Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsi ei halua mennä isälleen. Miten toimia?
Lähiäiti
28.02.2021 |
Kyseessä kohta 12-vuotias poika. Erosta 3-vuotta ja isä asuu eri paikkakunnalla. Tapaamiset epäsäännöllisiä isän työn vuoksi. Tapaamisia välillä joka toinen vkonloppu, välillä voi venyä 6-8vkoon ettei käy isällään. Viimeisen vuoden aikana lisääntynyt haluttomuus mennä isälleen, liittyy selvästi alkaneeseen esimurrosikään. Poika sanoo, että elämä on täällä, kaverit, touhut jne. Välit isään viilentyneet ajan myötä, koska isä ei mm. soittele enää, perustelee asiaa niin että ei viitsi kun poika ei puhu mitään ja murahtelee vaan puhelimeen. Meillä vanhemmilla on hyvät välit. Toiselle lapsellemme joka on eskari-ikäinen tyttö, isä soittelee pari kertaa viikkoon kun saa vastakaikua puhelimessa. Tyttö menee isälle edelleen mielellään.
Isä on hyvä isä. Huolehtivainen ja puuhakas. Mitään varsinaista syytä ei ole mikä isän luona mättää. Poika sanoo, että siellä on vaan niin tylsää, ei ole tekemistä, kaverit on täällä ja isä "pakottaa" jonnekin ulkoiluihin ja kauppareissuille mukaan. Poika sanoo että kotona saa olla rauhassa ja olla kavereitten kanssa.
Tänään olisi lähtö isälle. Poika sai eilen itku kohtauksen ja kieltäytyi lähtemästä. Nyt aamulla juttelimme asiasta ja sanoo vain että ei lähde, piste. Sanoo, että ette voi väkisin raahata autoon ja hän ei mene. En tiedä miten toimia? Puhuminen ei auta. Jos lapselle on oikeus etävanhempaan ja hänen tapaamiseen, miten toimia tilanteessa jossa lapsi ei halua tätä oikeutta käyttää? Onko lapsella oikeus kieltäytyä lähtemästä, vaikka me vanhemmat olisimme eri mieltä asiasta?
Kommentit (38)
Jakakaa lapset niin että poika asuu kanssasi ja tytär isällään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kylläpäs täällä kirjoittelee kommentteja moni kyynistynyt, elämään pettynyt jolla ei luultavasti mitään kosketuspintaa lähivanhemman arjen haasteisiin..
Meillä tytär 12v jolla täsmälleen samaa vastahankaisuutta ollut ilmassa (pikkuveli 8v menee isälle tosi mielellään, mutta tytär ei sitten millään). Kuten joku jo tuossa ehdottaakin, muksulle se paras kaveri mukaan iskälle, hauskaa yhteistä tekemistä ja "lomaa" arjesta. Kun saa kaverille esitellä myös sitä toista kotia ja kaikkea kivaa mitä siellä voi pihalla jne. tehdä (tai jos siellä on vaikka eri pelit ja vehkeet joilla pelata/leikkiä). Se on myös meillä toiminut parhaiten.
Meillä lapset näkevät isäänsä joka toinen viikonloppu ja myös meidän vanhempien välit ovat hyvät. Joskus tehdään yhdessä jotakin, käydään vaikka syömässä raflassa (kerran parissa kuussa). Ja silloin myös sit jutellaan auki näitä "kuinka tärkeetä on että vietätte aikaa molemmissa kodeissa, ja kuinka isillä on ikävä myös teitä jne".
Tsemppiä teini-iän ihanuuksiin! :)
Huh. Mietin, mitäs sitten, kun oma lapsi alkaa olla teini-ikäinen. Meillä vanhemmilla niin huonot välit, että vaihtotilanteet menee riidaksi. Jos sanon jotain, ex suuttuu. Jos en sano mitään, suuttuu siitäkin. Lapsi pyytää mua selvittämään jotain ongelmaa, mitä heillä isänsä kanssa syntynyt, kun ei uskalla itse puhua karjuvan isänsä kanssa mistään, niin syntyy ilmiriita. Yritettiin joskus tuota yhdessä ajan viettämistä lapsen kanssa - lapsi itse pyysi, että lopetetaan se.
