Ahdistaako muita mennä ulos kävelylle sen takia, että vastaan tulee muita ihmisiä?

Ahdistun niin, että yleensä sekoan askelissani ja näytän varmaan idiootilta kun heilun ja otan omituisia harppauksia, kompuroin jne.

Pahimpia ahdistusta herättäviä kohtaamisia ovat pariskunnat. En tiedä miksi.

Kyllä. Pimeää odotan nyttenkin ja sitten lähden 10 km:n kävelylenkille. Muutan lenkkireittiäni koko ajan sen mukaan miten ja mistä tulee ihmisiä vastaan.

Ahdistaa niin paljon että en käy kävelyllä. Ikkunan edessä oleminen ahdistaa myös suunnattomasti, ajattelen että jos joku näkee minut ja arvostelee minua. Vietän suurimman osan aikaani pimeässä vessassa

Minua ahdistaa poistua kotoani ihmisten takia, oli se sitten kävely, roskien vienti, kaupassa käynti tms(koronan kanssa ei osaa eikä arpaa tähän, olen aina ollut tämmöinen)

Ei jumal.......... .

No ei tietenkään.

Miksi tuollaisesta muka ahdistuu?

Tottahan ulkona liikkuu aina muitakin ihmisiä, ei se ole tarkoitettu vain yhden tai ihmisen liikuttavaksi.

Ei ne normaalit ihmiset välitä yhtään mitään vastaantulijoista, koska he ovat tottuneet siihe, että ulkona kaduilla, lenkkipoluilla, metsäpoluilla liikkuu muitakin ihmisiä.

Ihmiset on ovat kiinnostuneet itsestään ja omasta elämästään ja omasta liikkumisestaa ja ulkoilustaan, eivät he piittaa siitä, ketä vastaan tulee, ketä kävelee takana tai edessä.

Vierailija kirjoitti:

Ahdistaa niin paljon että en käy kävelyllä. Ikkunan edessä oleminen ahdistaa myös suunnattomasti, ajattelen että jos joku näkee minut ja arvostelee minua. Vietän suurimman osan aikaani pimeässä vessassa

Samoin. Mulla on vihdoin parvekkeellinen asunto, mutta enpäs ajatellutkaan, että ahdistaisi niin perkeleesti olla siellä. Ei tule nauttimisesta mitään, kun kuvittelen koko ajan vastapäisen talon asukkaiden katsovan minua ikkunoista ja luulevan, että yritän kyylätä mitä heidän kotonaan tapahtuu.

Koronapandemian takia kyllä.

Ahdistaa. Varsinkin miespuolisten henkilöiden vastaantulemiskohtaamiset. En kestä niitä. Ajatuksia pyörii päässä ”onko kohteliasta vilkaista vai katsoa vain eteenpäin? Mitä jos vilkaisen ja mies kuvittelee minun olevan kiinnostunut ja hänelle tulee oksennusreaktio, kun olen niin läski ja ruma ettei minun luulisi kehtaavan edes vilkaista miehiin päin. Tai mitä jos katson vain eteenpäin enkä vilkaisekaan, luuleeko mies silloin minun olevan ylimielinen ja minun luulevan itsestäni liikoja? Apua, vilkaisin miestä ja katseemme kohtasivat, nyt kompuroin!”

Niin typerää. Tiedän. Heikko itsetunto.

Ei, mutta ahdistaa käydä kaupassa missä edelleenkin törmää ihmisiin jotka eivät ole kuulleetkaan turvavälien pitämisestä. En enää pyydä ystävällisesti, ärähdän äkäisesti niin että muutkin jonottajat mulkoilevat tunkeilijoita. Sosiaalisen häpeän käyttäminen saa ehkä viestin menemään paremmin perille.

Muuta pois Helsingistä. Suomessa löytyy kyllä lääniä kävellä, missä ei tule ihmisiä vastaan.

Jos erehdynkään vahingossa vilkaisemaan vastapäiseen taloon, niin lähes aina siellä jompikumpi pariskunnasta kääntyy just sillon katsomaan ja katseemme kohtaavat. Tosi noloa ja varmaan luulee, että yritän kyylätä tämän pariskunnan elämää.

Kerran minulta jäi verhot vähän auki ja tallustelin alasti suihkusta. Katsoivat just silloin minuun ja jouduin äkkiä laittamaan verhot kii.

Onko tuohon olemassa lääkitystä?

Vierailija kirjoitti:

Onko tuohon olemassa lääkitystä?

Minulla ainakin auttaa adhd-lääkkeet, píri ja urheilemisen jälkeinen olotila.

-nro 3

Vierailija kirjoitti:

Ahdistun niin, että yleensä sekoan askelissani ja näytän varmaan idiootilta kun heilun ja otan omituisia harppauksia, kompuroin jne.

Ihan kuin olisin itse kommentin takana, luulin olevani ainoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahdistun niin, että yleensä sekoan askelissani ja näytän varmaan idiootilta kun heilun ja otan omituisia harppauksia, kompuroin jne.

Ihan kuin olisin itse kommentin takana, luulin olevani ainoa. 

Minullakin tämä.

Siksi juuri ärsyttää tämä normien hehkutus "ihana sää menkää ulkoilemaan" yms. kun itseä pännii olla siellä kaikkien pällisteltävänä. Paljon mieluummin ulkoilin talvella, kun oli pimeää eikä kukaan nähnyt.

Nythän on hyvä aika siedättää itseään: maski ja aurinkolasit päähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tuohon olemassa lääkitystä?

Minulla ainakin auttaa adhd-lääkkeet, píri ja urheilemisen jälkeinen olotila.

-nro 3

Pi”ri????? Apua ei