Lue keskustelun säännöt.
Nyt se on todettu; lihavuus ei ole ihmisen oma syy
24.02.2021 |
Tänään Sanomalehti Kalevassa lihavuustutkija ja professori Kirsi Pietiläinen toteaa "Kun ihminen lihoo, hänen kehonsa ja aivonsa muuttuvat niin, että ne alkavat suosia lihavuutta, eikä ihminen itse voi sille mitään".
Lisäksi terveyskirjasto.fi-sivustolla sanotaan; Nykyään tiedetään, että lihavuuteen taipuvaisilla ihmisillä aivojen toiminnan biologia on osittain erilaista kuin normaalipainoisilla. Lihavia henkilöitä ei voida syyttää itsekurin tai tahdonvoiman puutteesta, sillä taustalla on biologisia eroja.
Että muistakaa, jos pilkaatte jotakuta lihavuudesta, se on melkein sama kuin pilkkaisitte syöpäsairasta hänen syövästään.
Kommentit (175)
Kyllä se on monelta osin omaa syytä ja myös esivanhempiesi syytä sekä yhteiskunnan. Mut kyllä se itsensä lihottaminen erityisesti on omalla vastuulla. Toki sille ei mitään voi jos se tehtiin jo lapsuuden perheessä. 99% normaalipainoisista ihmisistä on millä tahansa "aivoilla, aineenvaihdunnalla, taipumuksilla jne" (<-suurpiirteisesti referoiden) kohtuu vaivatonta pysyä normaalissa painossa. Itseään saa myös syyttää jos itsensä lihottaa. Hyvin harva joutuu pakon edessä esim. syömään lääkitystä joka lihottaisi, useimmat on lihottaneet itsensä ihan sokerilla ja liikkumattomuudella. Tämän saanee sanoa ihminen, joka lihoisi helposti, muttei liho.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jee, taas uusi syy mättää kitusiinsa kaikkea mahdollista ilman minkäänlaista kontrollia, koska "eihän tälle nyt mitään voi"... Surullista, lisää laardia tekosyitä keksivälle kansalle.
Kehopositiivisuushaaste kiittää & kuittaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sitten selitetään ne henkilöt jotka eivät liho niin millään, vaikka mätetään kaikkea epäterveellistä eikä liiku juuri ollenkaan. Ns. laihaläskit. Sanotaan että niillä on vaan niin supertehokas aineenvaihdunta luonnostaan.
Miksei sama voisi toimia myös käänteisenä? Aineenvaihdunta on jo geneettisesti hidasta, niin jokainen suupala tarttuu paljon herkemmin, vaikka söisi niukemmin ja suht terveellisesti. Tähän päälle lääkkeet ja sairaudet jotka hidastavat tahtia vielä entisestään.
Iän myötähän ylipäänsä aineenvaihdunta hidastuu ja niitä kiloja on haastavempaa pitää kurissa. Miksei jollakin jo lähtökohtaisesti voisi olla tilanne tämä?
Mä olen ihminen, joka syö ihan mitä haluan ja niin paljon kuin haluan. Syön joka päivä karkkia tai muuta herkkua enkä harrasta mitään kunnollista liikuntaa. Kuvittelin vuosia olevani läpipasko, johon ei vaan kalorit tartu.
Sitten kävin parin ylipainoisen työkaverin kanssa lounasbuffetissa. Mulle riitti kauhallinen perunamuusia, kasviksia ja pari jotain superrasvaista lihapalaa kastikkeessa, jotka täyttivät lautasen lisäksi mahani. Työkavereillani oli ensimmäisellä lautasella paljon enemmän ruokaa kuin minulla ja he kävivät vielä santsaamassa lisää. Silloin tajusin, että vaikka syön niin paljon kuin haluan ja mitä haluan, niin minä syön omaan kulutukseeni verrattuna juuri sopivasti. Oli herättävää huomata, että minä en syönytkään niin paljon kuin rehellisesti kuvittelin.
