Miten nopeasti huolestutte jos puolisonne, vanhempanne tai aikuinen lapsenne tms. ei vastaa viestiinne tai puheluunne?

Sama juttu. Liian nopeasti siis. Pitäisi olla ihan normaalia että aikuinen ihminen ei vastaa muutamaan tuntiin puhelimeen. Mietin miten sitä ennen pärjäsi.

Et ilmeisesti ole elänyt lankapuhelinaikaa?

Tänä päivänä on suorastaan naurettavaa, että jos et vastaa viiteen minuuttiin, olet vähintään ajanut autolla ojaan tai saanut sydänkohtauksen.

En kyttää puhelinta koko ajan enkä ajattele muidenkaan tekevän niin. Jos odotan jonkun saapuvan eikä saavu, sitten voin huolestua, muuten en. Oma lapsi on vähän eri juttu, mutta se onkin vielä koululainen, ei aikuinen.

Riippuu paljon tilanteesta, esim. missä hän on kun yritän tavoittaa.

Olen kyllä elänyt lankapuhelimen aikaa, mutta nykyisin kun kaikki kumminkin kantaa puhelinta koko ajan mukana niin huolestun aivan liian nopeasti jos vastausta ei tule. Kärsin asiasta todella ahdistukseen saakka, vaikka järjellä tiedän että ei kannattaisi hätäillä niin nopeasti. Riippuu tottakai tilanteesta, mutta pari tuntia alkaa olla läheisten kohdalla kyllä siinä rajoilla että huoli nostaa päätään.   -ap

Välittömästi. Jos eivät vastaa tai laita viestiä heti, ajattelen, että jotain on sattunut. Meillä pitää vastata heti.

3-4 päivää.

Poikani, 14v., oli hiihtolomalla metsässä kaksi päivää kaverinsa kanssa hiihtelemässä ja sieltä tuli todella nihkeästi viestejä. Takana päivänäkin eka viesti tuli illalla joskus yhdentoista aikaan. Tiesin kuitenkin, että heillä on kaikki hyvin, sillä minulla oli hyvä tunne.

14v. metsässä kaksi päivää kaverinsa kanssa hiihtämässä?  :O

Kuinka pidätte aisoissa sitä huolestumista te jotka ette heti huolestu? Se on varmaan selkäytimessä jotenkin - tai on olematta. 

Vierailija kirjoitti:

Kuinka pidätte aisoissa sitä huolestumista te jotka ette heti huolestu? Se on varmaan selkäytimessä jotenkin - tai on olematta. 

Kun lapsen opettaa ja harjoittaa pärjäämään sen sijaan, että tekee asiat lapsen puolesta, niin oppii itsekin luottamaan lapsen pärjäämiseen. Jos helikopteroi kaiken niin itselle jää varmuus, ettei kukaan pärjää ilman omaa lusikkaa muiden sopissa.

Tyttäreni vastaa yleensä viimeistään seuraavana päivänä. Asuu 150km päässä. Vielä ei ole tarvinnut huolestua. Luulen, että huolestuisin jos menisi pari päivää. Hänen tapaistaan on yleensä vastata mahdollisimman pian. Välillä menee pari viikkoa ettei kumpikaan soittele tai viestittele toisilleen.

No tunnin jälkeen alan soittelemaan uudelleen. Ei suihkussa yleensä sen kauempaa millään mene.

Ennen en välittänyt mutta sitten skorppari eksäni alkoi kouluttamaan ja käytti puhelimen sulkemista aseena.

Vuorokausi. Omaisen kohdalla meni neljä päivää, kun naapurit alkoivat huolestua ja soittivat minulle. Kiireellisenä sairaalaan, olisi pitänyt huolestua aiemmin. Tästä lähtien huolestun nopeammin. 

Huolestun jos vuorokauteen ehkä ei ole vastannut. Toisaalta viestimme lasten kanssa whatsapilla, joten jos näen sieltä että on ollut paikalla niin en huolestu, jos ei vaikka katso tarpeelliseksi vastata. Mutta jos ei ole lukukuittausta tai tietoa paikallaolosta niin alan huolestua siinä päivän kohdalla, kun tiedän että paljon käyttää kavereiden kanssa wa:ta kuitenkin. Nyt en kyllä ole viikkoihin viestinyt kummankaan kanssa enkä katsellut paikalla oloja, joten en kyttää erityisesti.

En taida huolestua. Mun vanhemmat soittaa mulle kerran viiteen vuoteen, silloinkin vain haukkuakseen minut. Jos jää tuo haukkumispuhelu väliin niin huolestu lainkaan.

Kahden viikon kuluttua soitan uudelleen.

Sillä sekunnilla.

Mutta kärsin pahasta ahdistuksesta.

Jos vuorokauteen en saa kiinni tavoittelusta huolimatta (ei vastaa viesteihin, tule lukukuittausta whatsapp-viesteihin tmv )