Mitkä ovat vallitsevimmat tunteesi?
Hätkähdin, kun aloin miettiä, mikä on vallitsevin tunteeni: syyllisyys.
Tunnen syyllisyyttä, kun en lähde lenkille tai kun laitan kotona olijoille lounaaksi einesruokaa tai kun en taaskaan tehnyt mitään hyödyllistä vaan notkuin somessa tai kun olen aloitekyvytön enkä saa kotiani pysymään järjestyksessä.
Kommentit (27)
Postiivisesta negatiiviseen päin listattuna:
Lyhyinä purskahduksina tuleva innostuneisuus
Mihinkään kanavoitumaton energia "tehdä jotain"
Lähes sietämättömät, spontaanit ja pakahduttavat "empatiakohtaukset" vaikkapa lapseni nähdessäni (yhdistyneenä epämääräiseen kalvavaan tunteeseen siitä, kuinka katoavaa se hetki on)
Pakkomielteisyys
Epämääräinen ahdistus/hermostuneisuus
Orastava paniikintunne
Keskellä yötä herätessäni iskevä tietoisuus kuolevaisuudestani
Neutraali "tunteettomuus". Hyvin vähän tunteet heittelee mihinkään suuntaan. Päivittäin saattaa olla pientä alakuloa tai iloisuutta jostain, mutta kohta on taas se "neutraali" tunne.
Viha, raivo, ja kiristävä tunne päällimmäisenä.
Iloisuus, kiitollisuus, rakkaus, onnellisuus, aikaansaapuus, tyytyväisyys. Ihan tosi, olen miettinyt tätä ja pitänyt tunnepäiväkirjaa ja näin se vaan on, nuo sieltä nousevat esille. Kaksi kertaa tämän vuoden puolella on ollut negatiivisen tunteen päivä: toinen oli kurja/sairas (oli kuumeinen olo mutten sitten kunnolla sairastunutkaan), ja toinen väsynyt/stressaantunut (tokavika työpäivä ennen lomaa kun yritti putsata pöydän mutta ei ollut vielä semmoista jee loma -fiilistä).
Tämä liittyy toki helppoon elämään, ei ole vaikeuksia parisuhteessa, rahahuolia tai vastaavia, niin on sinänsä helppoa olla onnellinen verrattuna vaikeammissa tilanteissa oleviin ihmisiin. Mutta on tässä varmasti osansa resilienssilläkin, ei mulle vaan jää niin vahvasti mitkään negatunteet mieleen jos niitä nyt hetkittäin päivän aikana tulisikin; kun illalla täytän tunnepäiväkirjan niin melkein aina vaan mietin että olipa aika kiva päivä☺️
Varmaa hillitty iloisuus tai neutraali. :)
Kiitollisuus, onnellisuus, rakkaus, ärtymys, pelko lasten/lastenlasten puolesta, tyytyväisyys. Eniten kiitollisuutta, sitä tunnen elämästä, jota on jäljellä enää vähän. Mutta olipa ihana elämä, kaikkea sopivasti.
Vtutus, stressi, ahdistuneisuus, saamattomuus, katkeruus, kateus, viha jne. :(
Ahdistus, mutta kaipa siihen on kietoutuneena myös muita tunteita, kuten häpeää, vihaa, surua, toivottomuutta ja huonommuudentunnetta.
Innostuneisuus kaikesta. Joku sellainen kiitollisuuden, onniliikutuksen ja rakkauden sekoitus.
Pääosin neutraali olo tai enemmänkin tyhjä. Välillä myös vihan ja surun tunteet nousee, varsinkin vapaa-aamuisin. Suuria onnen tunteita ei ole ollut muutamaan vuoteen (ei parisuhteen päättymisen jälkeen).
Tunnepäiväkirjaa voisi itsekin alkaa pitämään niin tietäisi paremmin miten menee.
Vtutus, viha ja ahdistus. Tosi niinku "kiva" elämä.
Ilo, rakkaus, onni, tyytyväisyys ja välillä hetkittäinen ahdistus. Olen juurikin rakastunut ja elän sen tunteen huippuhetkiä, tämä tälle onnelle selvennyksenä. Kiitollinen olen myös, että tämänkin sain kokea.
Syyllisyys minullakin: koko ajan on tunne, että en tee tarpeeksi tai että olen tehnyt jotain väärää. Sen lisäksi häpeä, ahdistus, alakulo, stressi ja levottomuus.
Kuulin tänään psykiatrilta, että minulla on vaativan persoonallisuuden piirteitä. Nyt sitten pitääkin alkaa työstää sitä.