Siitä lähtien olen ajatellut, ettei mitään oikeita läpipaskoja ihmisiä ole olemassa, vaan ihmiset ovat vain sokeita omille ruokamäärilleen. Jos minä kuvittelen syöväni todella paljon, niin en yhtään ihmettelisi, jos lihavat kuvittelevat syövänsä todella vähän.
Mä oon melkein samaa mieltä ja itsekin syön sen verran kuin haluan ja pysyn hyvin hoikkana/normaalipainon alalukemissa. Raskausaikoinakaan en lihonut vaikken tarkkaillut syömisiäni, ainoastaan vointiani. Mun mies on kuitenkin läpipaskoja ja heitä on kuulema n. 1% väestöstä, joiden aineenvaihdunta ei siis ota ravinnosta kovin paljon irti. Se joutuu syömään vähintään ~4000 kilokaloria päivässä levossakin painaakseen 65/180. Huippulukema on koskaan ollut 68 kiloa vaikka haluaisi painaa yli 70 ja ollut öljykuureilla jne. Mutta kun ei liho niin ei liho, hyvä kun normaalipainossa pysyy. Ikääntyessä se voi olla vielä isompi ongelma. Uskon, että meidän toinen tyttö on myös tällainen. En ole lasten syömisiä hirveän tarkkaan laskenut kun kasvu on normaalia, mutta isoja määriä syö siskonsa verrattuna ja on silti toistakin hoikempi. Mutta kuulemma näin isoruokaisia ihmisiä on vain n. 1% väestöstä, aika harva.
Vierailija kirjoitti:
Näinhän se menee. Geenit ja biologia pakottaa ihmisen mättämään suuhunsa suklaata ja karkkia, sitä ei ole mitenkään mahdollista estää.
Kuka muka on niin väittänyt?
Joidenkin keho vastaa herkkuihin paljon voimakkaammin. Alkoholismiinkin tarvitaan otolliset reseptorit. Ilman normaalia voimakkaampaa mielihyvän kokemista ei ole mahdollista tulla alkoholistiksi. Sama pätee syömiseen. Ilman normaalia voimakkaampana mielihyvän kokemista ruoasta ei voi lihoa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne geenit varmasti vaikuttaa lihavuuteenkin. Tosin nykyään näkee paljon käytettävän geenejä ja ties mitä muutakin tekosyynä omalle huikealle painoindeksille. Jotkut "fat activist" -tyypit pokalla väittävät, että laihduttaminen on mahdotonta, x% lihoo takaisin jos onnistuukin laihduttamaan ja kaikkea muuta tällaista.
Yksi heidän lempimantransa tuntuu olevan "diets don't work". No juu, dieetit eivät toimi pidemmän päälle, mutta diet englanniksi tarkoittaa myös ruokavaliota ja sitä he eivät tunnu tajuavan. "I'm on this kind of diet" ymmärretään joksikin väliaikaiseksi kitudieetiksi vaikka kyse olisi ihan pysyvästä ruokavaliosta.
Ei mikään ruokavalion muutos toimi tai ole pysyvää, jos mistään muusta ei saa samaa mielihyvää tai tuskan vähenemistä kuin ruoasta. Vaikka tekisi mitä, niin jos ei mistään asiasta saa samaa tyydytystä ja nautintoa, ennen pitkää palaa taas herkkukasojen äärelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on monelta osin omaa syytä ja myös esivanhempiesi syytä sekä yhteiskunnan. Mut kyllä se itsensä lihottaminen erityisesti on omalla vastuulla. Toki sille ei mitään voi jos se tehtiin jo lapsuuden perheessä. 99% normaalipainoisista ihmisistä on millä tahansa "aivoilla, aineenvaihdunnalla, taipumuksilla jne" (<-suurpiirteisesti referoiden) kohtuu vaivatonta pysyä normaalissa painossa. Itseään saa myös syyttää jos itsensä lihottaa. Hyvin harva joutuu pakon edessä esim. syömään lääkitystä joka lihottaisi, useimmat on lihottaneet itsensä ihan sokerilla ja liikkumattomuudella. Tämän saanee sanoa ihminen, joka lihoisi helposti, muttei liho.
