Lue keskustelun säännöt.
Anoreksia
Mä vaan
27.02.2021 |
Näin terkkari mulle sano:"oot liian laiha. Sä joudut nyt osastohoitoon. Tää ei voi jatkua näin".
Mitä mun pitäis tehä, kun ne ei ymmärrä et en oo sairas. En oo ees laiha. Mun bmi on 15.1. Oon joo laihduttaa viimeaikoina, mut en ees paljon. Oon 168cm pitkä ja painan noin 45kg. Aattelin laihduttaa vielä vähän, ku reidet edelleen läskit ja sit oon tyytyväinen.
Kertokaa, miten saan kaikki uskoon et oon terve
Kommentit (50)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moi! Olen ollut täsmälleen samoissa mitoissa ilman mitään laihdutusta kun oli liian raskasta fyysistä työtä ja samalla vielä rahahuolia, mutta kyllä se silti oli liian vähän. Reidet on ihmisillä vähän eri mallisia ja luurankoreidet ei ole niin nätit että sen takia kenenkään kannattaisi laihduttaa.
Minulle oli vielä jälkeenpäinkin haittaa siitä laihtumisesta vaikka sillä hetkellä ei tuntunut missään muussa kuin vähän isoksi jäävissä vaatteissa. Palelin kesähelteilläkin ja tuli lopulta aika vakavaakin terveydellistä haittaa. Toipumisaika on ollut pitkä ja epäilen että luustokin ehti kärsiä vaikka minulla sitä liika laihuutta ei onneksi kestänyt kauaa.
Kannattaa saada edes pari kiloa lisää mutta niin että ne varmasti pysyvät.
Kiitos. En kuitenkaan usko että olen liian laiha. Enemmänkin mammutti.. että turhaan mua ovat sinne lihotusleirille tunkemassa. Ja lisään vielä et oon 13 v. Ap
Vierailija kirjoitti:
Et ole terve.
Usko pois olen...
Ap
Mä en koskaan parantunu anoreksiasta.
Nyt oon siis luurankomainen kuiva käkkänä vanha akka, ryppynen.
Koko elämä mennyt ruuan kanssa säätämiseen.
Kannattaa ottaa apu vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Mä en koskaan parantunu anoreksiasta.
Nyt oon siis luurankomainen kuiva käkkänä vanha akka, ryppynen.
Koko elämä mennyt ruuan kanssa säätämiseen.
Kannattaa ottaa apu vastaan.
Kurjaa, että oot ollu sairas. Mä en kuitenkaan oo, joten haluisin vaan vinkkejä, miten muut uskois mua...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mää vaan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en koskaan parantunu anoreksiasta.
Nyt oon siis luurankomainen kuiva käkkänä vanha akka, ryppynen.
Koko elämä mennyt ruuan kanssa säätämiseen.
Kannattaa ottaa apu vastaan.Kurjaa, että oot ollu sairas. Mä en kuitenkaan oo, joten haluisin vaan vinkkejä, miten muut uskois mua...
Jännän otsikon valitsit siinä tapauksessa ketjulle.
-1/5
Mulla on laihimmillaan ollut mitat 160cm 45kg. Olin aina väsynyt ja surullinen, ahdistunut ja menkat meni miten sattuu.
Oot niin nuori että et tajua vielä ajatella esim jälkikasvua ja yleistä terveyttä. Itse kärsin nyt 30 vuotiaana lapsettomuudesta joka voi johtua tuosta nuoruuden pelleilystä kun aina piti olla vain laihempi. Se on aika iso hinta.
Noilla mitoilla et voi olla terve fyysisesti etkä henkisesti. Olet vielä kasvavassa iässä, teet todella paljon haittaa itsellesi, sun kasvu viivästyy tai jopa katkeaa. Sun pitäis olla kasvamassa naiseksi tisseineen ja perseineen, kuukautisineen, et voi niitä kehittää tuossa painossa.
Lopeta erikoisuuden tavoittelu ja anna kehollesi rakennusaineita kasvaa.
Toivottavasti saat apua itsellesi.
Mitä sä tavoitteet laihuudella? Mikä syömisessä ahdistaa ja miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on laihimmillaan ollut mitat 160cm 45kg. Olin aina väsynyt ja surullinen, ahdistunut ja menkat meni miten sattuu.
Oot niin nuori että et tajua vielä ajatella esim jälkikasvua ja yleistä terveyttä. Itse kärsin nyt 30 vuotiaana lapsettomuudesta joka voi johtua tuosta nuoruuden pelleilystä kun aina piti olla vain laihempi. Se on aika iso hinta.Noilla mitoilla et voi olla terve fyysisesti etkä henkisesti. Olet vielä kasvavassa iässä, teet todella paljon haittaa itsellesi, sun kasvu viivästyy tai jopa katkeaa. Sun pitäis olla kasvamassa naiseksi tisseineen ja perseineen, kuukautisineen, et voi niitä kehittää tuossa painossa.