12-vuotiaalla on jo päätösvalta asiaan. Ei voi pakottaa, mielestäni pakottaminen huonontaa välejä entisestään.
Meillä oli sama tilanne, enkä pakottanut. Tyttö oli sitä mieltä myös että isä rakastaa sisarustaan enemmän, koska tälle soitteli juuri sinunkin esille tuomasta syystä.
Isä ei halunnut nähdä sitä vaivaa, jonka temperamenttisempi lapsi aiheutti ja omalla toiminnallaan ajoi tämän kauemmaksi.
Toisen pitäisi olla aikuinen ja ymmärtää teinin myllerrys ja haluttomuus ja silti jutella vaikka sen seinän läpi ja kuunnella murahtelut, niin äidinkin luona toimittiin, ei lakattu juttelemasta, vaikka keskusteluun joutui näkemään hieman vaivaa.
Muutamia vuosia tuo tilanne kesti, nykyään käy isällään harvakseltaan, mutta omasta tahdostaan ja isäkin jo soittelee enemmän.
Suosittelen että isä ja lapsi keskustelevat tilanteesta ja etenevät lapsen ehdoilla. Pakottaminen saa vain kiukun ja katkeruuden kasvamaan.
Anna lapsen päättää. Asiaa voisi helpottaa myös, jos isälle sopivat viikonloput olisi etukäteen tiedossa ja lapsi voisi päättää, mikä viikonloppu menisi ts. sille viikonlopulle ei sovi menoja kavereiden kanssa.
Meillä on 11-v lapsi, joka näkee isäänsä epäsäännöllisesti viikonloppuisin. Välillä viikonloppuja saattaa olla kerran kuussa, välillä jopa joka vkl./kk. Viikonloppujen lisäksi viettää usein lomiaan isän luona, kesällä voi mennä neljäkin viikkoa. Hiihtolomat, joulut, pääsiäisen yms. sovimme joka vuosi erikseen, riippuen siitä, kummalla vanhemmalla on lomaa.
Viikonloppujen osalta lapsi päättää itse, haluaako mennä vai ei ja sen vuoksi meneekin mielellään, kun tietää, että päätös on oma ja halutessaan saa olla kotona. Kaverisynttärit, yökyläilyt yms. ei jää ikinä väliin isän luona vierailujen takia. Lapsi ja isä tosin ainakin vielä soittelevat päivittäin ja isä on muutenkin kiinnostunut lapsen elämästä, koulusta, kavereista jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko isä tehdä joskus niin, että tulee teidän paikkakunnalle, yöpyy jossain airbnb:ssä tms. ja näkee lapsia osan viikonlopusta. Niin, että poika voi viettää aikaa sekä isän että kavereiden kanssa sinä viikonloppuna? Voisi olla pojalle helpompaa. Ja kun tytär viihtyy enemmän isän seurassa, niin isä voisi olla hänen kanssaan koko viikonlopun.
Ja tulee mieleen, että jos isä välillä saa luistaa tapaamisista, niin miksi ei sitten poika.
Mitäs jos äiti vuokraisi airbnb:n isän naapurista isäviikonloppuisin ja lapsi voisi mennä isän tai äidin luo kuten tahtoo. Lapsen etuhan se tärkein on.
Ja ne lapsen kaveritkin vuokraisi tuolta toiselta paikkakunnalta airbnb:n .. ja harratkset siirrettäiiin siksi aikaa myös tuonne jne...vai mitä ihmettä kelasit? (Ei tuo esiteini äidin pullan takia halunnut kotiin jäädä.)
Johtuisiko siitä että internetin käyttö sallittua äidin luona. Isä taas haluaa viedä poikaansa ulos ja harrastusten pariin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No miksi pitäisi pakottaa, jos isä tuntuu pojalle liian vieraalta? Ei jäykistely toisen seurassa kuulosta kivalta.