Yli 400 000 suomalaista syö masennuslääkkeitä.
https://yle.fi/uutiset/3-10506161
Ainakin mirtatsapiini ja essilopraami vaikuttavat tutkitusti painoa nostavasti.
Kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastaa yli 300 000 suomalaista, suurin osa naisia.
https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk0…
Vajaatoiminta pienentää energiankulutusta 20-40% normaalista, eikä lääkityksen aloittaminen poista tätä vaikutusta.
Vierailija kirjoitti:
Ihan fysiikan lakien mukaan ihminen ei voi lihoa ellei syö yli kulutuksensa. Mitkään lääkkeet, sairaudet, hormonit tai geenit eivät pysty rikkomaan fysiikan lakeja. Energiaa ei voi luoda tyhjästä. Jokainen lihava ihminen on ihan itse laittanut suuhunsa ne kalorit.
Tätä vastaan voi jankuttaa maailman ääriin saakka, mutta fysiikan lait ovat totta eikä se fakta muuksi muutu vaikka kuinka sattuisi tunteisiin.
Ainoa poikkeus tähän on joidenkin lääkkeiden aiheuttama turvotus, joka siis lisää veden määrää kehossa, mutta ei läskiä. Silloin paino näyttää nousseen vaa'alla ja ihminen on ihan turvoksissa, mutta varsinaisesta lihomisesta ei ole kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sitten selitetään ne henkilöt jotka eivät liho niin millään, vaikka mätetään kaikkea epäterveellistä eikä liiku juuri ollenkaan. Ns. laihaläskit. Sanotaan että niillä on vaan niin supertehokas aineenvaihdunta luonnostaan.
Miksei sama voisi toimia myös käänteisenä? Aineenvaihdunta on jo geneettisesti hidasta, niin jokainen suupala tarttuu paljon herkemmin, vaikka söisi niukemmin ja suht terveellisesti. Tähän päälle lääkkeet ja sairaudet jotka hidastavat tahtia vielä entisestään.
Iän myötähän ylipäänsä aineenvaihdunta hidastuu ja niitä kiloja on haastavempaa pitää kurissa. Miksei jollakin jo lähtökohtaisesti voisi olla tilanne tämä?
Mä olen ihminen, joka syö ihan mitä haluan ja niin paljon kuin haluan. Syön joka päivä karkkia tai muuta herkkua enkä harrasta mitään kunnollista liikuntaa. Kuvittelin vuosia olevani läpipasko, johon ei vaan kalorit tartu.
Sitten kävin parin ylipainoisen työkaverin kanssa lounasbuffetissa. Mulle riitti kauhallinen perunamuusia, kasviksia ja pari jotain superrasvaista lihapalaa kastikkeessa, jotka täyttivät lautasen lisäksi mahani. Työkavereillani oli ensimmäisellä lautasella paljon enemmän ruokaa kuin minulla ja he kävivät vielä santsaamassa lisää. Silloin tajusin, että vaikka syön niin paljon kuin haluan ja mitä haluan, niin minä syön omaan kulutukseeni verrattuna juuri sopivasti. Oli herättävää huomata, että minä en syönytkään niin paljon kuin rehellisesti kuvittelin.
Siitä lähtien olen ajatellut, ettei mitään oikeita läpipaskoja ihmisiä ole olemassa, vaan ihmiset ovat vain sokeita omille ruokamäärilleen. Jos minä kuvittelen syöväni todella paljon, niin en yhtään ihmettelisi, jos lihavat kuvittelevat syövänsä todella vähän.
