Lue keskustelun säännöt.
avioero. tarvitsisin lohduttavia sanoja.
25.02.2021 |
Meillä on pitkä liitto takana. Lapset jo nuoria aikuisia. Tämä koko talvi on ollut syvenevää kriisiä. En saa mitään vastakaikua mieheltäni, yhteenkään keskusteluun hän ei lähde mukaan. Olen yrittänyt herätellä häntä hyvällä ja pahalla. Hän on työssä käyvä ja hoitaa ilmeisesti työnsä hyvin mutta kotona kaikki asiat junnaa. Hän kyllä tekee arkisia apuja, ruokaa, siivoaa, kolaa pihaa. Meillä pitäisi tehdä remonttia mutta hän ei tee mitään sen eteen, kaikki jäisi minun harteilleni. Hän on sen mallinen että kaikkina näinä vuosina minun vastuulleni on jäänyt kaikki rempat ja suuremmat asiat. Esim kaikki joululahjat ja valmistelut ovat täysin minun harteillani. Kaikki matkat olen itse saanut järkätä perheelleni, hän on ollut niissä mukana mutta passiivisena. En ole ikinä saanut mitään yllätystä häneltä, itse ostin hänelle tasavuosilahjoiksi matkat Eurooppaan. Itse sain illallisen paikallisessa raflassa. Vuosien varrella olen tullut hieman katkeraksi tästä, viime joulu oli eka kerta kun en kirjoittanut lahja-antajaksi hänen nimeään kun itse lahjan hommasin ja maksoin. Noh, nyt minulla alkaa olla mitta täys, en jaksa enää. Olen väläytellyt eroa aikaisemminkin ilman mitään vastakaikua. Hän uskoo että en saa sitä aikaiseksi. Tänään sitten sanoin että ilmeisesti minun täytyy alkaa katsomaan vuokra-asuntoa itselleni kunnes talo saadaan myytyä. Hänen vastaus oli että "tee kuinka tahdot". Tämä on tosi loukkaavaa. Pahaa on myös se että aikuinen tyttäreni poltti päreensä kun kerroin kuinka minulla on tässä suhteessa huono olo ja sanoi että en saa kaataa asiaa hänen niskaansa enää ja selvittäkää itse omat välinne. Joten olen aivan yksin. Ja se tuntuu pahalta. Voisko joku sanoa minulle jotakin ystävällistä tänään.
Kommentit (44)
Onpa harmillinen tilanne :( Ystäväni erosi tässä taannoin ja hänen aikuinen tyttärensä oli hänen tukenaan. Mutta toki lapselle asia saattaa olla liian kivulias, kannattaa puhua mieluummin ystäville.
Kuulostaa siltä, että romanttinen puoli parisuhteessanne on kuollut. Ehkä sen voisi vielä pariterapiassa herätellä, mutta toki hankalaa jos mies ei siihen suostu?
Tsemppiä ja halauksia..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mies ei tee haluamaani remppaa, mies ei ei osta minulle tarpeeksi hienoja lahjoja, mies ei ei vie matkoille, mies ei toteuta unelmiani.
Jos jätetään nuo rempat ja yllärit pois, niin onko teillä enää keskenänne kivaa yhdessä? Rakastatko miestä edelleen?
Vierailija kirjoitti:
mies ei tee haluamaani remppaa, mies ei ei osta minulle tarpeeksi hienoja lahjoja, mies ei ei vie matkoille, mies ei toteuta unelmiani.
Ei ole kyseessä haluamani remppa vaan pakollinen talon remontointi jotta se ei lahoa. Olisihan se kiva edes kerran saada jokin yllätys jonka tekemiseen hän olisi ajatellut minua. Tiedän että on väärin odottaa samaa kohtelua kuin itse antaa mutta kyllä se iskee kovaa huomata ettei toinen halua tehdä. Toki tiedän että syytä on minussakin ihan yhtä paljon kuin miessäkin mutta ehkä tässä tilanteessa pahinta on tuo täydellinen kontaktin puute. Hänestä ei saa mitään vastakaikua mihinkään asioille. Ja tilanteemme on vielä normaalia vaikeampi sillä olen kroonisesti sairas, osittain vammainen joka rajoittaa tekemisiäni kotonakin ja odotettavissa oleva elinikäni on alta viisi vuotta mikäli katsotaan sairauteni käyttäytymishistoriaa. Tuntuu niin väärältä viettää viimeiset vuodet nin ettei voi psyykkisesti hyvin. Tämä on kidutusta välillä.
