Lue keskustelun säännöt.
Nyt se on todettu; lihavuus ei ole ihmisen oma syy
24.02.2021 |
Tänään Sanomalehti Kalevassa lihavuustutkija ja professori Kirsi Pietiläinen toteaa "Kun ihminen lihoo, hänen kehonsa ja aivonsa muuttuvat niin, että ne alkavat suosia lihavuutta, eikä ihminen itse voi sille mitään".
Lisäksi terveyskirjasto.fi-sivustolla sanotaan; Nykyään tiedetään, että lihavuuteen taipuvaisilla ihmisillä aivojen toiminnan biologia on osittain erilaista kuin normaalipainoisilla. Lihavia henkilöitä ei voida syyttää itsekurin tai tahdonvoiman puutteesta, sillä taustalla on biologisia eroja.
Että muistakaa, jos pilkaatte jotakuta lihavuudesta, se on melkein sama kuin pilkkaisitte syöpäsairasta hänen syövästään.
Kommentit (175)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäs me, jotka myös haluaisimme vain maata sohvalla ja syödä herkkuja, mutta hampaat irvessä kannamme vastuun terveydestämme, emmekä heittäydy läskeiksi. KAIKKI ovat pohjimmiltaan patalaiskoja läskiperseitä ja ainoa erottava tekijä on ihmisen oma vastuu terveydestään.
Ehkä se halu ei ole sinulla yhtä suuri kuin jollakin toisella.
Minulla on ahmintahäiriö puhjennut lapsuudentraumojen seurauksena eikä sitä kohtausta estä minkäänlainen itsekuri, kun päässä surisee ja sydän hakkaa eikä millään muulla ole mitään väliä kun saada jotain ruokaa suuhun. Ihan mitä tahansa.
Terveen ihmisen on mahdotonta ymmärtää miltä se tuntuu ja miten häpeällistä se on.
Niinpä.
Olisi mukava tietää mitä tutkimuksia lapsuudentraumoista tehtiin, jotka on myöhemmin päätelty yhdistyvän ahmintahäiriöön.
Toivottavasti pidät kaikeasta huolimatta itsestäsi. Itsetunto ja -tuntemus ovat arvokkainta mitä itselläsi voi olla.
"Itsekkin pullukka"
Sehän se on perinteisen läskin ihmisen juttuja, että aina selitellään. Tällä kertaa syyksi löytyi lapsuuden traumat :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
14 vuotta sitten pudotin painoa 93 kg ->72 kg lyhyessä ajassa 40+ v iässä kunnon dad bodystä aika fitiksi. Pysynyt tuossa painossa. Ihan oma valinta tuo on ollut. Punkeroksikin tulin ihan itse ahmimalla ja herkuttelemalla.
Tajusin mässätessäni hyvin, että perjantaipitsan mättö, sipsien, kolan ja bissen kanssa ja kaikki muu napostelu arkena oli ylimääräistä nautintoa. Lopulta kyllästyin ähkyisään oloon eikä ruokamättökään antanut enää kiksejä.
Musta tämä nykyihminen ei pysty vastustamaan kiusauksia -jargon on ihme lätinää. Miten voidaan ajatella, että joku voisi sitten lopettaa, tupakan, alkoholin tai huumeet, jos ihmisellä ei ole valinnan mahdollisuutta omaan käytökseen.
Surullista jos osa jää haluamattaan lihavaksi, kun tuetaan uskoa, ettei sille mitään voi.