Noinhan se useimmiten menee, että hoikat liioittelevat syömisiään ja lihavat puolestaan vähättelevät. Hyvin harva osaa kertoa karun rehellisesti, mikä se oikea kulutuksen ja syömisen suhde todellisuudessa on - näin joko tiedostaen tai tietämättään. Ero tuossa tulee siinä kohtaa, kun harvemmin hoikalle tulee ongelmia siitä, että arvioi syömisensä jonkin verran yläkanttiin tai jopa ajattelee olevansa jokin läpipasko, mutta lihavalle usein suurin ongelma ja haasteiden tuoja on juurikin se fakta, että syömiset arvioidaan alakanttiin. Ihmiset ovat mukavuudenhaluisia eikä täten haluta luopua "saavutetuista eduista", millaisena ruoka näyttäytyy nykyihmiselle. Enää ei syödä sillä ajatuksella, että pysyisi elossa vaan halutaan nautintoa, jolloin toiset ovat elossa lähinnä syödäkseen. Siksi lihavuus on epidemiana räjähtänyt käsiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkijalla unohtui että lihavuus on vasta nyt räjähtänyt, jos tuo uus teoria pitäisi paikkaansa, lihavia ois ollu yhtä paljon aina ennenkin.
T. toinen tutkija, eri alalta.
Eri alalta, eli et tiedä lihavuudesta mitään. Sitäkin on varmasti tutkittu, että minkä takia lihavuus trendaa. Ei se ainakaan ihmisten oma syy ole. Miksi kukaan haluaisi syödä vapaaehtoisesti niin paljon, että lihoaa?
Ei kukaan pakota ketään syömään liikaa. Aikuista varsinkaan. Ja on ruokaa ollut riittävästi ainakin 40 vuotta, mutta silloin 40 vuotta sitten ei ollut tätä määrää ylipainoisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seliseli. Läskit puhuu mustan valkoiseksi.
Mirtatsapiini on yleinen lääke. Se kasvattaa ruokahalua. Kokeilin lääkettä kerran. Seuraavana päivänä oli aivan hirveä nälkä koko ajan. Siis se lääkkeen aiheuttama nälkä oli oikeaa kunnon nälän tunnetta. Myöhemmin huomasin, että kyseistä lääkettä käytetään anorektikoilla ruokahalun lisäämiseen.
Kun olette juoneet alkoholia, pystyttekö olemaan syömättä mitään suolaista? Hyvin harvoin siinä on kyse oikeasta nälästä tai verensokerin laskusta, vaan alkoholi vaikuttaa hermostoon niin että huijaa näläntunnetta.
Jos et itsekään pysty olemaan alkoholin käytön jälkeen syömättä, älä tule puhumaan mitään itsekurista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin lapsena ja nuorena alipainoinen, vaikka söin normaalisti. Nuorena yritin lihottaa itseäni että olisin normaalipainoinen, mutta en lihonut. Eli paino ei ollut oma valinta.
Kolmekymppisenä aloin lihomaan, vaikka söin ihan normaalisti. Olin tyytyväinen kun olin normaalipainoinen enkä liian laiha. Laihuuttani olin saanut koko ikäni selitellä.
Sitten aloin lihomaan enemmän vaikka söin normaalisti. Se ei ollut enää kivaa.
Huomasin, että peruna ja liika leipä lihottavat. Vähensin ne minimiin ja lisäsin kasviksia. Sain painoni hallintaan. Kulutan alle keskimääräisen kalorikulutuksen.
Voin hyvin ja minusta on ihan perusruoka hyvää. Syön vain joskus herkkuja.
Nykyinen painoni on oma valinta. Kun olin liian laiha nuorena se ei ollut minun vaan kehoni valinta, johon en voinu vaikuttaa.
Ymmärrän, ettei kaikki voi vaikuttaa painoonsa ja jokainen saa olla ihan minkälainen haluaa. Tämä oli vaan oma tarinani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten sitten selitetään ne henkilöt jotka eivät liho niin millään, vaikka mätetään kaikkea epäterveellistä eikä liiku juuri ollenkaan. Ns. laihaläskit. Sanotaan että niillä on vaan niin supertehokas aineenvaihdunta luonnostaan.
Miksei sama voisi toimia myös käänteisenä? Aineenvaihdunta on jo geneettisesti hidasta, niin jokainen suupala tarttuu paljon herkemmin, vaikka söisi niukemmin ja suht terveellisesti. Tähän päälle lääkkeet ja sairaudet jotka hidastavat tahtia vielä entisestään.