Jos sanot alkavasi katsella itsellesi vuokra-asuntoa ja että nykyinen asuntonne laitetaan myyntiin, ja mies sanoo: "Tee kuinka tahdot" niin eihän tuossa yhteiselossa ole järjen häivää.
Ero on ehdottomasti pienempi paha. Kirpaisee tietysti.
Olet kuitenkin toiminnan nainen, osaat hoitaa asiasi.
Kohti uutta vapautta ja valoisaa tulevaisuutta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos sanot alkavasi katsella itsellesi vuokra-asuntoa ja että nykyinen asuntonne laitetaan myyntiin, ja mies sanoo: "Tee kuinka tahdot" niin eihän tuossa yhteiselossa ole järjen häivää.
Ero on ehdottomasti pienempi paha. Kirpaisee tietysti.
Olet kuitenkin toiminnan nainen, osaat hoitaa asiasi.
Kohti uutta vapautta ja valoisaa tulevaisuutta!
Näinhän se on mutta olen niin valtavan väsynyt tähän kaikkeen. Ja mitä sitten kun asun yksin ja tulee saattohoidon aika, olen yksin silloinkin :(
Taas provoaja kertoo avioliitostaan.
Tuo sama aloitus pyörii täällä jatkuvasti, vain hiukkasen muunneltuna.
Täyttä huuhaata koko stoori.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä vapautta ja yksinoloa oppii rakastamaan!
Tietysti surut pitää surra, ja kriisin ja muutosten pyörteissä on rankkaa. Mutta ne ihan omat jutut ja tavat alkavat vähitellen löytyä. Pienet oivallukset ja onnen hetket, kun voi olla juuri niin kuin huvittaa, kotona ei ole ainaista riitelyä ja painostavaa ilmapiiriä jne.
Elämä voittaa vielä <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taas provoaja kertoo avioliitostaan.
Tuo sama aloitus pyörii täällä jatkuvasti, vain hiukkasen muunneltuna.
Täyttä huuhaata koko stoori.
Voi luoja miten paljon toivon että tämä olisi huuhaata mutta ikävä kyllä aivan totta minun omasta elämästäni. Tarina on raskas kuten huomaat, sinäkään et jaksa uskoa siihen, ehkä tarinani herättää teissä kaikissa liian suuria tunteita tai pelkoja ja sen takia se on helpointa lyödä huuhaaksi. Mutta elämä ei ole kaikille hyvää ja reilua, on myös epäreiluja tarinoitaja ja ikäviä kohtaloita. Kyllä tähän eropäätökseen vaikuttaa merkittävästi se etten ole terve ja minä en voi ajatella että elän seuraavan 10 vuotta -toki voi ihmeitä sattua mutta se olisi liian suuri ihme lääkärienkin mielestä. Selviän kyllä yksin elämisestä mikä kunto on samanlainen kuin nyt mutta mitäs jos se huononee entisestäänkin.
Vierailija kirjoitti:
Voisin panna ap:ta mutten jaksaisi 24/7 kuunnella moista nillittäjää. M42.
Suurempi ongelma taitaa olla se että en ikinä haluaisia panna sua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sanot alkavasi katsella itsellesi vuokra-asuntoa ja että nykyinen asuntonne laitetaan myyntiin, ja mies sanoo: "Tee kuinka tahdot" niin eihän tuossa yhteiselossa ole järjen häivää.
Ero on ehdottomasti pienempi paha. Kirpaisee tietysti.
Olet kuitenkin toiminnan nainen, osaat hoitaa asiasi.
Kohti uutta vapautta ja valoisaa tulevaisuutta!
