Lue keskustelun säännöt.
Rajoitukset muutti koko elämäntyylin enkä keksi mitään tilalle
28.02.2021 |
Ennen koronaa elin mukavaa nuoren sinkun elämää. Kävin tapahtumissa, baareissa, ravintoloissa, keikoilla.. matkustelin Euroopassa ja Euroopan ulkopuolella pari kertaa vuodessa. Tapasin ystäviä ja sukulaisia, mutta eniten sain aina irti uusien tuttavuuksien kanssa juttelemisesta. Näitä tapasin esim. kavereiden kautta tai niissä tapahtumissa.
Korona sulki yhtäkkiä koko tämän elämäntyylin ja olen jaksanut noudattaa rajoituksellista elämää tähän asti. Mutta se on jaksamista, pakkopullaa. En saa siitä mitään. Vaikka teenkin nyt hyvää ruokaa kotona, en saa samaa elämyksellisyyttä kuin eri ravintoloissa käynnistä. Tapaan läheisiä ystäviä ja lapsuudenperhettä, mutta haluaisin tavata niitä uusia ihmisiä joiden kautta tutustuu uusiin elämäntyyleihin ja oppii uutta. Samasta syystä matkustamista kaipaan kaikista eniten. Viime kesänä ärsytti kun kauan odotettu Brasilian matka peruuntui mutta hoin ”ensi kesänä sitten”.
Nyt pelkään että se ”ensi kesä” ei tule edes seuraavana kesänä, ehkä ei koskaan. Miten oppia nauttimaan uudesta elämästä? Mitä tekisin elämällä kun se vaan tuntuu tyhjältä ja merkityksettömältä?
Mielelläni kokkailen kotona, katson suoratoistopalveluita ja käyn siskonlasten kanssa pulkkamäessä, mutta ei nämä asiat ole minulle ”elämistä”.
Kommentit (24)
Palapelien teko? Askartelu? Sarjojen katsominen?
Mikä hätä sulla on? Mä olen 30 vuotias ja täydellistä ystävättömyyttä, olen jo vuosia ollut puhumatta ja tekemättä. Kuin karanteenissa vastoin tahtoen. Tämä corona on täysi läppä. Koittakaa te VUOSIA elää kuten minä.
Yksin olen aina mennyt festareille ja baariin, mieti sitä! Sen jälkeen on entistä kurjempi olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alapeukuttajille haluan korostaa että olen kyllä yrittänyt elää tätä uudenlaista elämää. Olen käynyt hiihtämässä ja siellä pulkkamäessä. Tilannut HBO Nordikin ja kokannut eri maiden ruokia. Karjalanpiirakatkin olen kokeillut. En vain saa näistä riittävää tyydytystä tai elämäniloa.
Uutisia en voi enää edes seurata koska huomaan silloin itseeni hiipivän lieviä masennusoireita.
Tuu hyppämään laskuvarjohyppyjä meiän kaa kesällä :) Siellä tapaa kaikenlaisia ihmisiä ja ihan eri elämäntyyliä. Sekä varmasti koet eläväsi, kun lentokoneen ovi avataan, viima puskee sisään, meet siihen oven reunalle ja katot 4 kilometristä alas. Sit vaan hyppy ulos ja kaikki muu unohtuu.
Vierailija kirjoitti:
Palapelien teko? Askartelu? Sarjojen katsominen?
Mikä hätä sulla on? Mä olen 30 vuotias ja täydellistä ystävättömyyttä, olen jo vuosia ollut puhumatta ja tekemättä. Kuin karanteenissa vastoin tahtoen. Tämä corona on täysi läppä. Koittakaa te VUOSIA elää kuten minä.
Yksin olen aina mennyt festareille ja baariin, mieti sitä! Sen jälkeen on entistä kurjempi olo.
Sarjoja olen katsonut koko ikäni (yksin), ja nyt tietysti entistä enemmän. Palapelit eivät olleet oma juttu, videopelejä kokeilin. Ja ihan YKSIN minäkin siellä festareilla ja keikoilla olen käynyt, mielelläni. Ja hyvä olo tullut siitä.
