Lue keskustelun säännöt.
Synnytys pelottaa
25.02.2021 |
Laskettu aikani lähestyy ja synnytys pelottaa ihan valtavasti. Minulla on taustalla huono kokemus niin itse synnytyksestä kuin kätilöstä, joka luultavasti teki hoitovirheen, jonka takia kokemus oli vieläkin huonompi.
Olen käynyt pelkopolilla puhumassa ja nyt olen menossa lääkärille maaliskuun lopulla asian tiimoilta. Haluaisin synnyttää alateitse, mutta se pelottaa ihan valtavasti. Niin silti pelottaa sektiokin. En tiedä kumpi olisi parempi vaihtoehto ja tietysti mieluummin haluaisin suunnitellun sektion kuin kiireellisen. Mutta jos taas kaikki menisikin hyvin alateitse, en halua turhaan isoon leikkaukseen.
Sain itseni rauhoitettua viikon ajaksi asian suhteen, kun törmäsin tietoon, että nykyään Suomessa saa synnyttää veteen. Esikoiseni synnytyksen aikaan ei saanut synnyttää veteen, ainoastaan kivunlievityksenä sai käyttää. Itse en kuitenkaan saanut, koska käynnistettiin, mutta nykyään se ei kuulemma ole enää este, että pääsisi ammeeseen. Ajatus vesisynnytyksestä ei tuntunut kovin pahalta ja hetken aikaa jopa olin hieman innoissani. Kunnes sitten aloin miettimään asiaa tarkemmin. Synnytyssairaalassani on vain yksi amme ja aloin panikoida, että mitäs sitten jos se on varattu kun synnytys alkaa tai jos en pystykään olemaan ilman epiduraalia, mitä jos joudun kiireelliseen sektioon, entä jos tulee esteitä vesisynnytykselle jne. Juuri nyt minulla on tunne, etten selviä enää toisesta synnytyksestä "kuivalla maalla".
Asia on viime viikkojen aikana äitynyt niin pahaksi, että näen joka yö unia synnytyksestä, välillä ne menevät hyvin ja välillä huonosti. Vaihdellen synnytys on vedessä, joskus normaalisti sängyssä, joskus syöksysynnytys kotona jne. Asia pyörii mielessäni ihan jatkuvasti ja olen jatkuvasti hermostunut tästä asiasta.
Miten saisin itseni rauhoitettua?
Kommentit (19)
Lääkäristä varmaan on vielä apua. Upeaa että olet kuitenkin ryhtynyt tuohon uudestaan, itse en enää toista kertaa uskalla :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko ajatellut että voit rukoilla?Pyyttää Jumalan armoa ja apua.Hän auttaa sinua.
Jos voit luottaa Jumalan armoon/apuun niin et pelkoa enää tunne.Saat uskoa että kaikki menee hyvin.
Ei kannata liikaa suunnitella kun silloin voi vaan pettyä. Minulla kanssa takana todella huono kokemus esikoisesta, mutta toisen kohdalla kerroin tästä kokemuksesta jo kun soitin sairaalaan olevani tulossa synnyttämään kun vedet meni. Kätilö otti pelkoni todesta ja teki kaikkensa että minulla oli mahdollisimman hyvä olla.
Kannattaa pyytää ammetta, mutta olla henkisesti varautunut että et välttämättä sitä saa jos ruuhkaa. Jos saat sen niin sieltä saa tulla pois milloin vain ja ottaa sen epiduraalin ja siirtyä sänkyyn. Toki jos alat panikoida viimeistellä ei epiduraalia enää saa mutta voi jo etukäteen kertoa kätilölle että saattaa vaihtaa mieltä jolloin heillä on paikalla kaikki muu mahdollinen kivunlievitys. Sano vaan että haluat kaiken mahdollisen ja että kipu pelottaa ja takana vielä huono kokemus. Kyllä he pitävät sinusta huolta varsinkin kun olet sen heille etukäteen kertonut.
Monesti ensi synnyttävät eivät tiedä mitä vaihtoehtoja on kivunlievityksessä eivätkä osaa pyytää kun ei tiedä mitä on tulossa. Sitä sitten kituuttaa liian pitkään helposti kamalassa kivuissa kun ei tiedä meneekö se vielä pahemmaksi vai ei. Jotkut kätilöt myös saattavat ajatella että ei se ensis synnättäjä osaa tai tiedä mitä tehdä ja he tekevät päätökset puolestasi. Synnytyksessä voi aina sattua ja tapahtua mutta kannattaa todella kertoa etukäteen ne omat toiveet niin toinen kerta varmasti menee paremmin ainakin henkilökunnan kohtelun puolesta.