Iän myötähän ylipäänsä aineenvaihdunta hidastuu ja niitä kiloja on haastavempaa pitää kurissa. Miksei jollakin jo lähtökohtaisesti voisi olla tilanne tämä?
Mä olen ihminen, joka syö ihan mitä haluan ja niin paljon kuin haluan. Syön joka päivä karkkia tai muuta herkkua enkä harrasta mitään kunnollista liikuntaa. Kuvittelin vuosia olevani läpipasko, johon ei vaan kalorit tartu.
Sitten kävin parin ylipainoisen työkaverin kanssa lounasbuffetissa. Mulle riitti kauhallinen perunamuusia, kasviksia ja pari jotain superrasvaista lihapalaa kastikkeessa, jotka täyttivät lautasen lisäksi mahani. Työkavereillani oli ensimmäisellä lautasella paljon enemmän ruokaa kuin minulla ja he kävivät vielä santsaamassa lisää. Silloin tajusin, että vaikka syön niin paljon kuin haluan ja mitä haluan, niin minä syön omaan kulutukseeni verrattuna juuri sopivasti. Oli herättävää huomata, että minä en syönytkään niin paljon kuin rehellisesti kuvittelin.
Siitä lähtien olen ajatellut, ettei mitään oikeita läpipaskoja ihmisiä ole olemassa, vaan ihmiset ovat vain sokeita omille ruokamäärilleen. Jos minä kuvittelen syöväni todella paljon, niin en yhtään ihmettelisi, jos lihavat kuvittelevat syövänsä todella vähän.
Totuus löytynee jostain keskiväliltä kuten yleensäkin eli ei mitään selvää rajaa ole vaan ihmiset sijoittuvat kahden ääripään välille ja suurin osa on keskellä.
Tosin pistää ihmettelemään, että missä kuplassa olet elänyt jos närpit ruokaa kuin hiiri ja kuvittelet syöväsi jatkuvasti yltäkylläisesti ja mitä haluat? Olit ainoa lapsi? Syötkö aina jossain ulkona ja jätät lautaselle ruokaa (pl. ne jossa voi itse annostella)? Ostat pieniä valmisruokapakkauksia? Jo pelkästään ruoka-aineisten pakkauskoot ovat sellaisia, että niistä tulisi sinun kohdallasi iso määrä ruokahävikkiä tai sitten pitäisi olla pakastin täynnä ruokaa josta sitten lämmittelet aina päivän annoksen.
Itse olen esimerkiksi sitä ikäluokkaa jolle vielä ala-asteen ensimmäisillä luokilla painotettiin ja jopa vahdittiin ettei lautaselle saa jättää ruokaa ruokalassa. Siellä kun oli vielä töissä näitä sota- ja pula-ajan nähneitä opettajia. Muistaakseni opettaja taisi valittaa kerran jopa äidilleni kun olin jättänyt pienen nokareen ruokaa lautaselle. Kuvitelkaa! Ja silloin olin ihan hoikka lapsi enkä edes syönyt isoja annoksia, mutta ilmeisesti se (käytännössä mitätön) ruokahävikki oli jokin punainen vaate.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Seliseli. Läskit puhuu mustan valkoiseksi.
Tällaisista kommenteista tulee aina mieleen, että kirjoittajan ainut saavutus elämässä on laihuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki kehopositiivisuus on itse hankittua. Neurolepteissäkään ole pikku pillereissä mitään ihmekaloreita, itse ne silloinkin kaloreina syöden/juoden hankitaan. Mielihaluja lääkkeet toki voivat lisätä, mutta kalorit mätetään aina ihan itse.
Aina tätä samaa seliseliä ja toiset samanlaiset "tukemassa" näitä juttuja vaikka kaikki hyvin tietävät jotta läski on itse hankittua 😍Olet väärässä. Hormonitoiminta lihottaa tai laihduttaa, ja lääkkeet vaikuttavat hormoneihin.
