Tytär 17 v lukion toisella, todella älykäs 9-10 oppilas ja haluaa lukion jälkeen kokiksi?!

Mun tuttavaperheen tytär päätti peruskoulun kympin keskiarvolla ja meni opiskelemaan lähihoitajaksi. Ei pyrkinyt muualle.

Sinun lahjakas tytär voi opiskella kokiksi jos haluaa. Hän voi sen jälkeen hakeutua yliopistoon jos kiinnostaa eikä ole liian myöhäistä.

Yksilöllistä, sanoisin. Joillekin odottamaton uravalinta onnistuu ja jotkut taas vaihtavat, kun huomaavat ettei eka kiinnostuksen kohde ollutkaan itselle kuitenkaan se omin.

Serkkupoikani kirjoitti tosi hyvät paperit, L ja E ainoat arvosanat, ja hän meni kuitenkin amikseen jollekin rakennuslinjalle. Jotenkin sieltä alta paistoi uhma, että akateeminen sukuhan ei mua määräile. Vajaat pari vuotta hän jaksoi tehdä töitä sillä koulutuksella ja lähti sitten Otaniemeen opiskelemaan dippainssiksi. Nyt hänellä on tohtoriopinnot kiikarissa.

Toisaalta tunnen myös niitä, jotka on lähteneet peruskoulusta yli ysin keskiarvolla opiskelemaan artesaaniksi, ja hyvin ovat viihtyneet ja työllistyneet valitsemallaan tiellä.

Harvasta tutkinnosta on niin paljon hyötyä elämässä, kuin kokin tutkinnosta. Etenkin, jos pitää hyvästä ruoasta. Eihän se sitä tarkoita että ei voi muuta elämässä tehdä, kuin hikoilla keittiössä.

Mulla on kokin tutkinto, eikä se ole estänyt opiskelemasta paria yliopistotutkintoa myöhemmin. Ei kaduta tosiaan yhtään, noi kokkivuodet, hienoa aikaa.

Kannattaa opiskella sitä mikä kiinnostaa... mutta ikävä kyllä kokin ammatissa on vähän hyviä, mutta paljon huonoja puolia. Minulla on monta kaveria kokkina, mutta aika harva niitä hommia mielellään paiskii. Eräskin kaveri teki kyllä tutkinnon loppuun asti, mutta traumatisoitui harjoitteluista niin paljon, ettei koskaan halunnut tehdä töitä. Työilmapiiri on monissa paikoissa ihan kamala, ja monille tuntuu olevan joku ylpeilyn aihe saada uusia työntekijöitä/harjoittelijoita itketettyä, kai ajatuksena on jotenkin karaista heitä alalle, mutta kuka haluaa tulla töihin, jossa sinulle vain vittuillaan? Niinpä.

Työajat ovat surkeat, ja kannattaa varautua siihen, että illat ja viikonloput menee hyvin pitkälti töissä, mutta palkka on niin huono, ettei lisienkään kanssa hirveästi kompensoi, varsinkin kun töissä on yleensä hyvin hektistä ja raskasta. Lisäksi suuri osa töistä ei ole sitä, että saat tehdä jotain haastavia ja hienoja annoksia, joissa saat käyttää luovuutta ja taitojasi, vaan sitä, että teet jossain lounasruokalassa hirveällä tahdilla sitä samaa bulkkia mitä jokaisessa muussakin lounasruokalassa tarjoillaan.

Kannattaa tosiaan pyrkiä vaikka kesätöihin keittiöapulaiseksi, niin saa vähän tuntumaa millaista se keittiötyö oikeasti on.

Miksi on aina oletus se, että jos on hyvä koulussa ja älykäs, niin täytyisi pyrkiä automaattisesti yliopistoon ja se on virhe, jos seuraa intohimoaan ammattikouluun? Olin 9-10 oppilas myös, sain useita stipendejä ja pärjäsin myös harrastuksissa hyvin. Silti intohimoni kohdistui amiksessa opiskeltavalle alalle ja olen erittäin tyytyväinen valintaani. Olen pian oman yritykseni johtaja. :) Ja lukio on myös alla.