Lopeta erikoisuuden tavoittelu ja anna kehollesi rakennusaineita kasvaa.
Toivottavasti saat apua itsellesi.
Mitä sä tavoitteet laihuudella? Mikä syömisessä ahdistaa ja miksi?
En tavoittele mitään. Syön ihan tarpeeksi noin 300kcal päivässä. Ei syöminen ahdista... En ees halua olla mitenkään erikoinen. Ja kaiken lisäks mua on haukuttu läskiks niin kyl ne ylimääräiset kilot pitää pois saada...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et halua osastolle pakkosyötettäväksi ja lääkitystä joka nostaa ruokahalua niin alat ihan itse syömään ja lopetat tuon pelleilyn.
Monta vuotta ennen täysi-ikäisyyttä. Sun vanhemmat päättää asioistasi sinne asti jos susta ei itsestä siihen ole (ei ole) ja jos vanhemmat ei pärjää sun kanssa ja jatkat itsetuhoista käyttäytymistä niin joudut pakkohoitoon (joka on ihan oikea osoite).
Kannattaako?
Mää vaan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on laihimmillaan ollut mitat 160cm 45kg. Olin aina väsynyt ja surullinen, ahdistunut ja menkat meni miten sattuu.
Oot niin nuori että et tajua vielä ajatella esim jälkikasvua ja yleistä terveyttä. Itse kärsin nyt 30 vuotiaana lapsettomuudesta joka voi johtua tuosta nuoruuden pelleilystä kun aina piti olla vain laihempi. Se on aika iso hinta.Noilla mitoilla et voi olla terve fyysisesti etkä henkisesti. Olet vielä kasvavassa iässä, teet todella paljon haittaa itsellesi, sun kasvu viivästyy tai jopa katkeaa. Sun pitäis olla kasvamassa naiseksi tisseineen ja perseineen, kuukautisineen, et voi niitä kehittää tuossa painossa.
Lopeta erikoisuuden tavoittelu ja anna kehollesi rakennusaineita kasvaa.
Toivottavasti saat apua itsellesi.
Mitä sä tavoitteet laihuudella? Mikä syömisessä ahdistaa ja miksi?En tavoittele mitään. Syön ihan tarpeeksi noin 300kcal päivässä. Ei syöminen ahdista... En ees halua olla mitenkään erikoinen. Ja kaiken lisäks mua on haukuttu läskiks niin kyl ne ylimääräiset kilot pitää pois saada...
Ap
Teet itsellesi suuren vahingon, toivottavasti oivallat sen ajoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuule ap, sulla on syömishäiriö, ja sen oireiluun kuuluu sairaudentunnottomuus. Syömishäiriöstä kertoo se, että väität reisiesi olevan läskit, vaikka olet vaikeasti alipainoinen.
Olen ollut samassa tilanteessa ja väittänyt aivan samoja asioita. Ota apu vastaan. Toipumisia!
Liian laihasta kaikki arvaavat että JOTAIN ongelmaa on, jossain vaiheessa ainakin. Eikö olisi mukavampi olla sellainen josta asiat eivät näy niin selvästi ulospäin?
Minuakin on haukuttu yhtaikaa liian laihaksi ja samalla liian lihavaksi, liian vanhaksi ja samalla liian nuoreksi, liian hiljaiseksi ja liian äänekkääksi.
Haukkuminen on tietysti ikävää mutta sekoaisin jos antaisin sen vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mää vaan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en koskaan parantunu anoreksiasta.
Nyt oon siis luurankomainen kuiva käkkänä vanha akka, ryppynen.
Koko elämä mennyt ruuan kanssa säätämiseen.
Kannattaa ottaa apu vastaan.Kurjaa, että oot ollu sairas. Mä en kuitenkaan oo, joten haluisin vaan vinkkejä, miten muut uskois mua...
Kyllä ne uskoo. Sitten kun sulla on 10-15 kiloa lisää painoa. 20 kiloakaan eii olisi liikaa.
Et ole edes yläaste-ikäinen ja tuhoat jo terveyttäsi.
Vierailija kirjoitti:
Jos et halua osastolle pakkosyötettäväksi ja lääkitystä joka nostaa ruokahalua niin alat ihan itse syömään ja lopetat tuon pelleilyn.
Monta vuotta ennen täysi-ikäisyyttä. Sun vanhemmat päättää asioistasi sinne asti jos susta ei itsestä siihen ole (ei ole) ja jos vanhemmat ei pärjää sun kanssa ja jatkat itsetuhoista käyttäytymistä niin joudut pakkohoitoon (joka on ihan oikea osoite).Kannattaako?
