Lue keskustelun säännöt.
Elämäsi vuonna 2019 vs Elämäsi nyt
01.03.2021 |
Oma elämä on hyvin erilaista. Vuonna 2019 asuimme isossa kaupungissa ulkomailla. Kävin toimistolla 5 päivää viikosta, matkustin työn vuoksi paljon kouluttamassa yhteistyökumppaneita ja asiakkaita. Teimme myös perheenä muutaman lomamatkan.
Kotona meillä oli lastenvahti kolmena päivänä viikossa. Hän auttoi myös kodin siivoamisessa. Hänen ansiostaan pääsimme aina toisinaan miehen kanssa ulos elokuviin, teatteriin tai ystävien kanssa illalliselle. Söin lounaat työkavereiden kanssa työpaikan lähiravintoloissa. Joskus iltaisin tilasimme ruokaa kotiin tai kävimme lasten kanssa ravintolassa.
Viikonloppuisin kävimme aina lasten kanssa uimahallissa. Joskus teimme myös jotain erityisempää ja kävimme lasten mieleen olevassa museossa, hop lopin kaltaisessa sisäleikkipaikassa tai vastaavassa.
Nyt: Asumme Suomessa, Olemme kotona 95% ajasta, tosin lapset ovat päiväkodissa arkipäivät. Meillä ei ole minkäänlaisia tukiverkostoja, joten emme tee iltaisin mitään erityistä. Syömme kotona lounaat ja illalliset. Joskus tilaamme jotain, mutta paljon harvemmin. Teen töitä kotoa käsin, mutta sisällöltään tämä on vähemmän mielenkiintoista - kouluttaminen etäyhteyksien kautta vie tästä työstä paljon iloa pois. Siivoamme itse.
Viikonloppuisin käymme leikkikentällä tai kävelyllä lasten kanssa. Ystäviä olemme nähneet joskus viikonloppuisin päiväsaikaan, ja heistäkin vain niitä muutamaa joilla on myös lapsia. Se on ollut tapa karsia kaikki kontaktit myös minimiin. Viikonloputkin menevät pääasiassa kotosalla.
Toki kaipaan aiempaa elämää, mutta tähänkin on tottunut. Olisi mukava voida päästä käymään vaikka elokuvissa tai teatterissa tai museossa. Kesää odottaessa ja toivoessa että silloin olisi taas hetken aikaa sellaista että voisi tehdäkin jotain.
Miten elämäsi on muuttunut, mitä kaipaat eniten?
Kommentit (22)
Vähemmän rahaa, isompia laskuja eikä pääse kirjastoon lukemaan lehtiä, muuten ei mitään eroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2019: tein kolmivuorotyötä, ramppasin sairaalassa lapsettomuuden takia, asuttiin lähiössä rivitalossa, kaikki vapaa-aika kului raksalla taloa rakentaen.
2021: asutaan omassa talossa maalla, teen päivätyötä, olen raskaana, rakentamisen loputtua on paljon vapaa-aikaa ja päivätöistä johtuen paljon yhteistä aikaa mieheni kanssa.
Nyt on kaikki asiat hyvin ja olen onnellinen.
2019 olin juuri aloittanut opinnot joista tykkäsin ja ne sujui hyvin. Laskeskelin valmistuvani etuajassa ja pääseväni mieleisiin töihin kohtuullisella yrittämisellä.
Tuli korona, opetus vähän sitä ja tätä. Kevät meni vanhalla vauhdilla mutta syksyllä en saanut mitään suoritettua. Tai yhden kurssin mutta se ei varsinaisesti liittynyt opintoihin. Kevääksi ilmoittauduin kursseille mutta en ole saanut yhtäkään edes aloitettua. Inhoan itseäni ja koko tilannetta.
Nyt olen rahaton kun mitään töitä ei löydy ja joudun varmaan palauttamaan opintotuen. Valmistuminen lipuu koko ajan kauemmas ja kauemmas. Onko tää jotain masennusta, en tiedä.
2019: elin normaalia elämää perheen kanssa, kaikki oli vielä okei.
2021: olen tullut lähes kammoiseksi sosiaalisille tilanteille, ja ahdistaa julkisilla paikoilla, koska et käytännössä saa liikkua turhanpäiten missään, eikä sitä katsottaisi hyvällä, pelkäät olevasi oireeton taudinkantaja ja näin ollen tartuttavasi muita, ja suurimmaksi osaksi istut 4 seinän sisällä miettimässä asioita päivästä toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämäni on muuttunut todella paljon vuodesta 2019, mutta ei koronan takia. Koronalla ei ole mitään tekemistä sen kanssa.
Eipä juuri mitenkään. Palasin äitiyslomalta töihin, thäts it. Etätöihin aloin jo ennen koronaa koska työ ei vaadi toimistolla käyntiä kuin toisinaan jos sitäkään. Rakastan tätä aikaa, koronasta huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2019 olin työtön, tänä vuonna aloitin opiskelut. Ja meille tuli kissa kaksi viikkoa sitten. Muuten elämä ei ole muuttunut.
