Esiintymispaniikki työelämässä

Panikointi eikä patikointi. :D:D -ap

Ei rauhoittavia, vaan Propral. Pikkujuttu hakea lääkäriltä. Ajatus pysyy kirkkaana muttaa auttaa fyysisiin oireisiin. Ihan turha kärsiä.

Rauhoittavia ei enää juuri missään määrätä, ellet sitten ole syönyt näitä jo vuosi kausia. Ssri lääkitys on uusi trendi alalla.

Noissa tilanteissa on ihan normaalis jännittää, meidät on kasvatettu siihen että pomo on jotain paljon enemmän kuin me pienet työmuurahaiset. Mä oon päässyt tän ajatuksen yli jo kauan sitten, mitä enemmän joutuu olemaan tekemisissä niin huomaa että ihmisiä he ovat siinä missä me muutkin.

Okei, en ollu kuullutkaan noista, pitää perehtyä ja sit mennä rohkeesti lääkärille.

Tää alko teininä kun mun isä huus mulle, sitä ennen ei kertaakaan ollu esiintymisen tai minkään kaa mitään sairauden tasoista jännitystä. Sit siitä kun kohtaukset puhkesi sain niitä koulussa ja töissä. Töissä tuttujen työkavereiden kaa en mut vähääkään isompi esiintyminen tai tuntematon pomo niin mun keho reagoi paniikilla:(

Ehdottomasti jo mainittu beetasalpaaja propral jonka otat tuntia ennen tapaamista. Sydän rauhoittuu eikä tule paniikkia. Lääkettä kannattaa kokeilla ensin kotona. Lääkärit määräävät tätä helposti kunhan vain kerrot että sinua jännittää sosiaaliset tilanteet. Ei aiheuta riippuvuutta. 

Mä ehdottaisin mielikuvaharjoittelua. Ennen haastattelua, presentaatiota tai mitä milloinkin, käy läpi erilaisia skenaarioita. Mieti valmiiksi kysymyksiä ja vastauksia, kirjoita nämä muistiin ja harjoittele peilin tai kameran edessä kunnes tunnet että vastaukset tulevat luontevasti.  

Sitten käyt koko tilanteen  läpi mielessäsi sellaisena kuin itse haluaisit sen parhaimillaan menevän, keskity tarkasti yksityiskohtiin niin että tilanne tuntuu aidolta. 

Sytkyn sytkyn sytkyn sytkyttää

Pillua sytkyttää Alapää sytkyttää

Suosittelen kirjaa "irti paniikissa". Siinä on itsetehtäviä harjoituksia. Minulla oli sellainen paniikkihäiriö, että esim. kaupassa oli vaikeaa kaupankassan kanssa asiointi. Nuo harjoitukset on auttaneet toooodella paljon. Ennen kammosin myös anoppilan kahvipöytää (tosin kankeeta osin siellä yhä, mutta eri syistä : D ). Myös työni sisältää esiintymistä, ja siinäkin tuo kirja on auttanut. Joskus tullut takapakkia toki, mutta vähitellen olen päässyt eteenpäin Todella paljon, ja irti paniikista ilman lääkkeitä. Mullakin on ollut aikoinaan propral käytössä, mutta mun suu kuivui siitä ja mun verenpaine on myös tosi matala ja se väsytti, joten se ei sopinut mulle. Kirja ja itsenäinen harjoittelu on ollut itselleni paras apu. Vielä parempi varmasti olisi, jos olisi joku asiaan perehtynyt psykologi apuna, mutta näillä mennään.

Siis kirjan nimi on Irti paniikista.

Paniikkihäiriöstä on syytä kertoa lääkärille, koska se on hyvä hoitaa ajoissa, ettei kroonistu. Työpaikalla kannattaa olla usein äänessä, että tottuu puhumiseen. Myös eturivissä istuminen auttaa. Taakse ei kannata piiloutua, siellä vasta pelottaakin.

Jos ehdotetaan, että jokainen esittäytyy vuorollaan, halua heti olla ensimmänen. Sitten voit rauhallisin mielin kuunnella mitä muut kertovat itsestään. Hiero ohikulkiessasi jonkun hartioita, se vaikuttaa itsevarmalta ja mukavalta. Sano samalla jotain smool tookkia.

P pillu minun p illu

Vierailija kirjoitti:

Ei rauhoittavia, vaan Propral. Pikkujuttu hakea lääkäriltä. Ajatus pysyy kirkkaana muttaa auttaa fyysisiin oireisiin. Ihan turha kärsiä.

Mulla kieli puutuu propralista. Muuten auttoi fyysisiin oireisiin. Onkohan jotain korvaavaa

Voiko tota propralia syödä jatkuvasti?

Täällä yks jolla esiintymisjännityksenä alkanut vaiva nykyään varmaan jo sellainen krooninen paniikkihäiriö. Välillä saan voimakkaita paniikkioireita jo pelkästään perheeni kesken ruokapöydässä jutellessa. Työpaikan kahvitauoilla en pysty osallistumaan kepeäänkään keskusteluun kun alan täristä, punastua ja leuka lukkiutuu niin ettei puhuminen oikeasti fyysisestikään onnistu. Ja ikää jo 40, koko ajan vaan pahentunut.

Hirveä kynnys mennä lekuriin...

Mulla on samanlaisia oireita. Olen ajatellut että se on vain jännittämistä eikä ihan paniikkihäiriötä. Mutta jos en ota propralia, kyllä ne oireet muistuttaa paniikkia. Kai se sitten voi olla jopa paniikkihäiriötä?

Oleb aika tyypillinen jännittäjä. Kunnianhimoinen ja vähän perfektionistinen mutta ujo. Suunnittelen esitykset usein sanasta sanaan.

Propral auttaa sellaisiin tilanteisiin, jotka ovat minulle uusia tai joissa pitää esiintyä minulle tuntemattomille ihmisille. Kun propralin kanssa on tullut pari onnistumisen kokemusta, sen voi pikkuhiljaa jättää pois niistä tilanteista (esim. toistuvat esitykset/kokousten vetämiset samalle yleisölle töissä).

Propral on pelastanut elämäni, tai vähintään urani. Häpeän esiintymistäni ilman propralia.

Käytännön konsti voisi olla kirjoittaa paperille, mitä aiot sanoa. Lunttilappu puhetilanteissa on ihan luvallinen apu- ja turvakeino, eikä sitä kukaan ihmettele.

Esim. vaikka kehityskeskustelua varten muistiinpanot on syytäkin tehdä, ettei unohdu, mitä oli aikeissa puhua.

Se paperi on hyvä ja lisäksi voi sanoa, että jännittää. Sitten kaikki tietävät ja sehän oli juuri se, mitä pelkäsit, että jännitys näkyy. "Tunnustuksen" jälkeen kaikki läsnäolijat ovat puolellasi ja haluavat auttaa sinua.

Esiintymisen harjoittelu ennakolta on tärkeää ja asian (puheen) osaaminen auttaa viemään esityksen läpi, vaikka jännittäisit.

Itse syön beetasalpaajaa verenpaineeseen ja korkeaan sykkeeseen. Voi kai sen syömiselle jatkuvasti tulla esteeksi se jos syke laskee liikaa.