Lue keskustelun säännöt.
Jos olisit maaliskuussa 2020 tiennyt, että normaaliin elämään päästäisiin vasta syksy 2021 - miten olisit jaksanut?
Kommentit (47)
Suututti viime kesänäettä poliitikot puhuivat kuin ohi menneestä asiasta.
Kuitenkin oli odotettavissa lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jaa... Kyllähän sitä väläyteltiin jo viime keväänä, että tämä kestää pari vuotta ainakin. Sen ajatuksen kanssa on eletty.
Viime talvena jo otettiin heti käyttöön uusi normaali. Siihenhän meitä yritetään ajaa ja väsyttää, ettei vanha normaali palaisi koskaan.
Tämä on jo ohi, mutta plandemiaa venytetään siksi, että saadaan piikit pistettyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin jaksan vaikka monta vuottakin vielä. Ei kannata laskea sen varaan että tässä puolen vuoden päästä yhtäkkiä korona maagisesti lopettaa mutatoitumisen, pettymään joudut erittäin suurella todennäköisyydellä.
Vain pahimmat kermaperseet ”eivät jaksa”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiesin jo tuolloin että vanhaan normaaliin ei palata enää ikinä. Kasvomaskit ja vaihtelevat rajoitukset jäänevät pysyviksi. Massaturismin ja vapaan liikkumisen aika on ohi.
Olisin jaksanut paremmin, joskin nytkin ihan hyvin. Mielestäni tässä juuri epätietoisuus on se pahin stressin ja ahdistuksen aiheuttaja.
Käytännössä epänormaalia oli muutama kuukausi viime keväänä. Kesän ja syksyn elelin aika lailla normaaliarkea. Tämäkin kevät ollut aika helppo. Maskien käyttö ehkä näkyvin poikkeavuus, mutta siihenkin tottui nopeasti. Pidän mielelläni etäisyyttä muihin ihmisiin ja nautin omasta rauhasta. Lasten harrastusten jääminen on tuonut enemmän kiireetöntä yhteistä aikaa perheen kesken, minkä näen hyvänä asiana.
Taloudellista ahdistusta en ole joutunut kokemaan, joskin pari kk olin viime keväänä lomautettuna. Jos olisi vaikuttanut enemmän työllisyyteen, niin luultavasti mun vastaus olisi aivan toisenlainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä se yllättänyt, että jatkuu. Se on ollut pettymys, että rajoituksia höllennettiin niin nopeasti. Samoin suututtaa työkaveri, jonka perhe käynyt ravintoloissa ja matkustanut ulkomailla myös korona-aikaan. Ja teinit harrastaneet. Että toiminnallaan riskeeraavat myös minun ja läheisteni turvallisuuden.
Mun elämä ei oo muuttunut juuri mitenkään. Käyn töissä. Näen kavereita. Lasten kavereita käy. Lapset saa ajoittain harrastaakin. Eli ei mitään jaksamista. Elämä ei ole muuttunut koronan myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eipä se yllättänyt, että jatkuu. Se on ollut pettymys, että rajoituksia höllennettiin niin nopeasti. Samoin suututtaa työkaveri, jonka perhe käynyt ravintoloissa ja matkustanut ulkomailla myös korona-aikaan. Ja teinit harrastaneet. Että toiminnallaan riskeeraavat myös minun ja läheisteni turvallisuuden.
Ai sinun väärän "turvallisuudentunteen" takia ihmisten pitäisi istua kotona?
Mitäpä, jos itse pysyt kotona etkä mene minnekään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä se yllättänyt, että jatkuu. Se on ollut pettymys, että rajoituksia höllennettiin niin nopeasti. Samoin suututtaa työkaveri, jonka perhe käynyt ravintoloissa ja matkustanut ulkomailla myös korona-aikaan. Ja teinit harrastaneet. Että toiminnallaan riskeeraavat myös minun ja läheisteni turvallisuuden.
Ai sinun väärän "turvallisuudentunteen" takia ihmisten pitäisi istua kotona?
Mitäpä, jos itse pysyt kotona etkä mene minnekään?
Töihin menoa ei valitettavasti voi jättää, muuten olenkin karsinut menoja. Kyse on kyllä ihan aidosti turvallisuudestani, ei pelkästä tunteesta. Kaiken muun olen karsinut, mutta yhdellä vastuuttomalle passkalle ja hänen perheellensähän en mitään voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan sen tunteen kun friikkasin jo siitä ajatuksesta että pari viikkoa pitäisi olla lockdownissa, näin jälkikäteen se tietysti naurattaa, itse en tajunnut kuin vasta kesällä että tässä tulee menemään pitkään. Silti olen tällä hetkellä yllättynyt että näinkin pitkään, nyt vasta olen sisäistänyt että menee vielä ainakin vuosi lisää, jollei sitäkin pidempään. Varmaan olisin hajonnut enemmän jos heti olisi lyöty faktat tiskiin että tässä kestää vuosia. Toisaalta totuin tähän tylsään olemiseen muutamassa viikossa, löysin jonkinlaiset selviytymiskeinot. Tosin tuntuu siltä että en ole varma miten pitkään jaksan vielä hyvillä mielin, viime aikoina jaksaminen ollut enemmän koetuksella. Mutta kai kaikki on suhteellista, jos tulisi pahempi tilanne, niin kai sitä taas säätäisi omia odotuksia vastaamaan todellisuutta.
Sanoin jo silloin 2020 keväällä, kun kaverit varaili syksylle matkoja, että stop, tämä ei lopu ennenkuin meidät on rokotettu. Ja siihen menee vähintään vuosi. Muuten se ei ole vaikuttanut, kuin että maskia käytän, ulkomaille en ole ennenkään reissaillut kuin kerran viiteen vuoteen, meillä on mökki mutta.......
Sosiaalisten kontaktien ikävä on kova. Kaipaan kovasti kavereita ja odotan kesää, että voidaan nähdä ulkosalla. Siskolla on pikkutyttö, joka tänä aikana on kasvanut 2-vuotiaasta toimeliaaksi pikkuneidiksi, mutta olen elokuun jälkeen nähnyt hänen vain Skypessä. Hirveä ikävä. Sama koskee kavereitani.
Paremmin olisin jaksanut koska hyvähän se on tietää hyvissä ajoin etukäteen. En olisi siirtänyt 2019 syksyllä varattua matkaani vuodella vaan kahdella eteenpäin heti saman tien, nyt se siirrettin kahteen otteeseen ja on odottamassa kesällä 2022.
Olisi se varmaan silloin tuntunut pelottavalle, kun kaikki oli niin uutta ja mystistä.
No mikä tässä on jaksamista? Ei ole muuttunut elämä millään muulla tavoin, kun kaupassa pidän maskia ja pesen käsiäni useammin.
Mikään muu ei ole muuttunut. Ihan muissa asioissa on jaksamista tarpeeksi, koronahommat on siitä noin 0.05%
Mitä tapahtuu, jos lopettaa "jaksamisen"? Mikä se skenaario on, kun "ei jaksa"? Niin kuin konkreettisesti?
Ajatteliko kukaan maaliskuussa 2020 edes käsitettä "normaaliin elämään pääseminen"? Silloinhan kaikki vasta alkoi.
Minusta kaikki elämä on normaalia. Välillä se vain on kivempaa ja välillä ikävämpää. Se, että "normaaliksi" mielletään vain hauskuus, kertoo aika paljon tästä ajasta, jossa mm. yksinäisten ihmisten elämällä ei ole ollut mitään väliä, jos se ei ole koskettanut omaa itseään.