Ihanat, ystävälliset lentoemännät

Tänään on lehdessä artikkeli jossa kerrotaan, että lentoemännät tunnistaa myös vapaa-aikanaan siitä, että he hymyilevät lempeästi jopa tuntemattomille.

Parhaimmat lentoemännät näin tekevätkin ja ilahduttavat ihan taatusti meitä tavallisia pulliaisia.

Jäinkin miettimään, miksi ihmeessä muistaa ne todella harvinaiset, mutta kamalan töykeät tapaukset?

Tutustuin sellaiseen ja harmittaa, että joudun silloin tällöin katselemaan ja kuuntelemaan ko (jo vanhemman ja eläköityneen) lentoemon kertomuksia siitä, miten hän lokeroi matkustajia ja vain jostain syystä päätti olla jollekin töykeä. Koki tämän kivana harrastuksena. Tosin hän toimii näin myös "tavallisessa" elämässään, eli joku on hänen mielestään aina sen verran tyhmä, ettei ansaitse tulla kohdeltua edes niin hyvin, että edes tervehtisi.

Haukoin kerran jos toisenkin tyhjää seuratessani naisen käytöstä mutta sitten totesin, että hyvä on, olkoon sitten minullekin ilmaa.

Mutta tämän päiväinen lehtijuttu toi mieleeni ne kaksi kertaa (joo, myönnän, että on siten prosentuaalisesti melko pieni osa epäonnistuneita ja ikäviä kohtaamisia), jolloin olen saanut mitätöivää ja töykeää palvelua (eli ei palvelua...) lennoilla.

Pahin taisi olla kerta, jolloin tulin näkymättömäksi - siis lentoemännälle. Aloin jo epäillä omaa olemassaoloani, kun kerta toisensa jälkeen kulkivat ohi, tarjoilivat ja möivät vieressä ja edessä ja takana istuville eivätkö edes vilkaisseet minulle. Lopuksi pirautin jo sitä kelloa istuimen yläpuolella - eivät tulleet. Vieressä istuvat katsoivat vaan ihmeissään mutta vasta kun takana istuva pariskunta tarttui emäntiä hihasta ja huomauttivat että hei, ettekös ole nyt "vahingossa" unohtaneet tuota edessä istuvaa tyttöä, niin paiskasivat minulle tarjottimen eteen.

Tämä siis aikana jolloin vielä tarjoiltiin ruokiakin koneessa.

Olin niihin aikoihin nuori, hirveän ujo ja ehkä en ihan tyylikkäimmin pukeutunut. Vaikka ei kai tuo saisi olla syy.

Olen miettinyt monta kertaa, mikä kisa emännillä oli sillä lennolla - olikohan näillä kovinkin hauska kiusatessaan nuorta matkustajatyttöä?

Onko kellään muulla ollut samankaltaisuia kokemuksia ja jos on, niin onko vaikuttanut millä tavalla?

Minua ainakin jännitti monen monta seuraavaakin lentokertaa, joudunko taas samanlaisen kohtelun kohteeksi.

Kesti muuten varmaan n 20 vuotta ja sitten oli samanlainen tapaus. Ja voin sanoa, että vaikka vuosia ja hyviä kokemuksia oli tuossa välissä tullut, niin ihan yhtä ilkeä tunne oli tuossa toisessakin kerrassa. Paitsi että menin tämän lentoemon luoksenja osasin kysyä siltä nuorelta emännältä, mikä on ettei huomaa minua (eli jättää juomamyynnissä jne väliin). Sanoa töksäytti, että koneen purseri oli käskenyt.