Lue keskustelun säännöt.
Neuvokaa te minua vanhemmat ja viisaammat: kuinka olla menettämättä elämäniloaan ja leikkimielisyyttään iän karttuessa?
28.02.2021 |
En halua päätyä katkeroituneeksi, kylmäksi ja nuorille (kateudesta?) keljuilevaksi akaksi. Miten te, jotka ette ole tuollaisia, teitte sen? Entä mitä te teitte väärin, jotka olette tuollaisia? Vai voiko tuota kohtaloa edes välttää?
Kommentit (23)
Mitä olen omaa todella katkeraa ja kateellista äitiäni analysoinut, vaikuttaa siltä, että katkeruuden takana on käsittelemättömät pettymykset ja menetykset. En halua päätyä samanlaiseksi, joten pyrin nuo käsittelemään heti kun niitä tulee ja päästämään niistä sitten irti. Uskomaan aina parempaan huomiseen.
Älä kerro tarinaa itsestäsi uhrina, vaan pyri tekemään se, mitä hyvän elämän eteen pystyt, ja hyväksymään asiat, joita et voi kontrolloida.
Sisäistä, ettei toisten onni ole sinulta pois. Koita iloita toisten puolesta ja keskity siihen, miten voit omaakin elämääsi parantaa. Sekä tietenkin siitä hyvästä nauttimiseen, mitä elämässäsi jo on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on jännä juttu se että osa yli 40v tuolla menee tuima ilme kasvoilla sauvakävelyä tuulessa ja tuiskussa. Elämä on niillä sellaista perus hapanta, pientä ja satunnaista iloa/hyvää mieltä voi tuoda esim. viini ja juustot. Kauko Röyhkä totesi eräässä haastattelussa että pitää olla ns. kipinää niin on mukavampaa
En ole nähnyt yhtään nelikymppistä sauvakävelemässä, kyllä ne ovat 65++ -ikäisiä kaikki, suurin osa yli seitsemänkymppisiä täälläpäin.
Ilmeisesti en asukaan niin perähikiällä kuin luulin.
Minä en edes yritä, mielestäni elämä itsessään on hyvin koomista, mitä enemmän yritän olla asiallinen sitä todennäköisemmin olen virallisessa tilaisuudessa roskapussi kädessä tai hautajaisissa nenäliinan sijasta käsilaukusta käteen osuu avoin tuorehiiva.