Näinhän se on mutta olen niin valtavan väsynyt tähän kaikkeen. Ja mitä sitten kun asun yksin ja tulee saattohoidon aika, olen yksin silloinkin :(
Mitä sitten, että olet yksin saattohoidon aikana? Kertomasi perusteella olet jo nyt yksin. Mikään muu ei muutu kuin se, että ne viimeiset aktiiviset vuodet saat elää itsesi näköistä elämää.
Jos kuuntelet tytärtäsi, etkä kaada tätä hänen niskaansa (lapset eivät ole vanhempiensa terapeutteja, vaikka olisivatkin aikuisia), niin hän on varmasti kanssasi myöhemmin tukemassa sinua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisin panna ap:ta mutten jaksaisi 24/7 kuunnella moista nillittäjää. M42.
Suurempi ongelma taitaa olla se että en ikinä haluaisia panna sua.
No molemmat voittaa 😍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas provoaja kertoo avioliitostaan.
Tuo sama aloitus pyörii täällä jatkuvasti, vain hiukkasen muunneltuna.
Täyttä huuhaata koko stoori.
Voi luoja miten paljon toivon että tämä olisi huuhaata mutta ikävä kyllä aivan totta minun omasta elämästäni. Tarina on raskas kuten huomaat, sinäkään et jaksa uskoa siihen, ehkä tarinani herättää teissä kaikissa liian suuria tunteita tai pelkoja ja sen takia se on helpointa lyödä huuhaaksi. Mutta elämä ei ole kaikille hyvää ja reilua, on myös epäreiluja tarinoitaja ja ikäviä kohtaloita. Kyllä tähän eropäätökseen vaikuttaa merkittävästi se etten ole terve ja minä en voi ajatella että elän seuraavan 10 vuotta -toki voi ihmeitä sattua mutta se olisi liian suuri ihme lääkärienkin mielestä. Selviän kyllä yksin elämisestä mikä kunto on samanlainen kuin nyt mutta mitäs jos se huononee entisestäänkin.
Hyvä ap, sinut tunnistaa aina siitä kun kirjoitelet pitkiä aloituksia, ja vastailet kommenteihin erittäin pitkästi.
Sinä olet palstalla vakio provoilija itse keksimilläsi sepustuksilla.
Ja teet aina samatyyppisiä provoja, valitat avioliitosta, muka uusperheestä jne.
Jos on vähänkin terävämäpi palstailija, tunnistaa heti perusprovoilijat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas provoaja kertoo avioliitostaan.
Tuo sama aloitus pyörii täällä jatkuvasti, vain hiukkasen muunneltuna.
Täyttä huuhaata koko stoori.
Voi luoja miten paljon toivon että tämä olisi huuhaata mutta ikävä kyllä aivan totta minun omasta elämästäni. Tarina on raskas kuten huomaat, sinäkään et jaksa uskoa siihen, ehkä tarinani herättää teissä kaikissa liian suuria tunteita tai pelkoja ja sen takia se on helpointa lyödä huuhaaksi. Mutta elämä ei ole kaikille hyvää ja reilua, on myös epäreiluja tarinoitaja ja ikäviä kohtaloita. Kyllä tähän eropäätökseen vaikuttaa merkittävästi se etten ole terve ja minä en voi ajatella että elän seuraavan 10 vuotta -toki voi ihmeitä sattua mutta se olisi liian suuri ihme lääkärienkin mielestä. Selviän kyllä yksin elämisestä mikä kunto on samanlainen kuin nyt mutta mitäs jos se huononee entisestäänkin.
Hyvä ap, sinut tunnistaa aina siitä kun kirjoitelet pitkiä aloituksia, ja vastailet kommenteihin erittäin pitkästi.
Sinä olet palstalla vakio provoilija itse keksimilläsi sepustuksilla.
Ja teet aina samatyyppisiä provoja, valitat avioliitosta, muka uusperheestä jne.
Jos on vähänkin terävämäpi palstailija, tunnistaa heti perusprovoilijat.
