Mitä tehdä, kun pelkään kaikkea?
Pelkään ja näen uhkakuvia joka asiassa. Eniten pelkään sairauksia ja kuolemaa. Elämänlaatuni on selkeästi heikentynyt tämän vaivan takia, kun mitään en uskalla tehdä pelkojeni takia. Murehdin ja pelkään vaan. Mitä tehdä?
Kommentit (11)
Jos olet mies: käy mittauttamassa vapaa testosteroni ja kun se on alhainen niin hormonikorvaushoito päälle.
Vierailija kirjoitti:
Lue Psalmi 91
Älä lue, Raamattu on ihan hirveetä paskaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lue Psalmi 91
Älä lue, Raamattu on ihan hirveetä paskaa.
Ilmankos päiväsi ovatkin luetut.
Jos noin ahdistaa niin käy psykiatrin juttusilla ja saat lääkkeet.
Ei elämää tarvitse tuhlata tuollaiseen, iloakin voi olla.
Vierailija kirjoitti:
Jos noin ahdistaa niin käy psykiatrin juttusilla ja saat lääkkeet.
Ei elämää tarvitse tuhlata tuollaiseen, iloakin voi olla.
No en lääkkeitäkään uskalla syödä, kun pelkään niiden haittoja..
Jaa. Vaikeaa, kun et laita esimerkkiä. Mutta, konkretisoi pelkosi, mieti miten todennäköisesti se tapahtuu. Jos se tapahtuu, niin mikä on pahin mahdollinen vaihtoehto ja kuinka todennäköisesti pahin tapahtuu.
Esim. pelkäät jääväsi suojatiellä auton alle. Mieti, kuinka monta suojatien ylitystä tapahtuu päivittäin ja kuinka moni jää auton alle. Alle jääneistä, mieti, kuinka moni selviää säikähdyksellä tai pienillä vammoilla. pahin skene on, että jäät alle ja kuolet. Mutta minkälainen prosenttiluku mahtaa olla kyseessä? Paljonko ihmisiä kuolee vuodessa suojatielle ja kuinka moni ylittää suojatien. Prosettiluku varmaan sitten jotain 0,01%
Jos tiedostat ongelmasi, osaat sen kyllä itsekin ratkaista.
Nykyään pitäisi kaikkiin ongelmiin muka hakea terapia-apua ja syödä jotain nappeja.
Omat hoksottimet vaan käyttöön, niin kyllä se siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lue Psalmi 91
Älä lue, Raamattu on ihan hirveetä paskaa.
Ehkä sun kannattaa lukea se eneen kuin annat lausuntoja.
Lääkäriin niin saat lääkityksen ja lähetteen terapiaan.
Tiedän tilanteesi, itse olin samassa jamassa vielä pari vuotta sitten. Tein sen virheen, että ensin olin piilotellut ahdistustani lapsesta saakka ja sitten kun vihdoin uskalsin / kehtasin hakea apua niin en halunnut lääkitystä. Vaan eihän se terapia auttanut kun mieli ja kroppa oli ihan ylikierroksilla. Tilanne alkoi parantua vasta kun vihdoin sain sen lääkityksen ja sen avulla ahdistus helpotti sekä samaan aikaan terapiaa. Nyt olen jo vuoden ollut ilman lääkitystä.
Ei tästä mielenlaadusta eli ahdistumistaipumuksesta ikinä pääse, mutta tällä hetkellä oma tilanteeni on parempi kuin koskaan. Tsemppiä! Hae sitä apua! Yksin tuosta suosta on liki mahdoton nousta.
Kognitiiviseen terapiaan. Tutustu myös stoalaiseen filosofiaan.