kyllä se vaikeaa silti on. Istumatyö, väsymys, nukkumattomuus, hyötyliikunnan puute ajan ja fyysisen työn puutteessa..ei ihmiskehoa ole vuosituhansien evoluutio rakentanut toimimaan näin. Kertakaikkista passiivisuutta ei yksinkertaisesti aktiivinenkaan liikunnan harrastaminen paikkaa. Lisätään joukkoon hormonikuormitus, joka saa lisääntymisikäisen naisen kehon käyttäytymään kuin vaihdevuosien ohittaneen tai raskaana olevan (ja joka kuormittaa myös hormonivalmisteita käyttämättömmiä välillisesti mm vesijohtoveden pitoisuuksina) niin aika tuulimyllyjä vastaan taistelua monella on. Mutta ei, tämä mies tietää paremmin, kyse on ainoastaan löystyneestä itsekurista ei muusta. Se on ainoa asia mikä ihmisen elinympäristössä on muuttunut sitten 70-luvun? Mitä tulee vaikkapa nyt tuohon hormoniehkäisyyn; kun et kerran usko sivuvaikutuksissa listattuun painon nousuun, niin ilmeisesti muutkaan tutkitut sivuvaikutukset eivät pidä paikkaansa? Finnit on hygienian puutetta ja aurallisen migreenin puhkeaminen jotain muuta luonteen heikkoutta?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on monelta osin omaa syytä ja myös esivanhempiesi syytä sekä yhteiskunnan. Mut kyllä se itsensä lihottaminen erityisesti on omalla vastuulla. Toki sille ei mitään voi jos se tehtiin jo lapsuuden perheessä. 99% normaalipainoisista ihmisistä on millä tahansa "aivoilla, aineenvaihdunnalla, taipumuksilla jne" (<-suurpiirteisesti referoiden) kohtuu vaivatonta pysyä normaalissa painossa. Itseään saa myös syyttää jos itsensä lihottaa. Hyvin harva joutuu pakon edessä esim. syömään lääkitystä joka lihottaisi, useimmat on lihottaneet itsensä ihan sokerilla ja liikkumattomuudella. Tämän saanee sanoa ihminen, joka lihoisi helposti, muttei liho.
Itse olen kyllä lihottanut itseni ihan tavallisella ja terveellisellä kotiruualla, ja luulen että nuoruuden masennuslääkkeillä ja vuosien e-pillerikuureilla on myös osuus asiaan. Lisäksi kotoa saatu vinoutunut ruokasuhde. Eli "sokerista ja liikkomattomuudesta" ei ole kohdallani kyse, sokeria en ole koskaan syönyt kovinkaan paljoa.
Aina on sanottu, että mitä enemmän syö kerralla, sitä enemmän saa syödä jatkossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkijalla unohtui että lihavuus on vasta nyt räjähtänyt, jos tuo uus teoria pitäisi paikkaansa, lihavia ois ollu yhtä paljon aina ennenkin.
T. toinen tutkija, eri alalta.
Oiskohan sillä mitään tekemistä asian kanssa, että aikoinaan ei yksiselitteisesti ollut ruokaa.
Kannattaa vastaisuudessakin pysyä siellä eri alalla.
Ei ollut ruokaa läskien ylensyöntiin, mutta sitä oli täysin riittävästi ja se oli terveellistä luomuruokaa. Lihavuus johtuu nykyään yksinkertaisesti siitä, että läskit syövät liikaa eikä vain ruokaa vaan myös sokeriherkkuja.
Isänikin sanoi, että kun hän oli lapsi/nuori niin koko paikkakunnalla oli tasan kaksi läskiä ihmistä.
Isäsi muistaa väärin. Lapsella ei ole kykyä havainnoida todellisuutta objektiivisesti. Kyllä niitä läskejä oli enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkijalla unohtui että lihavuus on vasta nyt räjähtänyt, jos tuo uus teoria pitäisi paikkaansa, lihavia ois ollu yhtä paljon aina ennenkin.
T. toinen tutkija, eri alalta.
Oiskohan sillä mitään tekemistä asian kanssa, että aikoinaan ei yksiselitteisesti ollut ruokaa.
Kannattaa vastaisuudessakin pysyä siellä eri alalla.
Ei ollut ruokaa läskien ylensyöntiin, mutta sitä oli täysin riittävästi ja se oli terveellistä luomuruokaa. Lihavuus johtuu nykyään yksinkertaisesti siitä, että läskit syövät liikaa eikä vain ruokaa vaan myös sokeriherkkuja.
Isänikin sanoi, että kun hän oli lapsi/nuori niin koko paikkakunnalla oli tasan kaksi läskiä ihmistä.