Tinderiin! Kävelyille ja retkille kavereiden kanssa, voi sinne kai uusiakin ihmisiä voi kutsua. Varmasti helpottaa kesää kohti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en osaa auttaa mutta samanlaisessa tilanteessa olen. tähän mennessä olen jaksanut mutta toinen vuosi ei enää mene
Ymmärrän kyllä, hyvin, vaikka olenkin ihan eri ikäluokkaa kuin ap.
Tämä on kyllä ihan tosi tylsää. Vaikka mulla on työ (etä), perhe ja ystäviä, joita toki arvostan. Olen yrittänyt löytää uusia tapoja, uusia harrastuksia, ja kuluuhan aika toki näinkin. Mutta ei tämä ole sitä, miten nyt sanoisin, miten haluan elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lataa Tiktok. Siihen saa kulumaan helposti vaikka koko vapaa-ajan.
Vierailija kirjoitti:
Tuu hyppämään laskuvarjohyppyjä meiän kaa kesällä :) Siellä tapaa kaikenlaisia ihmisiä ja ihan eri elämäntyyliä. Sekä varmasti koet eläväsi, kun lentokoneen ovi avataan, viima puskee sisään, meet siihen oven reunalle ja katot 4 kilometristä alas. Sit vaan hyppy ulos ja kaikki muu unohtuu.
Hyvä idea. Ilmaston voi tuhota ihan kotimaassakin! :)
ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen aivan varma, että palaamme vielä vuodentakaiseen normaaliin. Sitä paitsi viime kesänäkin pääsi matkustelemaan melko normaalisti, kun viitsi vain vähän vaivaa nähdä. Ja jos ensi kesänä ei vielä pääse, niin ensi vuonna todennäköisesti. Vuosi tai pari on aika lyhyt aika ihmisen elämässä, vaikka se nyt pitkältä tuntuukin.
Et ole ainoa, jolla pälli leviää. Ensi kesänä kadut on täynnä sekopäitä, ellei mt-ongelmat ratkaista ulkonaliikkumiskiellolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huoleton kirjoitti:
Minä olen aivan varma, että palaamme vielä vuodentakaiseen normaaliin. Sitä paitsi viime kesänäkin pääsi matkustelemaan melko normaalisti, kun viitsi vain vähän vaivaa nähdä. Ja jos ensi kesänä ei vielä pääse, niin ensi vuonna todennäköisesti. Vuosi tai pari on aika lyhyt aika ihmisen elämässä, vaikka se nyt pitkältä tuntuukin.
Kaksi vuotta on 20 % (tai enemmänkin riippuen laskentatavasta) nuoresta aikuisuudesta. Ja jos jollekin tämä aina on se jolloin eletään kuten ap ja sen jälkeen asettaudutaan niin kyllä se helvetin pitkä aika on. Ja kuka sanoo että kaksi vuotta riittää? Jos ei korona rajoita tämän jälkeen niin sen jälkeen rajoittaa jälkiseuraamukset kuten lentoyhtiöiden, hotellien ja ravintoloiden konkurssit. Voi olla että ap:lla ja muilla samassa tilassa olevilla rajoittaa koronan jälkeen myös oma taloudellinen tilanne koska taloudellisesti korona iskee pahiten nuoriin naisiin. Juuri yle uutisoi tästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota tämä pikkulapsiaikalarppauksena. Kun ihmisellä on pieniä lapsia, silloinkin on kotona jumissa, ei ehdi nähdä kavereita. elämä hyvin rajoittunutta. Tsemppinä sanotaan, että hetken se vain kestää, ja totta se onkin. Vuoden päästä aion itsekin olla Kreikassa. Jos siihen mennessä ei ole rokotetta saatu, menen joka tapauksessa. Kaksi vuotta on aivan absoluuttinen maksimi, jonka minä viitsin käkkiä kotona ja kotimaassa laitosvanhusten hyväksi.