Samanlainen dilledalle kuin isänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyylä 12-vuotias voi päättää haluaako tavata isää vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun nuori myöhemmin sanoi, että kun ei isän luona ollut mitään tekemistä. Lähinnä se tarkoitti, että olisi ollut hyvä olla pelikone, että illalla pääsee vähän aikaa olemaan yhteyksissä kavereihin discordilla, kun siellä on kaikki pelailemassa ja hengailemassa.
Meilläkin isä oli niin nuuka, ettei viitsinyt lapselle ostaa sinne konetta. Olisi kannattanut siihen sen verran satsata.
Tuossa iässä kaverit on tosi tärkeitä. Ennen digiaikaa ei suostuttu lähtemään mökille koko viikonlopuksi samasta syystä.
Vierailija kirjoitti:
Jos puhe ei tehoa, niin yleensä kuritus auttaa.
Jaa, niinkö kuvittelet.
Siitähän se ihastus ja rakkaus roihuta alkaa, kun pikkusen nenuun pistelee?
Ehei.
Kuritus onneksi jo nykyään laitonta ja kielletty.
Aapee kuulostaa fiksulta ja pystyy varmasti miehensä ja lapsensa kanssa muodostamaan tilanteeseen sopivan tapaamistavan. Yhteistyöllä ja mielipiteiden kuuntelulla ja niiden pohjalta sopivan ratkaisun olettaisi löytyvän.
Pakottamalla ei kyllä tuollainen ihmissuhde tule onnistumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on niin ikävää kuulaa kun aikuiset eivät mietti lapsista pätkääkään, kun hakevat evioeroa. Älkää menkää naimisiin jos näin voi tapahtuaa tulevaisuudessa. Naimisiin meno on sama asiaa = eli koko elämäksi yhdessä. Voi lapset((. harmillista
Vierailija kirjoitti:
Huh. Mietin, mitäs sitten, kun oma lapsi alkaa olla teini-ikäinen. Meillä vanhemmilla niin huonot välit, että vaihtotilanteet menee riidaksi. Jos sanon jotain, ex suuttuu. Jos en sano mitään, suuttuu siitäkin. Lapsi pyytää mua selvittämään jotain ongelmaa, mitä heillä isänsä kanssa syntynyt, kun ei uskalla itse puhua karjuvan isänsä kanssa mistään, niin syntyy ilmiriita. Yritettiin joskus tuota yhdessä ajan viettämistä lapsen kanssa - lapsi itse pyysi, että lopetetaan se.
Miksi viet lapsen karjuvan isän luo. Ei se ole normaalia että karjuu. Pelossa joutuu elämään jos et suojele.sivusta
Vierailija kirjoitti:
Anna lapsen päättää. Asiaa voisi helpottaa myös, jos isälle sopivat viikonloput olisi etukäteen tiedossa ja lapsi voisi päättää, mikä viikonloppu menisi ts. sille viikonlopulle ei sovi menoja kavereiden kanssa.
Meillä on 11-v lapsi, joka näkee isäänsä epäsäännöllisesti viikonloppuisin. Välillä viikonloppuja saattaa olla kerran kuussa, välillä jopa joka vkl./kk. Viikonloppujen lisäksi viettää usein lomiaan isän luona, kesällä voi mennä neljäkin viikkoa. Hiihtolomat, joulut, pääsiäisen yms. sovimme joka vuosi erikseen, riippuen siitä, kummalla vanhemmalla on lomaa.
Viikonloppujen osalta lapsi päättää itse, haluaako mennä vai ei ja sen vuoksi meneekin mielellään, kun tietää, että päätös on oma ja halutessaan saa olla kotona. Kaverisynttärit, yökyläilyt yms. ei jää ikinä väliin isän luona vierailujen takia. Lapsi ja isä tosin ainakin vielä soittelevat päivittäin ja isä on muutenkin kiinnostunut lapsen eläm
Halutessaan saa olla kotona? Lapsi oppii että sinun luona on oikea koti. sivusta
Eli isä on hylännyt oman poikansa ja nyt poikaa pakotetaan?
Alue: Aihe vapaa
Tämä asia on nyt ehkä annettava sen isän ratkaistavaksi. Kyse on heidän välisestä suhteestaan ja heidän se on lopulta keskenään ratkaistava.