Lue keskustelun säännöt.
Ahdistaako muita mennä ulos kävelylle sen takia, että vastaan tulee muita ihmisiä?
28.02.2021 |
Ahdistaa jopa pimeällä. Ahdistaa ajatus, että kyyläävät ja arvostelevat minua, vaikka tämä on todennäköisesti ihan vain omaa harhaluuloani ja huonoa itsetuntoa. En saa ikinä itseäni ulos kävelylle kun pelkään kohtaavani ihmisiä ja ahdistun siitä.
Asun Helsingissä ja täällä nyt aina tulee jengiä vastaan mihin tahansa menee.
Kommentit (30)
Ahdistaa. Ja keksin kaiken maailman tekosyitä miksi en voisi lähteä... varsinkin tällaisella kauniilla ilmalla tuntuu vielä pahemmalta lähteä tonne, liian kirkasta, yäk. Ja ärsyttää kun joka tuutista tulee ulkoilun ihanuuden hypetystä.. Tai joo, olishan se ihanaa, hämärässä ja yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tuohon olemassa lääkitystä?
Minulla ainakin auttaa adhd-lääkkeet, píri ja urheilemisen jälkeinen olotila.
-nro 3
Pi”ri????? Apua ei
Miten niin? Se on käytännössä sama kuin adhd-lääke.
Vierailija kirjoitti:
Niin, maapallolla on 7-8 miljardia ihmistä ja sä kuvittelet, että just sua kaikki tuijottaa.
No, onneksi itsekin tiedät että asia on sinun päässäsi, kukaan ei oikeasti ole kiinnostunut sinusta yhtään.
Juuri näin. Kaikki ovat kiinnostuneita vain itsestään.
Mitä ihanaa on kamalassa kevätauringon häikäisyssä ja lumihangen loistamisesta inhottavan kirkkaan valkoisena? Hirvee migreeni iskee.
Käyn usein kävelylenkeillä vasta puolen yön jälkeen ja on erittäin miellyttävää saada kävellä lähes yksinään ympäri huudeja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ahdista. Eikä voisi vähempää kiinnostaa mitä jotkut vastaantulijat musta ajattelee.
Vierailija kirjoitti:
Niin, maapallolla on 7-8 miljardia ihmistä ja sä kuvittelet, että just sua kaikki tuijottaa.
No, onneksi itsekin tiedät että asia on sinun päässäsi, kukaan ei oikeasti ole kiinnostunut sinusta yhtään.
En ole koskaan kuullut kenenkään muuta väittävänkään koskaan tällaisten ahdistuskeskustelujen yhteydessä.
ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sillon kun olin +60kg lihavampi niin en kehdannut mennä kävelylle lenkkivaatteissa muuta kuin jonnekkin syrjäisemmille metsäteille. Kävin sitten aina aamulla klo 5 aikaan, kun aloitin lahdutus urakan. Sillon aina vastaan tuli vain satunnaisia vanhuksia ja yksi tietty sama mies juosten. Jonkun ajan jälkeen (ehkä n 2kk) käytyäni säännöllisesti aamulenkeillä tuo juoksija mies alkoi moikkaamaan ja näytti välillä myös peukkua. Aluksi se ahdisti, mut lopulta siitä alkoi tulla hyvä mieli ja kannustin 😊 ! Ajattelin et jos tommonen urheilullinen juoksija katsoo mua kannustavasti niin kyllä muuten meen sinne lenkille! Kilojen karistuttua en enää pelännyt ulkona liikkumista. Nykyään en mieti yhtään ketä muita ulkona liikkuu (paitsi yksin pimellä tietysti vähän pelkää väkivaltaa, ryöstöä tai raiskausta, mutta se on lähinnä terveellä tasolla olevaa itsesuojelua). Ymmärrän kuitenkin hyvin tuon ahdistuksen.
Ahdistun välillä. Tuntuu alastomalta kulkea samojen talojen ikkunoiden ohi että pääsee syrjemmälle (minulla ei ole autoa, jonka suojissa voisin matkata kävelypaikalle), myös vastaan tulevat autot ahdistaa.
En tiedä etukäteen paljonko ulkona ahdistaa. Joskus olo on rennompi mitä ensin pelkäsin, joskus taas joudun pettymään, kun ulkona alankin tuntea ahdistusta. Se puristaa fyysisesti ja tekee hikisen olon.
En tiedä voisiko asiaan vaikuttaa esim. ruokavalio. Olen tosi huono muistamaan yhteyksiä tuollaisten asioiden (esim. mitä olen syönyt ja millainen mieliala on) välillä, mutta haluaisin uskoa että jos vain parannan elämäntapoja tarpeeksi, niin mielikin siitä korjaantuisi.
Niin, maapallolla on 7-8 miljardia ihmistä ja sä kuvittelet, että just sua kaikki tuijottaa.
No, onneksi itsekin tiedät että asia on sinun päässäsi, kukaan ei oikeasti ole kiinnostunut sinusta yhtään.