Muuten samaa mieltä, mutta pelleily on väärä sana. Olen sairastanut anoreksian, ja ei niitä ajatusvääristymiä niin vaan muuteta. Kyse on vaikeasta sairaudesta. Itse päädyin puolipakolla osastolle vielä aikuisenakin. Se pelasti minut, mutta oli äärimmäisen raskasta aikaa. Anorektikko ei pysty vaan "lopettamaan pelleilyä", vaan tarvitsee siihen ulkopuolista apua. Niin vaikeaa se on.
Miksi täällä jauhetaan Ano Turtiaisesta? Mies on ihan itse pilannut tulevaisuutensa, turha siitä on muita syyttää.
Et mitenkään koska merkittävästi alipainoinen, joka laihduttaa + pelkää lihomista on syömishäiriöinen. Jos vanhempasi olisivat hulluja tai olisit täysikäinen niin voisit pyrkiä vaikka malliksi, tosin olet siihen toimeen lyhyehkö. Itse olin pahimmillani mitoissa 161/39 ja ihmettelin kun vaatekaupoissa kaikki pienimmätkin naisten farkut tippui jalasta. Pidin itseäni tosiaan reitevänä ja lihavana. Minut pelasti onneksi vauvahaaveet, muuten en olisi kuukautisiakaan kaivannut (vain menkat ei jää pois, tulee myös osteoporoosia ja sisäelimet pettää!). Koska halusin saada kuukautiskierron käynnistymään aloin syödä ja noin BMI 18 ne tuli takaisin, sitten olinkin jo raskaana ja hakeuduin terapiaan. Nykyään pidän vartalostani ja se onkin viehättävä näin 160/50, eikä 160/39... En myöskään laske kaloreita tms. Tsemppiä!
Mää vaan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moi! Olen ollut täsmälleen samoissa mitoissa ilman mitään laihdutusta kun oli liian raskasta fyysistä työtä ja samalla vielä rahahuolia, mutta kyllä se silti oli liian vähän. Reidet on ihmisillä vähän eri mallisia ja luurankoreidet ei ole niin nätit että sen takia kenenkään kannattaisi laihduttaa.
Minulle oli vielä jälkeenpäinkin haittaa siitä laihtumisesta vaikka sillä hetkellä ei tuntunut missään muussa kuin vähän isoksi jäävissä vaatteissa. Palelin kesähelteilläkin ja tuli lopulta aika vakavaakin terveydellistä haittaa. Toipumisaika on ollut pitkä ja epäilen että luustokin ehti kärsiä vaikka minulla sitä liika laihuutta ei onneksi kestänyt kauaa.
Kannattaa saada edes pari kiloa lisää mutta niin että ne varmasti pysyvät.
Kiitos. En kuitenkaan usko että olen liian laiha. Enemmänkin mammutti.. että turhaan mua ovat sinne lihotusleirille tunkemassa. Ja lisään vielä et oon 13 v. Ap
Miksi 13-vuotiaalle noin paljon alapeukkuja??
Aika suuri osa teistä aikuisistakin on yläkouluikäisenä ollut epävarma itsestään.
Ja samassa iässä on monelle myös terveydenhoitajat, vanhemmat ym. on huomautellut ulkonäöstä, painosta, meikkaamisesta, koulumenestyksestä ja kaikesta muusta.
Ja kaveritkin. Ja kyllä se vaikuttaa!
Älä ole huolissasi! Olet just ihan sopiva!
Et ole liian laiha. Jos joku huomauttelee, niin unohda ne. Et ole myöskään pullea. Olet hoikka ja ihan sopiva.
Unohda kaikki painot ja pituudet kokonaan ja katsot vaan, että syöt tarpeeksi, liikut tarpeeksi, lepäät tarpeeksi ja nukut tarpeeksi.
Ei liikaa eikä liian vähän mitään.
Paitsi unta niin paljon kuin saa nukuttua! :)
Uni on tärkeää etenkin nuorena. Keho ja äly, muisti ja oppiminen tarvitsee paljon hyvää ja rentouttavaa syvää unta.
Moi! Olen ollut täsmälleen samoissa mitoissa ilman mitään laihdutusta kun oli liian raskasta fyysistä työtä ja samalla vielä rahahuolia, mutta kyllä se silti oli liian vähän. Reidet on ihmisillä vähän eri mallisia ja luurankoreidet ei ole niin nätit että sen takia kenenkään kannattaisi laihduttaa.
Minulle oli vielä jälkeenpäinkin haittaa siitä laihtumisesta vaikka sillä hetkellä ei tuntunut missään muussa kuin vähän isoksi jäävissä vaatteissa. Palelin kesähelteilläkin ja tuli lopulta aika vakavaakin terveydellistä haittaa. Toipumisaika on ollut pitkä ja epäilen että luustokin ehti kärsiä vaikka minulla sitä liika laihuutta ei onneksi kestänyt kauaa.
Kannattaa saada edes pari kiloa lisää mutta niin että ne varmasti pysyvät.