Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Erotako vaiko eikö

Tääontätä
28.02.2021 |

15 v yhdessä,3 lasta ja koira. Omakotitalo ja amk-koulutukset. Toinen kehittämistyössä toinen virkasuhteessa.
Ollaan rakennettu tää kaikki yhdessä, käyty koulut kun lapset oli pieniä ja pienillä tuloilla selvittiin ja kitkuteltiin. Jotenki tuo aika oli helvetin onnellista ja meillä oli haaveita ja vähän rahaa, oltiin elämässä kiinni ja yhdessä suunnittelmat kohti tätä mitä nyt on.

Viime vuosina ollaan yritetty parantaa suhdetta, käytiin pariterapiakurssi. Opittiin tai ainakin minä opin itsestäni todella paljon, siitä miksi toimin kuin toimin ja miten se näyttäytyy parisuhteessa yms.

Mies ehkä oppi myös itsestään jotain.
Viime kesänä pohdimme eroa ihan todella, molemmat koettiin se että ehkäpä meillä voisi olla jotain muuta kun tämä mitä meillä keskenään on.
Alusta lähtien meillä ei ole kohdannut tietyt asiat ollenkaan. Musiikkimaku,leffamaku ja se miten ajatellaan ihmisistä ja muista asioista.

Eilen taas tuli kränää koirasta, pentu vielä. Mies valittaa että koira käytäytyy huonosti enkä ole sitä kouluttanut,itse ei ole asian tähden laittanut tikkua ristiin. Lähinnä muutenkin valittaa kaikesta minussa. Mitä millonkin. Millon en käy tarpeeksi kaupassa,yms.
Olen ihan korvia myöden täynnä tätä valitusta. Vaikuttaa ettei mies ole onnellinen,minulta tommonen negatiivinen asenne syö voimavaroja ja jaksamista. Päivät lähinnä menee hukkaan tässä nillityksen kierteessä.

En tiedä enää miten tässä pitäisi jatkaa..
Onko se vika nyt minussa vai miehen omissa ongelmissa...

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
28.02.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

AV-palstan mukaan aina kannattaa erota. Oli syy mikä tahansa. Vaikkapa koiranpentu.

Vierailija
2/7 |
28.02.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jätä se sika

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
28.02.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tyhmä.

Vierailija
4/7 |
28.02.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olette _yrittäneet_ korjailla suhdetta, ja koska se ei ole toiminut, niin erotkaa ja muuttakaa erillenne. Lasten tähden, koittakaa silti pysyä aktiivisesti toistenne kanssa edes jollain tavalla tekemisissä, ainakin kunnes lapset ovat täysi-ikäisiä ja muuttaneet omilleen. Ei kannata sitä vähästäkin pikku juttujen takia heittää heti täysin kankkulan kaivoon.

Vierailija
5/7 |
28.02.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Molemmissa. Mies lopettaa ruikuttamisen, ihan turhaan menee energiaa tohon. Tehköön itse niin ei tarvi nalkuttaa. Sopikaa työnjako millon kukakin käy kaupassa/ touhuu koiran kanssa.

Noin pienistä syistä eroaminen kaduttais varmasti. Mieti mihin yksin sun palkka riittäisi. Oletko valmis tinkimään elintasostasi noiden ongelmien takia?

Vierailija
6/7 |
28.02.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tuo arvomaailmojen kohtaamattomuus on mielestäni aika iso varoitusmerkki (tulkitsin sen tuosta että ajattelette ihmisistä aivan eri tavoin), sillä se johtaa helposti toisen sanomisten yleisempään vähättelyyn ja mitätöintiin, joka taas vähentää arvostusta toista kohtaan.

Jos miehesi vain valittaa, niin totta ihmeessä tunnet, ettei sinua arvosteta suhteessa. Olette kuitenkin siinä tilanteessa, että ette enää oikein hahmota, mitä positiivisia puolia suhteenne tuo elämäänne, sillä ne tuntuvat itsestäänselvyyksiltä. Ainoa ratkaisu, mitä tuohon keksisin, olisi, että kirjoittaisitte vaikka omassa rauhassa paperille kaikki pienetkin asiat, joita toisissanne arvostatte, jotka yleensä jäävät arjen keskellä sanomatta. Jos tähänkään et saa miestäsi suostumaan, tai hän ei oikein saa mitään paperille kirjattua, niin sitten kaikki arvostus ja rakkaus on todellakin jo poissa ja ero on kaikista järkevin ratkaisu. Tai sitten päätätte yhdessä pitää kulisseja yllä ja jatkaa järkiliitossa kämppiksinä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
28.02.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos,

Oli hyvä vinkki tuo.

Itseasiassa kun miettii että kyllähän tässä mies elää enemmän epäkiitollisuuden kierteessä, kenkä puristaa tämän tästä.

Jotenkin aina pyrkinyt heijastamaan omia negatioitaan minuun.

Havaitsin kyllä alusta asti hänessä huonoa itsetuntoa ja isänsä ei kykene poikaansa arvostamaan niin kuin vanhemman kuuluu. Ehkä minä olen se kohde johon tätä arvottomuuden tunnettaan kaataa,mutta en jaksa olla enkä haluais omaa elämääni kuluttaa sellaisessa ilmapiirissä jossa tätä saa kokea.

Täytyy tehdä noita tehtäviä,voisin kysellä Mitäs tässä meidän elämässä oikeen arvostaa. Kyllähän kiitollisuus tulee kiitollisuudesta.

Asiallisia vastauksia,kiitos teille kaikille.