Pahoinpitely yläkoulussa Tampereella
Tämä oli kuin olisi omaa 25v takaista tapausta lukenut uutisista, tosin silloin ei ollut matkapuhelimia:
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/bc32d010-ce35-4d5e-8949-5cf42bc6daaa
Vaihdoin koulua, elämä jatkui. Tämä ei siis uhriutumispurkaus, vaan mielenkiintoista kuinka tietyt asiat eivät muutu. Meillä oli tuolloin sellainen koulu missä oppilaat saivat aika rauhassa huudella ja remuta ilman että mihinkään opettajat puuttuivat kovin herkästi. Koin sen edesauttavana tekijänä sille että tuollaista väkivaltaa pääsi tapahtumaan koulun tiloissa.
Tsemppiä kohtalotoverille. 25v jälkeen voin kertoa että elämä paranee kyllä. Itselläni jo yläasteen jälkeen.
Kommentit (3)
Tässä sentään 15v ikäraja tullut täyteen. Tuolloin pahoinpitelijäni oli muutamaa päivää vaille.
Nuoret kyllä tietävät hyvin nämä ikärajat ja käyttävät niitä hyväkseen. Nuorin laitetaan tekijäksi, ja tästä usein heillekin voi tapauskohtaisesti olla pitkäaikaiset psykologiset seuraukset
Suojaikäraja on rikosoikeudelisille kysymyksille hyvä olla, mutta miten varmistaa että niitä 13 tai 14 vuotiaita eivät heidä vanhemmat nuoret käytä vakavissa rikosasioissa hyväksi...
- ap
Videoiden levittäminen on tosiaan myös väkivaltaa. Olisi hyvä kaikkien lapsilleen tässä asiassa heitä ohjastaa!
80-luvulla mua kiusattiin ala-asteella pukeutumisesta ja haukuttiin homoksi. Muutaman kerran sain ihan kunnolla osumaa ja rikkoutuneilta luiltakaan ei vältytty. Opettajia ei kiinnostanut koko tapaus, olivat kuin tuo kisaaminen olisi ollut oma vikani. Kotona sitten itkin ja en halunnut mennä kouluun. Vanhemmillekaan en kehdannut sanoa mitään, vaikkakin arvasivat jonkin asian olevan koulussa huonosti. Olin kovin sulkeutunut pitkään.