Anoreksia

Väärin, painoindeksisi on noilla mitoilla lähempänä 16.

Vierailija kirjoitti:

Väärin, painoindeksisi on noilla mitoilla lähempänä 16.

Ollaan varmaan käytetty eri mittaria... ite sain 15.1

Vierailija kirjoitti:

Mulla on laihimmillaan ollut mitat 160cm 45kg. Olin aina väsynyt ja surullinen, ahdistunut ja menkat meni miten sattuu.

Oot niin nuori että et tajua vielä ajatella esim jälkikasvua ja yleistä terveyttä. Itse kärsin nyt 30 vuotiaana lapsettomuudesta joka voi johtua tuosta nuoruuden pelleilystä kun aina piti olla vain laihempi. Se on aika iso hinta.

Noilla mitoilla et voi olla terve fyysisesti etkä henkisesti. Olet vielä kasvavassa iässä, teet todella paljon haittaa itsellesi, sun kasvu viivästyy tai jopa katkeaa. Sun pitäis olla kasvamassa naiseksi tisseineen ja perseineen, kuukautisineen, et voi niitä kehittää tuossa painossa.

Lopeta erikoisuuden tavoittelu ja anna kehollesi rakennusaineita kasvaa.

Toivottavasti saat apua itsellesi.

Mitä sä tavoitteet laihuudella? Mikä syömisessä ahdistaa ja miksi?

Ei tuolla painolla muuten vielä tule lapsettomaksi. Painoindeksisi on ollut hoikimmillaan 17,6, joten olet ollut kaukana ap:n lukemista. Lapsettomuutesi syyt ovat todennäköisemmin jossain muualla. On myös runsaasti syöviä hedelmällisiä naisia, jotka ovat kuitenkin hoikkia ja tulevat raskaaksi.

Olin 46kg 169cm eikä kukaan kiinnittänyt huomiota. Lääkärikäynnillä ilmestyi vain teksti "erittäin hoikka nainen".

Yritin saada apua syömättömyyteen, ruokahalu oli poissa, en saanut apua. Psykiatrille ei otettu käymään edes yhtä kertaa.

Nyt pystyn syömään normaalisti. Voin paljon paremmin. Huolestuttavaa silti, ettei kukaan halunnut auttaa.

Muista, terveenä voi aina paremmin kuin epäterveenä ja normaalipainoisena voi paremmin kuin ali(tai yli)painoisena. Kannattaa pysyä kaukana ahdistuksista. Niitä saa tulemaan itselle paljon helpommin kuin poistumaan ja ne ei ole mitään mukavaa. Ruokaongelmat voi aiheuttaa ahdistusta. Lopeta ajoissa. Pyydän. Ei tarvitse kokea pahimpia ahdistuksia.

Itsekin olen 168cm ja 43kg ja tunnen oloni hyväksi, mutta en kuitenkaan ole terve se on selvää. Toivottavasti joudut osastolle ja saat apua. Jos laihdutat tuossa painossa, jossa olet, niin et ole terve psyykkisesti.

Hei! Tää että ylipäänsä kommentoin tänne on mulle iso juttu. Olen siis anoreksiaa sairastava tyttö(07). Olen jo parantumassa mutta silti anorektisia ajatteluja on. Sanon nyt näin: kuuntele ammattilaisia, miks ne yhteiskunnan nuoria tahalleen lihottaisi? Sehän ois tuhlausta. Jos ite oisin kuunnellu alusta alkaen ei olis tarvinnut käydä läpi tätä helvettiä (olen pahoillani kirjosanasta mutta se kuvaa tätä parhaiten). En itse ajatellut aluksi olevani ollenkaan laiha. Pidin itseäni normaalina (ehkä vähän isompana kuin normaali..). Ja siis kyllähän nyt vuoden jälkeen edelleen osittain sairastuneena ne kuvat musta on ihan kamalia. Siis silloin aattelin etten mitenkään voi saada anoreksia diagnoosia, mut nyt ymmärrän. Jos et ota apua nyt, joudut kärsimään enemmän myöhemmin. Mä kärsin. Ja jälkikäteen se oli ehkä tyhmin teko ikinä. Tuhlasin vuoden ajatellen joka murua minkä suuhuni pistin. Jouduin käymään kaikki verikokeet, sydänfilmit, syömään kalkkitabletteja (voin sanoo, kalkkitabletit on syvältä), rautatabletteja(maistuu vereltä), jotain multivitoja(en tykkää), joudun lähtemään koulusta (en tosin nyt etäkoulun aikana..) syömään kotiin, ja sitähän kaikki luokkakaverit ihmettelee! Liikuntakiellot on aika paha jos niitä saa(mä sain). Käyn myös käynneillä syömishäiriöklinikalla. Myöskin ammattilaisen apu kannattaa ottaa ihan senkin takia että onhan se ihan kamalaa jos se tulis vaikuttamaan elinikään, luustoon, lapsiensaantiin..

Tosiaan.. oon pahoillani tästä kälätyksestä, mutta toivon että oisin ite kuullut ton tossa tilanteessa. Jos ei siltä tunnu silti et haluisit luottaa alan ammattilaisiin tee + ja - lista (spoilers: miinuksia on enemmän.)

Ja hei, hieno juttu jos et oo sairas, pidä se! :3

Olen siis itse jo lähempänä parantumista (painoni korjautumassa) pystyn käymään jo töissä, ja nauttimaan elämästäni! Mut hei, muistakaa: ootte täydellisiä sellaisina kun ootte :)

U can do it gurl!

Herranjestas!! Älkää laittako painojanne ja pituuksiannne tänne! Se ei tuota mitään hyvää! Joku kumminkin saa jotain pahoja ajatuksia! Ja muutenkin: älkää hyvät ihmiset miettikö toisten painoja täältä tms. koska ne voi olla ihan hyvin täysin feikkejä, ja kaikki on YKSILÖITÄ. Kiitos >3

Ap, mitä haluat? Mitä haluat täältä? Vielä tärkeempää; mitä haluat iteltäs ja tulevaisuudeltas? Mitä haluat tehdä 10 vuoden päästä? Asua jossain ihanassa opiskelijakämpässä ja opiskella jotain kiinnostavaa alaa vai laskea päivästä toiseen kaloreja ja vatsalihasliikkeitä, ettei vaan mitään katastrofaalista tapahdu? Valitse oikein, minä valitsin väärin ja vielä 41-vuotiaanakin meinaa ruoka ja sairaus ottaa vallan. 

Jos haluat huomiota, tää on väärä paikka. Täällä suurin osa on aikuisia ja suht terveitä, meistä kukaan ei ala kehumaan sun mittojas, luonnonlujuuttas (joka on täysin väärin suunnattu ja hyödytön noin) tai kauhistelemaan, ettei ikinä pystyttäs tohon. 

Ota apu vastaan ja hoida toi vinouma mahdollisimman nopeasti pois, ettei se määrää koko loppuelämääsi. Usko pois, elämä kantaa. 

Kun täällä on varmasti asian omakohtaisesti kokeneita niin miten neuvoisitte tukemaan anoreksiaan sairastuneen lapsen ruokailua?

Miten saadaan lapsi syömään lähellekään ravintoterapeutin listan mukaan kun vastassa on lapsi joka syö "riittävästi", niin että itsekin tietää ettei mihinkään osastolle joudu, mutta kuitenkin niin vajaasti että parantuminen sitä kautta ei etene?

Tuntikausien pöydässä istuttaminen, itkettäminen, perustelut, mitkään järkipuheet eivät tässä asiassa toimi ja väkisinkään ei voi syöttää. Korvausjuomia ei suostu juomaan.

up