Hormonit eivät ole energiaa, eivätkä siten lihota (tai laihduta).
Hormonitoiminta voi tuoda nälän tunteen mutta silti itse päätät mitä suuhusi pistät ja kuinka usein. Ja liikutko.
Lihavuus on yksi muoto sille kun ei kanna vastuuta itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäs me, jotka olemme olleet ylipainoisia, mutta onnistuneesti elämäntapoja muuttamalla pysyvästi normaalipainossa?
Luultavasti lasket jatkuvasti kaloreita tai noudatat jotain tiettyä tiukkaa ruokavaliota (vhh, pätkis, kasvis, jne.). Eli elämäsi on jatkuvaa suorittamista.
Olen eri, mutta sanon, että siitä "tiukasta ruokavaliosta" tulee ajan myötä elämäntapa. Ei se ole mitään suorittamista. Olen kasvissyöjä, en suorita tätä, en edes enää halua syödä lihaa. Tuo on yksi ongelma, että luulee jonkun ruokavalion tekevän elämän suorittamiseksi. Joillakin on pakko olla ruokavalio allergian tai vaikka keliakia takia. Onko heidänkin elämänsä suorittamista? Kun saavuttaa normaalin painon, on hyvä olla, ei ole vaikea pitää ruokavaliota.
Vhh ja keto! Toimii hyvin. Niin eli lajimme ennen. Mutta ei ole kivaa..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki kehopositiivisuus on itse hankittua. Neurolepteissäkään ole pikku pillereissä mitään ihmekaloreita, itse ne silloinkin kaloreina syöden/juoden hankitaan. Mielihaluja lääkkeet toki voivat lisätä, mutta kalorit mätetään aina ihan itse.
Aina tätä samaa seliseliä ja toiset samanlaiset "tukemassa" näitä juttuja vaikka kaikki hyvin tietävät jotta läski on itse hankittua 😍Olet väärässä. Hormonitoiminta lihottaa tai laihduttaa, ja lääkkeet vaikuttavat hormoneihin.
Hormonit eivät ole energiaa, eivätkä siten lihota (tai laihduta).
Hormonitoiminta voi tuoda nälän tunteen mutta silti itse päätät mitä suuhusi pistät ja kuinka usein. Ja liikutko.
Lihavuus on yksi muoto sille kun ei kanna vastuuta itsestään.
Esim. kilpirauhashormoni vaikuttaa ihan suoraan kulutettavaan energiamäärään. Ei siis ole kyse mistään nälän tunteesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkuperäinen lihominen on ihmisen oma syy.
Ei ole, se on äidin syy.
Jaa, mulla kyllä ensisijaisesti isän syy, seuraavaksi koulun syy, sitten äidin syy.
Mä olen ihminen, joka syö ihan mitä haluan ja niin paljon kuin haluan. Syön joka päivä karkkia tai muuta herkkua enkä harrasta mitään kunnollista liikuntaa. Kuvittelin vuosia olevani läpipasko, johon ei vaan kalorit tartu.
Sitten kävin parin ylipainoisen työkaverin kanssa lounasbuffetissa. Mulle riitti kauhallinen perunamuusia, kasviksia ja pari jotain superrasvaista lihapalaa kastikkeessa, jotka täyttivät lautasen lisäksi mahani. Työkavereillani oli ensimmäisellä lautasella paljon enemmän ruokaa kuin minulla ja he kävivät vielä santsaamassa lisää. Silloin tajusin, että vaikka syön niin paljon kuin haluan ja mitä haluan, niin minä syön omaan kulutukseeni verrattuna juuri sopivasti. Oli herättävää huomata, että minä en syönytkään niin paljon kuin rehellisesti kuvittelin.
Siitä lähtien olen ajatellut, ettei mitään oikeita läpipaskoja ihmisiä ole olemassa, vaan ihmiset ovat vain sokeita omille ruokamäärilleen. Jos minä kuvittelen syöväni todella paljon, niin en yhtään ihmettelisi, jos lihavat kuvittelevat syövänsä todella vähän.