Isäsi muistaa väärin. Lapsella ei ole kykyä havainnoida todellisuutta objektiivisesti. Kyllä niitä läskejä oli enemmän.
Ei ollut. Ennen vanhaan oli lihavia, ei läskejä. Kukaan täysjärkinen ihminen ei ollut niin idiootti, että olisi käyttänyt sanaa "läski" olevinaan neutraalina ilmauksena.
Suomessa ei onneksi ole vielä niihin Amerikan lihaviin verrattavia joilla on niin paha ruokariippuvuus, että joka hetki täytyy lapata ruokaa suuhun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen valokuvista päätellen ollut lihava n. 4 vuotiaasta eteenpäin. Oli vielä sitä aikaa, että ylipainoinen lapsi oli poikkeus. Minua kiusattiin painostani aina. Yläasteella "lempinimeni" oli Putte. Sairastuin syömishäiriöön ja ahdistukseen jo alle kouluikäisenä. Välillä olen ollut hoikka, välillä tosi lihava. Tällä hetkellä painan enemmän kuin koskaan.
En ole koskaan halunnut mitään niin paljon kuin olla laiha. Itken asiaa päivittäin, mutta kaikki järkevätkin laihdutusyritykset laukaisevat minussa jotain, jonka seurauksena joko lakkaan syömästä kokonaan tai ahmin. Lopputuloksena on ollut aina painon nousua korkeammalle kuin lähtöpaino.
Olen alle 40v, minulla on 2-tyypin diabetes, verenpainetta, korkea kolesteroli, uniapnea. Kaikki nämä on lihavuuden syytä ja tunnen siitä musertavaa syyllisyyttä. Monesti mielessä on käynyt, että jos ei olisi perhettä, olisi parempi vaan hävitä maailmasta sitä kuormittamasta. Tiedän, että joku nyt ajattelee, että olen masentunut. En ainakaan testien mukaan, vihaan vain itseäni, kehoani ja kyvyttömyyttäni toimia toisin niin paljon, että se yksistään riittää tuottamaan tällaisen olon.
Se, että joku psykologi mulle sanoo, että olen arvokas sellaisena kuin olen, ei auta, koska anonyymit viestiketjut kyllä tuovat esiin sen, mitä ihmiset eivät uskalla ääneen sanoa: lihava on aina epäonnistunut, yhteiskunnan pohjasakkaa ja pelkkä taakka, eikä lihavalla ole mitään arvoa sellaisena kuin hän on.
Koita välttää tuota ajatusta. Minun äitini on aina ollut lihava, enemmän tai vähemmän, mutta hän on minulle, muulle perheelleen ja ystävilleen korvaamattoman Rakas. Myrkylliset ihmiset sairastuu itse pahiten omasta myrkyllisyydestään, ei heitä kohtaan kannata tuntea ainakaan alemuutta. Sääliä mieluummin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkijalla unohtui että lihavuus on vasta nyt räjähtänyt, jos tuo uus teoria pitäisi paikkaansa, lihavia ois ollu yhtä paljon aina ennenkin.
T. toinen tutkija, eri alalta.
Eri alalta, eli et tiedä lihavuudesta mitään. Sitäkin on varmasti tutkittu, että minkä takia lihavuus trendaa. Ei se ainakaan ihmisten oma syy ole. Miksi kukaan haluaisi syödä vapaaehtoisesti niin paljon, että lihoaa?
No en osaa vastata tuohon sinun kysymykseen, mutta, uskon että moni ei tajua syövänsä liikaa. Lihominen alkaa pikkuhiljaa ja jos tykkää hyvästä ruoasta niin sitähän sitten herkuttelee. Voin omakohtaisesti kertoa, että minulle on todella moni lihava ihminen sanonut että he tykkäävät ruoasta ja herkuista niin paljon että eivät vaihtaisi niitä hoikkuuteen milloinkaan. Kun se vaan on niin hyvää. Että näin.
Itse tykkään myös herkutella, olen kuitenkin samaa mieltä kuin Kate Moss; Nothing tastes as good as skinny feels.
