä kerrallaan.
Olenko normaali?
Tämä on tuottanut tietenkin kaikenlaisia esim. kognitiivisia sivuoireita mutta ehkä elimistö rauhoittuu kun saan käsiteltyä asiani päässäni.
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
isäni opit kirjoitti:
Itsellä oli tuollainen lapsuus aika pitkään. Äiti kuoli kun olin 4v. Aloin saada päiväkodissa tuollaisia kohtauksia ja ne purkautui ihan fyysisenä häiriökäyttäytymisenä hoitajiin ja muihin lapsiin.
Isäni sitten koulutti minua kuin koiraa. Otti vapaata töistä ja otti remmin esille kun sain raivokohtauksia ja kaadoin ruokapöydältä vaikkapa maidon, niin läväytti.
Opin että aina kun käyttäydyn kuin hullu koira, niin hän pistää minut hiljaiseksi.
Tämä tapahtui ennen 80-lukua ja tuskin olisi enää laillista.
Ap:n kaverit voisivat ehkä vetää ap;ta turpaan, niin rauhoittuu ja oppii käyttäytymään muiden nähden paremmin. Kun tulee kuonoon niin aika helposti oppii hillitsemään itsensä lopulta, vaikka aluksi olisikin kova uho päällä. Noinhan hullujen huoneellakin toimitaan.
Vartijat pistää rauhoittavaa perseelle ja nippuun rau-hoit-tumaan koppiin.
Kiitos isälle tai sitten oli ihan ohimenevä vaihe lapsuudessa. Kiitos nyt kumminkin, niin olen ollut ihmisiksi.
Vai että häiriökäyttäytyminen, suomeksi kiusasut ja löit muita joten on vaan oikein että isäsi antoi remmiä pönttö!
Vähän tulkintaa tuo että olinko kiusaaja vai enemmänkin se joka veti pultit jos joku nimitteli höröhampaaksi ja köyhäpaidaksi.
Minä reagoin raivolla haukkuihin ja pilkkaan.
Tarvitsin aina ärsykkeen raivolle. Kun maito kaatui, niin olin valmiiksi puolustuskannalla ja sain raivarit maitopurkille.
Jos hoitajat tulkitsivat väärin päiväkodissa niin mottasin, koska olivat hölmöjä ja puolustivat nimittelijöitä.
Isä opetti että nöyryys on kunnon ihmisen työkalu kunnon elämään.
Elämässä pitää nöyrtyä ja alistua. Taistelu ei auta ja kannata. Aina tulee isompia kiusaajia.
Kiusaajat ovat kuin vuodenajat. Tulee kova talvi ja se kestetään. Tulee kasakat ja vie koko sadon. Se kestetään kun ollaan suomalaisia. Tulee kesä ja äiti menee pois liian aikaisin.
Se kestetään ilman tunteiden ilmaisua.
Nämä ovat elämän vuodenaikoja ja en minä yksin niille mitään voi. Voin vain katsella tätä kuin elokuvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hengittämiset ja kaikki tuollainen jooga lohduttaa, kun ne tuo tunteen kontrollista ja siitä että voisit vaikuttaa asioihin.
Tosiasiassa omaan hengitykseen ei voi vaikuttaa mitenkään. Se on automaatio kuten ajatuksesikin.
Ap alussa kertoi ettei saa yhteyttä itseensä ja ajatuksiinsa.
No ei ihme. Ei omia ajatuksiaan voi valita kuten ei voi sydäntään pysäyttää tai hengitystäkään.
Olemme automaattisia biologisia limakasoja.
Voimme vain seurata ja kestää itseämme ja muita.
Vai että häiriökäyttäytyminen, suomeksi kiusasut ja löit muita joten on vaan oikein että isäsi antoi remmiä pönttö!