Lääkäriltä haluan mielipiteen, voinko edes synnyttää alateitse, tästä ei ole täyttä varmuutta kun ei ole koskaan katsottu sitä silmällä pitäen vaurioita. Periaatteessa toivon, että lääkäri kieltäisi alatiesynnytyksen, niin ei tarvitsisi murehtia, että valitsen väärin, jos en edes voi valita. Samaan aikaan kuitenkin pelkään, että kieltää.
En ole uskovainen ihminen, enkä muutenkaan usko rukousten muuttavan yhtään mitään, ihminen tekee itse päätökset elämässään, ei siinä rukoukset sitä muuksi muuta.
Mikäli päädyn alatiesynnytykseen, menen vielä uudelleen pelkopolille laatimaan kätilön kanssa tarkan synnytyssuunnitelman. Sain äitiyskorttini kanteen jo merkinnän, että olen pelkopoliasiakas, kätilö kutsuikin sitä eräänlaiseksi Vip-passiksi, silloin heillä kuulemma katsotaan erityisen tarkkaan kaikki sen synnyttäjän kohdalla ja tietävät katsoa synnytysuunnitelman, edellisen synnytyksen ym. Kätilö oli oikein mukava, ihan erilainen mitä entisessä synnytyssairaalassani oli. Tällä kertaa tuntuu siltä, että uskallan luottaa henkilökuntaan, kaikki terveydenhuollossa on toiminut täällä paljon paremmin ja olen saanut aina hyvää kohtelua. Entisessä sairaanhoitopiirissäni oli vähän niin, että aivan sama mikä oli, niin vaikeaa oli päästä ja kohtelu oli karmeaa.
Olenkin jo keräillyt itselleni ylös kaikki pienimmätkin asiat, jotka vain tulevat mieleen, että mitä olen ajatellut synnytyksestä, että muistan kertoa sen kätilölle. Tiedostan sen kyllä, että amme voi hyvinkin olla varattuna, mutta se hermostuttaa minua tällä hetkellä eniten. Kerron senkin tietysti kätilölle, jos nyt lähden vielä alakautta yrittämään. Toivon tietysti, että kun lähtö tulee, että amme olisi vapaa tai joku haluaa sen vain kivunlievitykseen, silloin ymmärtääkseni yleensä pitävät vapaana, jos tulossa onkin joku, joka haluaa synnyttääkin veteen.
Pelottaa vain, että sitten kun on tehty synnytyssuunnitelma, muutan mieleni ja haluankin sektion. Ja sitten ei varmasti ole helppo homma sitä saada, mutta toisaalta en edes haluaisi sitä.
Ap
Snulla on kokemusta vain käynnistetystä synnytyksestä, eikö? Se on tietääkseni luonnollisesti käynnistyneeseen synnytykseen verrattuna helposti kaamea kokemus; siinähän sikiö pakotetaan pois kohdusta, ennen kuin hän olisi itse valmis tulemaan. Siksi siihen liittyy monta vaaraa. Sikiö ei ole ehkä ehtinyt edes kääntyä. Synnytyksen käynnistämiseen käytettävän oksitosiini annostus voi helposti mennä pieleen, niin että sikiö kärsii happivajauksesta, ja äiti kovemmista kivuista sekä runsaammasta verenvuodosta. Käynnistetty synnytys on siis haasteellisempi kuin normaali synnytys, eikä käynnistystä pitäisi koskaan tehdä heppoisin perustein. Raskauden normaali kesto on 42+0 ja jopa siihen asti olisi järkevää odotettaa, ellei äidin tai sikiö terveydentila/kasvu anna yksilöllistä aihetta tehdä toisin.
Toinen synnytys on yleensä helpompi. Äidin ei tarvitse edes ponnistella, kohtu tekee työn - kunhan äiti ei ole niin jännittynyt, että "pidättelee" sikiötä kohdussaan. Kyllä sikiö silti ulos ulee, vaikka jännittäminen pidentääisikin synnytystä. Kun kohtu väsyy, synnytys voi jopa pysähtyä hetkeksi, mutta vain kerätäkseen voimia jonka jälkeen sikiö voi syntyä hyvinkin nopeasti. Hetkenä kun äiti väsyy jännittämiseen, kohtu saa tilaisuutensa tehdä työnsä.
Jos äiti ei hyväksy sitä että keho toimii synnytyksessä omaan tahtiinsa, tai hän ei muista hengittää siten kun tuntuu hyvältä, hän voi ruveta uupumuksesta hyperventiloimaan (edes tajuamatta sitä itse). Se on riski vauvan hapensaannille. Tilanne korjaantuu sillä, että äiti keskittyy hengittämään normaalisti, tai itse asiassa vähän hengitystä pidätellen.