No lyö lyötyä sitten. Sinun kannattaisi joskus ajatella että joku juttu voi olla oikeasti tottakin. Oikeasti tämmöinen vastaus on aika kamala kun itse epätoivoissani yritän löytää erilaisia ajatuspolkuja tilanteeseeni ja sinusta en ole sen arvoinen vaan joku provo. Mutta saathan sinä uskoa mihin haluat, usko niihin kauniisiin tarinoihin ja usko vain niihin asioihin joita haluat.
Kiitos vastauksista. Muutama vastaus oli asiallinen ja antoi ajattelemisen aihetta minulla. Suurin osa vastauksista oli asiattomia ihmiselle joka oikeasti etsii apua. Harmi että olette niin pohjattoman ilkeitä. Odotin paljon että saisin vertaistukea mutta osoittautuikin muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta että tämähän on aivan huuhaa palsta. Voitte kuitenkin huojentaa mieliänne, olen sen verran vielä psyykkisesti voimissani etten aikaan lähipäivinä ajele rekan alle, joten ilkeät sananne eivät onnistuneet tavoitteissaan. Ap vaikenee pettyneenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas provoaja kertoo avioliitostaan.
Tuo sama aloitus pyörii täällä jatkuvasti, vain hiukkasen muunneltuna.
Täyttä huuhaata koko stoori.
Voi luoja miten paljon toivon että tämä olisi huuhaata mutta ikävä kyllä aivan totta minun omasta elämästäni. Tarina on raskas kuten huomaat, sinäkään et jaksa uskoa siihen, ehkä tarinani herättää teissä kaikissa liian suuria tunteita tai pelkoja ja sen takia se on helpointa lyödä huuhaaksi. Mutta elämä ei ole kaikille hyvää ja reilua, on myös epäreiluja tarinoitaja ja ikäviä kohtaloita. Kyllä tähän eropäätökseen vaikuttaa merkittävästi se etten ole terve ja minä en voi ajatella että elän seuraavan 10 vuotta -toki voi ihmeitä sattua mutta se olisi liian suuri ihme lääkärienkin mielestä. Selviän kyllä yksin elämisestä mikä kunto on samanlainen kuin nyt mutta mitäs jos se huononee entisestäänkin.
Hyvä ap, sinut tunnistaa aina siitä kun kirjoitelet pitkiä aloituksia, ja vastailet kommenteihin erittäin pitkästi.
Sinä olet palstalla vakio provoilija itse keksimilläsi sepustuksilla.
Ja teet aina samatyyppisiä provoja, valitat avioliitosta, muka uusperheestä jne.
Jos on vähänkin terävämäpi palstailija, tunnistaa heti perusprovoilijat.
No lyö lyötyä sitten. Sinun kannattaisi joskus ajatella että joku juttu voi olla oikeasti tottakin. Oikeasti tämmöinen vastaus on aika kamala kun itse epätoivoissani yritän löytää erilaisia ajatuspolkuja tilanteeseeni ja sinusta en ole sen arvoinen vaan joku provo. Mutta saathan sinä uskoa mihin haluat, usko niihin kauniisiin tarinoihin ja usko vain niihin asioihin joita haluat.
Sulta tuppaa nuo kysymysmerkit myös unohtumaan.
No sulla tuntuu olevan vähän kontrolloiva ote ja sitten heittäydyt marttyyriksi, kun asiat eivät suju mielesi mukaan.
Teidän pitäisi keksiä jotain yhteistä miehen kanssa. Jos sellaista ei ole ja mikään ei kiinnosta, sitten toki suhteella on huonot mahdollisuudet.
Tuskin mies haluaa erota, mutta hän kokee, ettei hänen mielipiteensä sinuun vaikuta kuitenkaan, joten siksi vastasi asuntoasiaa "tee kuten tahdot". Hän ei taida olla sellainen, joka kyynelsilmin huutaisi perääsi, mutta se ei tarkoita, että ei rakastaisi sinua. Sitä ei voi tuosta päätellä.
Narun jatkoksi vaan, kukaan ei huoli yli 35v naista.
Mikään paha olo ja tilanne ei kestä ikuisesti. <3
Jossain vaiheessa huomaat olevasi onnellinen ja kaikki tämä on ohi.