Pelkään että lapsestani tulee joku hulttio :(
Olen varmaan täysin epäonnistunut lapsemme kasvatuksessa ja neuvot ovat nyt tarpeen. Hän osaa olla todella kiero tietyissä tapauksissa. Hän kääntää kaikki sanomani nurinpäin. Muuttelee asioita mitä hänelle sanon ja pitää itsepintaisesti niistä kiinni. Puhuu röyhkeällä tavalla minulle eli äidilleen. Päivittäin keskenämme on jotain kinaa ja riitaa... alan olemaan väsynyt tähän. Mies (biologinen isä siis) on mukana kuvioissa ja hänelläkin alkaa olemaan neuvot vähissä. Lapsi on 8-vuotias tyttö. Tytöllä ei tunnu olevan minkäänlaista vihanhallintaa, jos suuttuu niin huutaa päälle jopa isälleen. Nirsoilee ruokapöydässä. Märisee jopa siitä kun ei keksi mitään tekemistä ym. jos ehdotan jotain mitä voisimme tehdä yhdessä, ei kelpaa :( en tiedä mitä teen. Lapsi on vain niin äkkipikainen eikä aina saa selvää mistä homma kiikastaa. Kun on vihainen, sanoo jotain mitä ei tarkoita ym. ja pahoittaa minun mielen. Kavereita kyllä näkee koulun ulkopuolellakin joten tekemisen puutetta ei voi olla.
Kauhulla odotan teini-ikää :(
Märinä ja nirsoilu sekä huutaminen on mielestäni vielä ns. normaalin rajoissa. Sitten taas tuo kieroilu ja jatkuva epätyytyväisyys ei. Minulla on samanikäinen tyttö, jolla erityispiirteitä (perheessä autismia), perustan nyt siihen mielipiteeni. Hänkin kyllä nirsoilee (ihan sama minulle; syökööt mitä syö, minä päätän mitä tarjoan) ja huutaa kun suuttaa, mutta käyttäytyy muuten sangen mukavasti ja on kivaa seuraa kaikille suurimman osan ajasta.
Jos omani alkaisi kieroilemaan, luulen että ilmoittaisin napakasti sen seuraukset: koska lapsi koittaa kääntää sanojani jatkuvasti, en lupaisi/sanoisi mitään ns. uutta, vaan päivä toisensa jälkeen menisi 100% samanlaisena toistuvalla rutiinilla jatkossa. Eli jos tulisi vääntöä esim. peliajan määrästä, jatkossa se olisi se minun päättämäni tunti, eikä siitä poikettaisi minuutillakaan (poikkeaminen on mahdollista vain, jos toinen ei koita kieroilla). Tai jos olen lupautunut leikkimään puoli tuntia ja tyttö jankuttaa että lupasin tunnin, jatkossa leikin puoli tuntia kerrallaan esim. joka toinen päivä, eikä siitäkään poiketa. Tämä on oma keinoni poistaa lapselta mahdollisuus manipulointiin, ja olen muutaman kerran turvautunut siihen, kun tyttäreni on kokeillut rajojaan (oppi HYVIN nopeasti, ettei kannata). Lapsi voi huutaa ja protestoida, mutta koska asiat on jo päätetty, ne eivät muutu: jokainen huutoon käytetty minuutti on pois esim. siitä leikkiajasta, ja sitten kun aika on kulunut, aikuinen poistuu paikalta ilmekään värähtämättä.