Suunniteltu tai kiireellinen sektio on ihan sama prosessi tietysti. Sektioon pääset aina, kun sikiön henki vaarantuu (esimerkiksi siksi, että äiti on hysteerinen, verenkierto häiriintyy ja sikiön sydänäänet katoavat). Sikiön herkimmät aivosolut kestävät hapenpuutetta ehkä vain 3 min, mutta aina hän jonkin verran happea saa, ja hätäsektiolla vauva saadaan ulos 5 minuutissa. Ei ole mahdollista, että sikiö pitäisi saada hengenvaaratilanteessa nopeasti ulos, ja eitteikö olisi paikkaa leikata sikiötä pois. Siihen ollaan aina varauduttu! Ja hyvin herkästi ollaan hälyttämässä sektion tarpeesta, jos sikiö antaa vähänkin aihetta. Se ei vain ole sellainen asia, jota automaattisesti tarjottaisiin etukäteen, koska se on niin paljon vaarallisempi verrattuna normaaliin (ei komplikoituneeseen) synnytykseen. Annetaan tilaisuus helppoon synnyttämiseen, vaikka koko ajan olisi taustalle se mahdollisuus, että äiti ei synnytä vaan sikiö leikataan pois.
Ainoa mitä äidin pitäisi tehdä, on unohtaa itsensä ja keskittyä kivunhallintaan hetki kerralla.
Sikiö saa parhaiten happea kun äiti on napa kohti maata. Vastaavasti selällä makaaminen on sikiölle huonointa, ja äidille kivuliainta. Asennolla on paljon merkitystä.
Juttele vielä vesisynnytyksestä ja siitä, että saat mahdollisuuden siihen. Kerro myös, että koet sektion tarpeellisena, mutta sitä ajatellen/odotellen annat mahdollisuuden myös luonnolliselle syntymälle. Kyllä se järjestyy, ja kun he tietävät tarpeesi hyvissä ajoin on ehkä myös suurempi todennäköisyys saada paikka vesisynnytykseen? Toisaalta kyllä se keinutuolikin on aika hyvä! Ja seisominen. Etunoja sängyn reunaan. Joskus vauva voi syntyä äidin seistessä niin nopeasti, että on vaara pudota lattialle, kun vauva vain muljahtaa ulos joten pitää varoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palkkaa kätilödoula, jos vain mitenkään mahdollista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen ajatellut niin että jos toisen lapsen vielä tekisin, niin pyytäisin epiduraalin ennen kuin kivut ovat niin pahat ettei pysty puhumaan. Esikoisen kohdalla synnytys meni hyvin, kuin oppikirjasta, mutta minulle ne kivut olivat traumaattisia. Ihan papereihinkin todettiin että olen huono kestämään kipua. Sitten kun sain epiduraalin niin synnytys eteni paljon nopeampaa ja pystyin huokaisemaan ennen ponnistusvaihetta.
Jos olisin sinä niin kävisin pikimmiten siellä lääkärillä, että saat tiedon tilanteestasi. Kauheasti tsemppiä synnytykseen ja vauva arkeen!
Kuulostaa ihan minun panikoinnilta ennen viimeistä synnytystäni kolme vuotta sitten.
Sain jo luvan sektioon mutta päädyin alatiesynnytykseen lopulta kun luvattiin käynnistää ennen laskettua aikaa.
Minulla raskaudet venyy 42 viikolle ja yksi mennyt ylikin ja piti käynnistää.
En halunnut synnyttää alateitse isoa vauvaa.
Pelkäsin repeämistä kun niitä tullut aiemmin ja tosi pahoja.
Käynnistyksestä hyvä fiilis ja samoin kävi kuopuksen kohdalla.
Itse pelkäsin eniten kipua.
Kävin monta kertaa pelkopolilla ja saivat vakuutettua että saan tarvittavat kipulääkkeet hyvissä ajoin.
Sainkin ne hyvissä ajoin. Kätilö oli aivan ihana ja vaikka hieman lopussa sattuikin niin jäi hyvät fiilikset silti. Sain ponnistuskipuunkin vielä puudutetta.
Kotain pientä repeämää tuli mutta on nyt korjattu.
Olisin joutunut joka tapauksessa korjausleikkaukseen niin siksi synnytin alakautta lopulta kun ajattelin että menee siihen samaan konkurssiin.
Uskon että ottavat sinut hyvin huomioon kun tiedossa on että synnytys pelottaa paljon.
En edes tajunnut että olin ollut "hysteerinen" synnytyksessä mutta kätilö sanoi että olen ihan eri tavalla rentoutunut kun synnytys oli ohi.
Varmistelin varmaan koko ajan kaikkea paniikissani tai mitä sitten tarkoittikaan 😬
Käy vielä siellä pelkopolilla.
Juttele lääkärin kanssa riskeistä.
Jos tämä olisi esikoisesi niin olisin suositellut sektiota vaikken sitä itse olekaan kokenut.