Siteeraat huumausaineaddiktiosta, alkoholismista ja bulimiasta kärsinyttä :D Joka muuten nyttemmin vanhennuttuaan ja saatuaan perhettä on itsekin pyöristynyt ja kertoo voivansa paremmin kuin koskaan.
Ei hän kuitenkaan vaikuttanut järin hyvinvoivalta elellessään se hyvä maku suussaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan fysiikan lakien mukaan ihminen ei voi lihoa ellei syö yli kulutuksensa. Mitkään lääkkeet, sairaudet, hormonit tai geenit eivät pysty rikkomaan fysiikan lakeja. Energiaa ei voi luoda tyhjästä. Jokainen lihava ihminen on ihan itse laittanut suuhunsa ne kalorit.
Tätä vastaan voi jankuttaa maailman ääriin saakka, mutta fysiikan lait ovat totta eikä se fakta muuksi muutu vaikka kuinka sattuisi tunteisiin.
Totta. Mutta lääkkeet, sairaudet, hormonit ja geenit vaikuttavat siihen, miten paljon energiaa ihminen kuluttaa. Jos joku pystyy syömään 2000 kcal/vrk lihomatta ja joku toinen edellämainituista syistä vain 1500 kcal/vrk, tuon ensiksimainitun on todella paljon helpompi pitää painonsa samana. Ja jos tuon jälkimmäisen pitäisi vielä laihduttaa, niin hän voi syödä vain puolet siitä, mitä ensin mainittu. Sitten tämä ensin mainittu tulee vauvapalstalle viisastelemaan kaloreitten lappamisesta ja fysiikan laeista, kun ei itse tarvitse puolittaa ruokaansa.
Mikä siinä ruuan puolittamisessa on ongelma? Jos pystyy syömään enemmän lihomatta niin syö enemmän ja jos ei pysty niin syö vähemmän.
Nälkä kasvattaa luonnetta ja on merkki siitä, että läski poistuu kropasta.
On paljon helpompi olla kokonaan syömättä kuin syödä puolet tottumastaan ruokamäärästä.
Vierailija kirjoitti:
On tosi noloa, jos nainen on miestä pidempi. Amatsonit joutuvat näkemään enemmän vaivaa, jotta löytävät itseään pidemmän miehen.
Miksi miehen pitäisi olla pidempi? Voihan ottaa myös itseään lyhyemmän, jolla on itsetunto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Periaatteessa varmasti näin ja toisaalta ei-näin. Sama asiahan on alkoholismissa, se on aidosti sairaus. Ei lihava tai alkoholisti tietenkään tarkoituksellisesti ylläpidä epäterveellistä elämäänsä, vaan hänen aivonsa ovat muokkautuneet sitä tekemään. Se ei siis ole enää ns. omassa kontrollissa. Mutta vaikka asia onkin lähtökohtaisesti aivojen tiedostamattoman osion määräysvallan alla, se ei tarkoita kuitenkaan sitä etteikö aivojen tiedostava puoli siihen voisi vaikuttaa. Vaikeaa se on, sehän nyt on selvä. Mutta ei missään nimessä mahdotonta. Mistä tahansa riippuvuudestakin on mahdollista selviytyä, kun vain aivojen tiedostava osa pakottaa toimimaan tietyllä tavalla.
Kun yksinkertaisesti vain pakottaa ne kätensä siihen, että hampurilaiseen ne eivät tartu, suu ei jäätelöä maistele ja huulet ei olutpullon suuta suutele, niin kyllä siihen kykenee. Huutakoot aivojen tiedostamaton alter ego miten paljon lystää, sillä ei tiedostava puoli vain anna valtaa. Joten kyllä se loppupeleissä on aina kuitenkin ihmisestä kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen valokuvista päätellen ollut lihava n. 4 vuotiaasta eteenpäin. Oli vielä sitä aikaa, että ylipainoinen lapsi oli poikkeus. Minua kiusattiin painostani aina. Yläasteella "lempinimeni" oli Putte. Sairastuin syömishäiriöön ja ahdistukseen jo alle kouluikäisenä. Välillä olen ollut hoikka, välillä tosi lihava. Tällä hetkellä painan enemmän kuin koskaan.