Samaa paskaa, akka ei anna pillua ja töissä vituttaa, tosin kohta ei ole töitä tällä menolla, on sen verran hiljaista ollut korona aikana ja koko ajan hiljenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mitään eroa. Elämä on yhtä kivaa nyt kuin viime vuonnakin.
2019 oli vuotta aiemmin tullut petetyksi ja eronnut. Asuin vuokralla. Töissä oli paljon reissaamista, 2-3 pv viikossa. Kävin lounaalla työkavereiden kanssa. Vapaa-aikaa vietin lasten kanssa.
2020 löysin ihanan miehen jonka kanssa yhä seurustelen. Asun omistamassani omistusasunnossa lasten kanssa ja teen etätöitä. Ei työmatkoja mutta ei myöskään yhteisiä kivoja lounaita. Elämänlaatu on parantunut merkittävästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2019: Oli eri kumppani, jonka kanssa elin normaalia ja tasapaksua kaverillista arkea. Seksiä oli harvoin eikä siitä saanut erityisiä kicksejä. Kesälomalla lähdin ulkomaille, vietin aikaa kirpputoreilla ja alennusmyyntejä kiertelemällä. Toisinaan tuli lähdettyä baariin tai terassille muutamalle. Tuli uitua luonnonvesissä ja pystyi tavata kavereita ja vanhempia. 2021: Nyt asun eri miehen kanssa onnellisessa parisuhteessa jossa on seksiä, rakkautta ja intohimoa. Järkiintynyt rahan käytössä ostan vain sen mitä oikeasti tarvitsen. Kirpputorit on jääneet vähemmälle koska ahdistaa kulkea maskipäässä ja tavaroita ei hypistele samalla tavalla kuin ennen. Baarit vaihtuneet kotona tai kaverien luona pienessä porukassa illanistujaisiin. Työ pysynyt onneksi ja matkustus jäänyt ihan kokonaan pois.
Vuonna 2019 olin töissä kolmessa eri paikassa, töitä oli koko ajan, taisin olla työttömänä 2,5 viikkoa, joka oli ainoa "lomani" myös koko vuonna. Kävin katsomassa ystäviä ja sukulaisia kotimaassa, oli siis sosiaalista elämää enemmän, tyttären kanssa käytiin huvipuistoissa ym. 15-vuotias koiramme lopetettiin syksyllä huonon kunnon takia. Muuten vuosi oli hyvä ja kului hujauksessa.
Tämä vuosi alkoi työttömänä (joulusta) ja kaipaan kovasti töitä, mutta onneksi ansiosidonnainen on vasta alkanut ja on tähän astisen elämäni korkein, joten vähän aikaa pärjää jotenkin. Haaveilimme, että meillä olisi uusi koira jo, mutta ei ole toivoakaan, ovat niin kysyttyjä, katsotaan miten käy. Tänä vuonna keskityn liikuntaan ja mahdollisimman terveeseen elämään, josko tästä koronasta vielä jotenkin selvittäisiin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näistä näkee hyvin miten eritavoin koronan tuomat rajoitukset ovat eritavoin vaikuttaneet ihmisiin.
Kommentin 4 opiskelijalle - tsemppiä ja armoa itselle. MInua on auttanut se että teen itselleni päiväohjelman johon kuuluu enemmän kivaa kuin ikävää. Esimerkiksi.
Herätys - Aamupala - 1-2h lukemista tai muuta opiskelua - lounas (etäyhteyspuhelu kaverin kanssa) - kävelyä ulkona lähimetsässä - lukemista 1-2h - vapaata (netflix, podkastit ym
2019 oli aika raskas. 2 vuotias lapsi kävi päiväkodissa, itse olin töissä Helsingin ytimessä. Asuimme kodissa josta en pitänyt, ympäristö mukaanlukien. Nyt on kiva koti ja ihana asuinalue, lapsi on 4 ja tullut enemmän ihmiseksi, helpompaa kun voi jutella asioista. Olen etänä ja teen helpohkoa työtä, soittelen asiakkaille pitkin päivää. Lapsi edelleen päiväkodissa. Mies opiskelee ja siinä samassa käy töissä toimistolla. Rahaa on saman verran kuin ennenkin. Kaipaan seuraa, mutta tiedostan että itselläni on asiat todella hyvin moneen muuhun verrattuna. Tsemppiä kaikille!
Elämä on nyt paljon raskaampaa ja jotenkin väsyttävämpää, vaikka tekeekin vähemmän asioita. Uskon että perheellisille tämä on ehkä ollut joiltakin osin jopa helpompaa kun on elämää ympärillä joka päivä ja lasten kanssa päivärytmistä pakko pitää kiinni. Näin ainakin mitä olen ystäviltäni ymmärtänyt. Minä yksinelävänä koen nämä päivät jotenkin loputtomaksi putkeksi, mitään oikein ei saa tehtyä ja unirytmikin miten sattuu.
Hyvää on se että rahaa on säästynyt väkisinkin.
Nyt on vähemmän velkaa ja isompi osakesalkku kuin vuonna 2019. Muuten elämä suht samanlaista.
Asuin yksin, perhe asui ulkomailla 3 eri maassa. Nyt etäopiskelija on seuranani ja ollut jo pitkään. Siinä mielessä asiat ovat paremmin.
Ei ole mitään eroa.