Mulla on sama tilanne vaikka ikää huomattavasti enemmän. Jäätiin miehen kanssa vuosi sitten eläkkeelle tarkoituksena alkaa tekemään sitä mistä eniten nautimme eli matkustelemaan ulkomailla pitkiäkin aikoja eri paikoissa, kotimaan teatteri- ja kylpylämatkoja eri kaupunkeihin, elokuvien päivänäytöksiä, tuttujen ja sukulaisten tapaamisia eri puolilla Suomea. Eipä ole onnistunut.
Periaatteessa meillä on asiat ihan hyvin, kiva asunto ja kesämökki eikä taloudellisia tai terveydellisiä huolia, mutta odotamme vain tämän korona-ajan päättymistä. Lähiseutujen luontokohteet on tarkkaan koluttu, hyvää ja vaihtelevaa ruokaa teen joka päivä, kirjoja luemme, sarjoja katsomme ja neulomisharrastuksenkin olen uudelleen löytänyt vuosikymmenten jälkeen. Yritän ajatella, että tämä on ihan hyvää ja normaalia elämää useimpien ihmisten mielestä eikä menneet sukupolvet edes muusta osanneet haaveilla. Silti tuntuu koko ajan, että elämä valuu hukkaan joka päivä kun elämä on rajoitettua koronan vuoksi. Ainoa ajatus josta saan jotakin lohtua on ajatella, että kaikki ihanat matkustuskokemukset ovat nyt vielä edessäpäin, joka on parempi kuin jos ne olisivat jo takanapäin.
Vierailija kirjoitti:
Huoleton kirjoitti:
Minä olen aivan varma, että palaamme vielä vuodentakaiseen normaaliin. Sitä paitsi viime kesänäkin pääsi matkustelemaan melko normaalisti, kun viitsi vain vähän vaivaa nähdä. Ja jos ensi kesänä ei vielä pääse, niin ensi vuonna todennäköisesti. Vuosi tai pari on aika lyhyt aika ihmisen elämässä, vaikka se nyt pitkältä tuntuukin.
Kaksi vuotta on 20 % (tai enemmänkin riippuen laskentatavasta) nuoresta aikuisuudesta. Ja jos jollekin tämä aina on se jolloin eletään kuten ap ja sen jälkeen asettaudutaan niin kyllä se helvetin pitkä aika on. Ja kuka sanoo että kaksi vuotta riittää? Jos ei korona rajoita tämän jälkeen niin sen jälkeen rajoittaa jälkiseuraamukset kuten lentoyhtiöiden, hotellien ja ravintoloiden konkurssit. Voi olla että ap:lla ja muilla samassa tilassa olevilla rajoittaa koronan jälkeen myös oma taloudellinen tilanne koska taloudellisesti korona iskee pahiten nuoriin naisiin. Juuri yle uutisoi tästä.
Miehiltäkin menee vuosi parasta nuoruutta harakoille armeijan takia. Eikä nuori aikuisuus ole mikään kiveenhakattu ikäkausi. Missään ei kerrota vuotta, milloin "asettaudutaan" aloillee. Ei ole pakko, jos ei halua.
Enkä usko, että niin moni lentoyhtiö, hotelli, ravintoa tai turistinähtävyys menisi konkurssiin, ettei niitä edelleen riittäisi koluttavaksi koko loppuelämäksi. Ja aina syntyy uusia tilalle.
Oma taloudellinen tilanne onkin sitten hankalampi juttu. Jostain syystä tuo sama nuorten naisten joukko kuitenkin on kaikista eniten huolissaan koronasta ja vaatii sulkutoimia. Kumma paradoksi.
-Tapahtumat on tietysti peruttu, mutta oletko järjestänyt kavereiden kanssa videopuheluita oikein joukolla? Voisitte järjestää esimerkiksi tietovisan?
- Osa hienommistakin ravintoloista on koronan ajaksi siirtynyt kotikuljetuksiin, eli jos ravintolat on ihan kunnon harrastus ja rahat sallii, välillä voi tilata kotiin ruokaa ja vaikka arvostella vihkoon/blogiin.