En ole koskaan halunnut mitään niin paljon kuin olla laiha. Itken asiaa päivittäin, mutta kaikki järkevätkin laihdutusyritykset laukaisevat minussa jotain, jonka seurauksena joko lakkaan syömästä kokonaan tai ahmin. Lopputuloksena on ollut aina painon nousua korkeammalle kuin lähtöpaino.
Olen alle 40v, minulla on 2-tyypin diabetes, verenpainetta, korkea kolesteroli, uniapnea. Kaikki nämä on lihavuuden syytä ja tunnen siitä musertavaa syyllisyyttä. Monesti mielessä on käynyt, että jos ei olisi perhettä, olisi parempi vaan hävitä maailmasta sitä kuormittamasta. Tiedän, että joku nyt ajattelee, että olen masentunut. En ainakaan testien mukaan, vihaan vain itseäni, kehoani ja kyvyttömyyttäni toimia toisin niin paljon, että se yksistään riittää tuottamaan tällaisen olon.
Se, että joku psykologi mulle sanoo, että olen arvokas sellaisena kuin olen, ei auta, koska anonyymit viestiketjut kyllä tuovat esiin sen, mitä ihmiset eivät uskalla ääneen sanoa: lihava on aina epäonnistunut, yhteiskunnan pohjasakkaa ja pelkkä taakka, eikä lihavalla ole mitään arvoa sellaisena kuin hän on.
Uniapnea ei välttämättä johdu pelkästään lihavuudesta, vaan ylähengitysteiden inflamaatiosta.
Ylähengitysteitä ahtauttavaa inflamaatiota voi olla poskionteloissa ja nenä-nielussa. Poskionteloiden inflamaatio voidaan todeta kuorikerroksen paksuuntumisena ultraäänitutkimuksessa. Pahentuessaan ärsytys voi levitä laajemmalle alueelle. Nenä-nieluongelmien erikoislääkäreinä toimii korva-, nenä-, ja kurkkutautien erikoislääkärit.
"...hengitysilmavirtauksen rajoittumista tai estymistä, joka johtuu ylähengitysteiden unenaikaisesta ahtautumisesta."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Periaatteessa varmasti näin ja toisaalta ei-näin. Sama asiahan on alkoholismissa, se on aidosti sairaus. Ei lihava tai alkoholisti tietenkään tarkoituksellisesti ylläpidä epäterveellistä elämäänsä, vaan hänen aivonsa ovat muokkautuneet sitä tekemään. Se ei siis ole enää ns. omassa kontrollissa. Mutta vaikka asia onkin lähtökohtaisesti aivojen tiedostamattoman osion määräysvallan alla, se ei tarkoita kuitenkaan sitä etteikö aivojen tiedostava puoli siihen voisi vaikuttaa. Vaikeaa se on, sehän nyt on selvä. Mutta ei missään nimessä mahdotonta. Mistä tahansa riippuvuudestakin on mahdollista selviytyä, kun vain aivojen tiedostava osa pakottaa toimimaan tietyllä tavalla.
Kun yksinkertaisesti vain pakottaa ne kätensä siihen, että hampurilaiseen ne eivät tartu, suu ei jäätelöä maistele ja huulet ei olutpullon suuta suutele, niin kyllä siihen kykenee. Huutakoot aivojen tiedostamaton alter ego miten paljon lystää, sillä ei tiedostava puoli vain anna valtaa. Joten kyllä se loppupeleissä on aina kuitenkin ihmisestä kiinni.
Sitkeässä elää tämä kuvitelma, että kaikki ylipainoiset söisivät roskaruokaa ja herkkuja ja joisivat kaljaa, siideriä ja sokerilimsoja.
Mikä siinä ruuan puolittamisessa on ongelma? Jos pystyy syömään enemmän lihomatta niin syö enemmän ja jos ei pysty niin syö vähemmän.
Nälkä kasvattaa luonnetta ja on merkki siitä, että läski poistuu kropasta.