Kaipaan ensirakkauttani

Olen viime aikoina kaivannut kovasti ensirakkauttani ja hän on ollut useana yönä unissanikin.

Miten mukavaa olisi, jos saisin ne ajat vielä takaisin.. :) Nuoruuden "hulluuden", vapauden tunteen, kaikki kokemamme asiat olivat uusia ja jännittäviä. Sitä kuvitteli, että sen pojan kanssa olisin koko elämäni ajan yhdessä. Se ihana alkukesän huuma, jolloin viattomat pusut alkoivat muuttua kiihkeämmiksi.
Ne kerrat, kun hän ajelutti minua kevarillaan, kun hän soitti minulle kitaraa.

Noista ajoista on kulunut toistakymmentä vuotta, mutta muistan silti monet hetket kuin eilisen. Voisinpa palata niihin aikoihin edes päiväksi.

Välillä haaveilen, että laitan sille pojalle (mies jo nykyään) viestin, mutta joku minua estää... Ehkä pelkään, että ihanat muistot tahriintuvat.