Pamela Tolan veli Joonatan

Näitä alkoholisti- ja mielenterveys -ongelmista kärsineiden kertomuksia pitäisi kirjoittaa enemmänkin. On näistä selvinneitä sankareita, kuten vielä nykyisen hallituksen ministereissäkin on monen monta vähintään alkoholistiperheestä selvinnyttä.

Sitten on se isompi joukko, joka ei selviydy ainakaan henkisesti. Huostaanottojen ja jengielämän jälkeen ei ole enää hyvää ennustetta elämässä, jos kaikki usko ihmisiin on mennyt. Katkeruus ja negatiivisuus, masennukset yms hyvin yleisiä.

Tuo kierre on siis katkaistava.

Lapsia on kaikkein vaikein suojata omilta vanhemmiltaan.

Vierailija kirjoitti:

Lapsia on kaikkein vaikein suojata omilta vanhemmiltaan.

Vastaan vanhaan ketjuun, mutta mielestäni taas ajankohtainen tuon Karfin perheen takia.

Ko perhe tuli monta kertaa mieleeni, kun luin tätä Punaista planeettaa. 

Lapsethan olivat täysin heitteillä, päällä jatkuva uhka isän itsemurhasta ja uhkailihan tämä isä myös muuta perhettä ja esim puukotti vaimoaan.

-90-luvulla ei lastensuojelu ollut vielä niin aktiivinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku tiivistää, mitä se isä teki?

Oli mielisairas ja lopulta itsarin.

Hoiteli lapsiaan psykoosissa ja humalassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, hienoa saada toinenkin Tola vuodattamaan rankkaa lapsuuttaan. Pamelasta onkin jo luettu tarpeeksi.

Itse taas ajattelen, että näitä kirjoja julkaistaan siksi että vahingollista ja ikiaikaista taiteijamyyttiä halutaan purkaa ja että näissä perheissä kasvaneita on Suomessa enemmän kuin arvaisikaan. Kaikessa on lopulta kyse siitä, miten ympäristö katsoo läpi sormien lasten kaltoinkohtelua suvaitsevaisuuden nimissä. Aion lukea. Paljon turhempiakin kirjoja tehdään ja tuo on myös ajankuvaa.

Ei, kyllä niitä julkaistaan ihan puhtaasti voiton tavoittelu mielessä. Kustantaja, tässä tapauksessa Otava, tekee julkaisupäätöksensä puhtaasti taloudelliselta pohjalta ja kyllähän siellä kustantamossa varsin hyvin tiedetään mitkä kirjat myy, eli julkkisten ja heidän perheidensä elämänkerrat, varsinkin jos elämä ei ole ollut ihan ruusuilla tanssimista.

Se miltä pohjalta kirjailija kirjoittaa, on sitten taas toinen juttu, mutta kyllähän siellä kirjailijan takaraivossakin kummittelee se fakta, että traagiset elämänkerrat on takuu varmaa matskua ja päätyvät todennäköisimmin pöytälaatikon sijasta kaupan hyllyille.

"Ei, kyllä niitä julkaistaan ihan puhtaasti voiton tavoittelu mielessä. Kustantaja, tässä tapauksessa Otava, tekee julkaisupäätöksensä puhtaasti taloudelliselta pohjalta ja kyllähän siellä kustantamossa varsin hyvin tiedetään mitkä kirjat myy, eli julkkisten ja heidän perheidensä elämänkerrat, varsinkin jos elämä ei ole ollut ihan ruusuilla tanssimista.

Se miltä pohjalta kirjailija kirjoittaa, on sitten taas toinen juttu, mutta kyllähän siellä kirjailijan takaraivossakin kummittelee se fakta, että traagiset elämänkerrat on takuu varmaa matskua ja päätyvät todennäköisimmin pöytälaatikon sijasta kaupan hyllyille".

Tottakai on voiton tavoittelu mielessä, kun suuri kustannusyhtiö ottaa julkaistavakseen kirjan. Mutta mielestäni tämä Joonas Tolan kirja on hyvin kirjoitettu, hänellä on hyvin vavahteikas ilmaisu ja jonkinlainen positiivisuus säilyy koko ajan, vaikka aihe on raskas. Ja en usko, että olisin edes tarttunut kirjaan, jos ei olisi ollut kyse julkkiksista.

Tolan perheen kohdalla olisi lastensuojelun pitänyt toimia aktiivisemmin, mutta vanhemmat osasivat selittää asiat parhain päin ja myös he muuttivat usein, että lastensuojelu ei pysynyt mukana ( Aivan samoin kuin Karfin perhe )