Jos iso repeämäriski niin siinäkin tapauksessa suosittelen sektiota ellet ole menossa korjausleikkauksiin joka tapauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ajatellut niin että jos toisen lapsen vielä tekisin, niin pyytäisin epiduraalin ennen kuin kivut ovat niin pahat ettei pysty puhumaan. Esikoisen kohdalla synnytys meni hyvin, kuin oppikirjasta, mutta minulle ne kivut olivat traumaattisia. Ihan papereihinkin todettiin että olen huono kestämään kipua. Sitten kun sain epiduraalin niin synnytys eteni paljon nopeampaa ja pystyin huokaisemaan ennen ponnistusvaihetta.
Jos olisin sinä niin kävisin pikimmiten siellä lääkärillä, että saat tiedon tilanteestasi. Kauheasti tsemppiä synnytykseen ja vauva arkeen!
Minä sain epiduraalin jo heti kun supistukset alkoi tuntua enemmän mutta kuutenkin niitä kesti vielä. Hyvissä ajoin siis myös. En myöskään kestä kipua, tai varsinkaan synnytyskipua niin miksi siitä pitää turhaan kärsiä?
T: edellinen 10
Minulla tosiaan vain käynnistetty synnytys takana. Tiedänkin että se on yleensä paljon karmeampi kokemus kuin luonnollisesti alkanut synnytys. Eipä ajatus silti lohduta ja pelkään että tälläkin kertaa käynnistettäisiin, viimeksi oli alkava raskausmyrkytys, jonka takia käynnistettiin ja istukka oli hieman kalkkiintunut. Aion kyllä ehdottomsati kätilölle korostaa sitä miten tärkeänä koen vesisynnytyksen, jos heillä vaikka olisi jotain puhallettavia ammeita tmv.
Luultavasti minun olisi mahdollista palkata doula, mutta en halua synnytykseen ylimääräisiä ihmisiä. Koen turhat ja tuntemattomat ennemminkin rasitteena kuin voimavarana itselleni.
Lääkäriaika on tosiaan vasta maaliskuun lopulla, sain sen aiemmin kuin olisi kuulunut, kun kätilö kiirehti sitä tarkoituksella, mutta tuon aikaisemmaksi en sitä saa mitenkään.
Minä en pelkää sitä kipua synnytyksessä, vaan sitä että repeän taas todella pahasti ja sitten kipua synnytyksen jälkeen. Esikoisen synnytyksen jälkeen en istunut vuoteen, enkä istu vieläkään aina, vaikka synnytyksestä on jo yli 5 vuotta. Kipuja on vieläkin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis miksi ihmeessä olet hankkiutunut uudelleen raskaaksi jos ensimmäinen synnytys oli järkyttävä? Näitä asioita kannattaa miettiä etukäteen kun on valinnan mahdollisuus.
Vierailija kirjoitti:
Siis miksi ihmeessä olet hankkiutunut uudelleen raskaaksi jos ensimmäinen synnytys oli järkyttävä? Näitä asioita kannattaa miettiä etukäteen kun on valinnan mahdollisuus.
Mistä minun olisi pitänyt osata ennustaa, että näin tulee käymään? Mietin asiaa ennen uutta raskautta ja silloin tuntui, että pystyn kyllä synnyttämään uudelleen, mutta raskauden edetessä nämä ajatukset alkoivat.
Ja kuka sinä olet arvostelemaan toisten valintoja tietämättä lainkaan taustoja? Eivätkä kaikki hankkiudu uudelleen raskaaksi, osa tulee ehkäisystä huolimatta raskaaksi. Ja saattaa olla liian myöhäistä keskeyttää raskaus, kun sen huomaa. Heille olisi varmaan todella hienoa lukea tällaisia "viisaita" kommentteja sinunlaisistasi ihmisiltä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän ettet halua synnytykseen ylimääräisiä ihmisiä. Minäkään en halunnut mutta kadun kyllä ettei meillä ollut doulaa. Kohdalle voi osua kätilöt, jotka eivät tue tai eivät päästä ammeeseen. Doulaa voi käydä tapaamassa raskausaikana ja vasta sitten päättää haluaako sellaista mukaan. Doula voi kumminkin olla taka-alalla ja antaa sun olla rauhassa mutta tarvittaessa antaa neuvoja ja pitää teidän puolia.
Minäkin olen lukenut, että doulan käyttö synnytyksessä vähentää repeämisiä, sektioita yms. Aion itse ottaa, jos vain pystyn taloudellisesti.
Miksi pitäisi selvitä ilman epiduraalia??
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi selvitä ilman epiduraalia??
Ammeessa ei voi olla, jos ottaa epiduraalin tai spinaalipuudutuksen. Siellä on pelkkä vesi ja joissakin sairaaloissa nykyään myös ilokaasu.
up