Vierailija kirjoitti:

Tyttäreni halusi leipuri-kondiittoriksi. Valmistui.Pari vuotta pähkäiltyään kävi iltalukion ja nyt opiskelee opettajaksi. Lapset tekevät omat virheensä.

Miksi se olisi ollut virhe?

Opiskeli kuitenkin alaa, josta sai takuulla paljon hyvää oppia ihan käytännön kannalta.  

Meillä on kumpikin lapsi käynyt ensin ammattikoulun ja sen jälkeen menneet lukioon ja siitä eteenpäin.  Kummallakin on ammattikoulusta hyvät käytännön tiedot ja taidot oppialueeltaan.  

Anna olla, tytöllä vielä 53 vuotta työ- ja opiskeluelämää edessä. Siinä ehtii tehdä vaikka mitä, ja se kaikki on vain lisäkokemusta. Jos myöhemmin haluaa porvariammattiin, on vain etu jos tietää myös mitä on olla perusduunari.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttäreni halusi leipuri-kondiittoriksi. Valmistui.Pari vuotta pähkäiltyään kävi iltalukion ja nyt opiskelee opettajaksi. Lapset tekevät omat virheensä.

Miksi se olisi ollut virhe?

Opiskeli kuitenkin alaa, josta sai takuulla paljon hyvää oppia ihan käytännön kannalta.  

Meillä on kumpikin lapsi käynyt ensin ammattikoulun ja sen jälkeen menneet lukioon ja siitä eteenpäin.  Kummallakin on ammattikoulusta hyvät käytännön tiedot ja taidot oppialueeltaan.  

Jep. Minä olen ylioppilaana oppinut valtavasti kaikkea amiksessa eilä todellakaan ole mennyt vuodet hukkaan. Moni ihailee osaamistani ja tietämystäni. Amis ei mene hukkaan, vaikka myöhemmin jatko-opiskelisi. Joillekin taas se ammattikoulu riittää enkä ymmärrä, miksi se on paha asia tai virhe.

Vierailija kirjoitti:

Itse opettajana (lukiossa) suosittelen aina opiskelijoille, että etsivät sen hyväpalkkaisen työn, koska raha on se mikä tässä elämässä kuitenkin ratkaisee. Omat kiinnostuksen kohteet kuten historia, musiikki, kokkaaminen jne jne... Voi ottaa harrastuksesi. Näin on paljon sitä rahaa, mutta voi myös harrastaa. 

Noilla aloilla, mitä tuossa mainitsit, on myös ne huipputekijänsä ja palkatkin isommat kuin sun opettajan liksasi.  

Älä torppaa nuorten tavoitteita.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse opettajana (lukiossa) suosittelen aina opiskelijoille, että etsivät sen hyväpalkkaisen työn, koska raha on se mikä tässä elämässä kuitenkin ratkaisee. Omat kiinnostuksen kohteet kuten historia, musiikki, kokkaaminen jne jne... Voi ottaa harrastuksesi. Näin on paljon sitä rahaa, mutta voi myös harrastaa. 

Noilla aloilla, mitä tuossa mainitsit, on myös ne huipputekijänsä ja palkatkin isommat kuin sun opettajan liksasi.  

Älä torppaa nuorten tavoitteita.  

Rahan tavoittelu voi myös uuvuttaa ja viedä burn outiin. Elämästä voi tehdä mielekästä pienemmälläkin rahalla.

Tyttäreni sanoi aikoinaan lukiossa, kun rakentavassa hengessä kyseenalaistin hänen urasuunnitelmaansa, että jos viisi vuotta paahtaa yliopistossa, on oikeus valita sellainen aihe joka kiinnostaa.

Ja ihan sama se on, vaikka menisi muuallekin opiskelemaan.

