Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Talousasiat ja kaveruus/sukulaisuus
28.02.2021 |
”Sinähän voit vuokrata sen yhden vuokra-asuntosi näin sukulaiselle edullisemmin”.
”Sinulla kun on rahaa säästössä, niin voit varmaan lainata minulle”.
Yllättävän usein törmää sellaiseen ajatteluun, että kun itse on elänyt taloudellisesti fiksusti ja kurinalaisesti, niin sitä saavutettua taloudellista hyvinvointia tulisi jakaa jonkun etäisen sukulaisen tai tyyliin kouluajan vanhan kaverin kanssa.
Yllättävän monet ihmiset myös sietävät esimerkiksi sukulaisiltaan taloudellista hyväksikäyttöä, vaikka sitten heidän selän takanaan manaavatkin sitä, että ihminen ei voi sukuaan valita ja kaikenmaailman lokkeja sitä onkin sitä kautta lähipiiriin eksynyt.
Millainen linja teillä on noiden kaikenmaailman ruinaajien kanssa? Pari sitaattia tosielämästä laitoin viestin alkuun. Minä kuittaan pyynnöt sillä, että kaveruutta tai sukulaisuutta ei tule koskaan sekoittaa talousasioihin. Ja sillä, että Suomi on täynnä luotonantajia, jotka tarjoavat jokaiselle raha-asiansa hyvin hoitaneelle kansalaiselle lainaa, ja luototus ei kuulu minun toimialaani. Jotkut ymmärtävät tuosta vastauksen, toisille pitää vääntää enemmän rautalangasta.
Joskus 1990-luvun laman alla ihmisten hyväksikäyttö meni Suomessa niin pitkälle, että nimmareita haettiin ties mihin vekseleihin, velanmaksut laiminlyötiin ja hyväuskoisten ystävien tai sukulaisten omaisuus meni pakkolunastukseen. Joka ottaa taatakseen, ottaa maksaakseen. Toivottavasti tuo kansanviisaus on jo tänäpäivänä laajasti ymmärretty asia.
Kommentit (6)
Tämäkin aihe on puitu täällä jo ziljoona kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän sua ap. Varallisuus ei liity tuloihin vaan siihen että pitää menot kohtuullisina.
Olen säästäväinen ja tulen vähällä toimeen, ja se sitten suututtaa joitakin. Esim olin säästänyt ja käynyt omatoimimatkalla (yövyin budgethotellissa).
Niin yksi kaveri muisti muistuttaa, välillä raivoissaan, miten minulla on varaa, vaikka itsellä oli vähintään yhtä suuret tulot. Mutta joku impulssihäiriö on tuollaisilla, ettei pysty yhtään suunnittelemaan. Esim ostaisi tarjouksista varalle. Ei mitään ymmärrystä kulutuksesta.
Talousasioita pitäisi opettaa jo lapsille koulussa, kun kotona ei opita.
En mä ole kertonut sukulaisille tai kavereille talousasioistani mitään. Ei helmia sioille. Leikin köyhää ja hihittelen.
Talousasiat ei kuulu edes kavereille, viimeseksi sukulaisille. Testamentin olen tallentanut niin moneen paikkaan ja lakimiesten kanssa tehty että siinä on turha alkaa sukulaisten yrittää väärentää allekirjoituksia ja jauhaa pa..aa vaikka olisin kuinka dementoitunut.
Itselläni on sattumalta ammatti samalta toimialalta kuin lapsuudenystävälläni. Molemmat teemme töitä toiminimellä.
Olen paljon miettinyt, voisinko tehdä ammatillisesti yhteistyötä ystäväni kanssa. Järjellä ajateltuna siitä voisi olla paljon hyötyä.
Mutta pelkään, pilaisiko se ystävyytemme. (Jos ystävä vaikka unohtaisi maksaa laskun, olisi minulla kynnys siitä muistutella).
Voin ehkä menettää paljon, kun en uskalla. Mut toisaalta voi ajatella, et arvostan ystävyyttämme sen verran paljon, etten halua riskeerata sitä tällaisen asian takia. Pidän työni ja ystävyyssuhteet erillään.
Alue: Aihe vapaa
En ole koskaan kohdanut moista, vaikka minulla ja puolisolla on useita kesämökkejä, sijoituskämppiä ja tilillä rahaa. Tosin en yleensä juttele tutuille ja sukulaisille siitä, mitä omistan.