- Jos keikkataltioinnit eivät tunnu liian kurjilta muistutuksilta paremmasta elämästä, niitä löytyy paljon esim. YouTubesta. Sama pätee matkailuvlogeihin, jos ne kiinnostavat.
-Muuten matkahimoa voi pitää yllä vaikka aloittamalla jonkun kielen opiskelun. Työväenopisto ainakin järjestää vielä opintoja netin kautta ja siellähän pääsisi tapaan muut luokkatoverit! Jos Brasiliaan olet menossa niin miten olisi vaikka portugalin kielen perusteet? Ja varmasti on muitakin kursseja samaan tyyliin.
-netissä on myös sivusto nimeltä Omegle, jossa voi jutella täysin tuntemattomien ihmisten kanssa. Siellä nyt vaan voi olla tietysti kuka tahansa toisessa päässä että ehkä vähän varovasti kannattaa aloittaa. Varmaan löytyy muitakin samanlaisia sivustoja.
- Monet ehdotuksista ovat tietysti tietokonepainotteisia, joten on tärkeä myös muistaa kulkea ulkosalla happihyppelyillä.
Kyllä se "ensi kesä" vielä varmasti joku päivä tulee. En halua kuulostaa negatiiviselta mutta matkailussa on monella maalla paljon rahaa pelissä ja varmasti pyrkivät mahdollistamaan lomamatkat heti kun vain varmasti pystyy.
Jaksamisia vielä sinulle kunnes tämä kaikki on ohi!
Vierailija kirjoitti:
Ota tämä pikkulapsiaikalarppauksena. Kun ihmisellä on pieniä lapsia, silloinkin on kotona jumissa, ei ehdi nähdä kavereita. elämä hyvin rajoittunutta. Tsemppinä sanotaan, että hetken se vain kestää, ja totta se onkin. Vuoden päästä aion itsekin olla Kreikassa. Jos siihen mennessä ei ole rokotetta saatu, menen joka tapauksessa. Kaksi vuotta on aivan absoluuttinen maksimi, jonka minä viitsin käkkiä kotona ja kotimaassa laitosvanhusten hyväksi.
Tämähän se sattuu eniten. Se, että ei ole löytänyt ketään jonka kanssa tehdä lapsia joita kovasti haluaisi. Ja siksi päätynyt elämään sitä matkustelun ja harrastusten täyttämää elämää. Kumpikin hyvä elämäntyyli itsensä ulottumattomissa.
Liian vähän nostetaan esille koronan tuomia hyviä puolia ihmiskunnalle. Olihan tämä maapallon meno yleisestikin kestämätöntä. Ei massaturismi, baareissa ja tapahtumissa ramppaaminen ole oikeasti järkevää tai tuottavaa toimintaa. Itsekin olin suunnitellut ja säästänyt elämäni reissua Jenkkeihin ja jälkikäteen olen oikeastaan tyytyväinen, että se peruuntui. Säästin paljon parempiin tarpeisiin ja sain potkua jatko-opiskeluun.
Mitäpä jos muuttaisit ulkomaille asumaan pidemmäksi aikaa. Onko ihan poissuljettua? Itse olen asunnut jo pidemmän aikaa, eikä se järjettömän suurta muutosta tuonut arkeen, mutta uusia tuttavuuksia tapaa väkisinkin...
Vauva.fi tuttuun tyyliin saan varmasti 99% haukkuja siitä kuinka olen vastuuton ja kiittämätön kun edes mietin tälläistä. Ja pitäisi nyt vaan tyytyä ja olla kiitollinen suomen luonnosta ja alkaa harrastamaan hiihtoa. Mutta jos haukkujen sekaan eksyisi edes yksi joka samaistuu näihin ajatuksiin tai osaisi jopa ehdottaa jotain mukavaa tekemistä, niin siksi uskalsin aloituksen tehdä.
Tämä ap