Lastensa puolesta ei voi eikä saa elää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttäreni halusi leipuri-kondiittoriksi. Valmistui.Pari vuotta pähkäiltyään kävi iltalukion ja nyt opiskelee opettajaksi. Lapset tekevät omat virheensä.

Miksi se olisi ollut virhe?

Opiskeli kuitenkin alaa, josta sai takuulla paljon hyvää oppia ihan käytännön kannalta.  

Meillä on kumpikin lapsi käynyt ensin ammattikoulun ja sen jälkeen menneet lukioon ja siitä eteenpäin.  Kummallakin on ammattikoulusta hyvät käytännön tiedot ja taidot oppialueeltaan.  

Jep. Minä olen ylioppilaana oppinut valtavasti kaikkea amiksessa eilä todellakaan ole mennyt vuodet hukkaan. Moni ihailee osaamistani ja tietämystäni. Amis ei mene hukkaan, vaikka myöhemmin jatko-opiskelisi. Joillekin taas se ammattikoulu riittää enkä ymmärrä, miksi se on paha asia tai virhe.

Aivan.  Eikä tämä maailma koskaan niin valmis ole, ettei ammatti-ihmisiä tarvittaisi.  Tärkeintä on, että nuori opiskelee ja sillä tavalla pohjustaa tulevaisuuttaan.   Kaikki opiskelu on hyödyllistä.  Työttömyyttä on niin paljon, että vain yhden alan opiskelu ei välttämättä tuo töitä, hyvä on olla jotain muutakin siellä takataskussa.  Jos ei sillä akateemisella tutkinnollakaan saa heti töitä, voi aina pyrkiä kokin hommiin tai raksamieheksi mieluummin kuin olla tekemättä mitään.

Ex-mieheni oli amiksen raksapuolen käynyt, mutta jatkoi siitä ihan muulle alalle,  mikä sitten toi ihan kelpo työpaikan.  Mutta niinpä vain osasi itse tehdä kaikki remontit, mitä tarvittiin kun ostettiin vanha talo ja vieläpä erinomaisen taitavasti.  Vain sähkötöihin tarvittiin ammattimies.  Eli amiksen käynyt sähköasentaja.  Sillekin siis töitä riitti.

Voisi melkeen olla mun äidin aloittama keskustelu vuosien takaa. Kesken lukion ilmoitin haluavani kokiksi ja äitini oli sitä mieltä, että sittenhän voisin tehdä perheen ruuat jos oikeen kokiksi haluan. Tarkoitin ihan työkseni enkä heitä palvelemaan. Älä vähättele lapsesi toiveammattia, työajat ja palkka ei ole parhaat, mutta eiväthän ne sun työajat ja palkka olekaan. 17-vuotiaan mieli toki voi muuttua, toisaalta kun vanhemman asenne on tuo, kiinnostus koko opiskeluun ja työhön katoaa. Kannustat ja tuet, välinne säilyvät parempina kuin nykyisellä asenteellasi ja lapsesi todennäköisesti myös pääsee pidemmälle ja on onnellisempi.

Vierailija kirjoitti:

Tyttäreni halusi leipuri-kondiittoriksi. Valmistui.Pari vuotta pähkäiltyään kävi iltalukion ja nyt opiskelee opettajaksi. Lapset tekevät omat virheensä.

Virheen? Ei tuo minusta ollut mikään virhe.

Ajatelkaapa, että on niitäkin, jotka ovat käyneet ensin yliopiston ja sen jälkeen menneet amikseen. Esimerkiksi monia eräkirjoja ja aiheeseen liittyviin lehtiin useita artikkeleita kirjoittanut Jouni Laaksonen on diplomi-insinööri, mutta ei kokenut alaa omakseen ja lähti eräopaskouluun ja sille tielle jäi, koska rakastaa retkeilyä. Olisiko hänen pitänyt kärvistellä vain, koska palkka on ehkä parempi ja status hienompi?

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Jouni_Laaksonen