Mitkä ovat vallitsevimmat tunteesi?

Tylsistyminen, turhautuminen, ahdistus. Välillä masennus. Rakastuminen ja tasainen onnen tunne on tullut uusina mukaan viime aikoina :)

Häpeä, syyllisyys, toivottomuus, pelko, turvattomuus. Joskus ailahtaa joku empatia, tyytyväisyys tai kiitollisuus, mutta äkkiä tuo muu arsenaali vyöryy taas päälle. Liikaa ollu vastoinkäymisiä ja olen ihan lyöty tällä hetkellä. Luovuttanut. Kaikki tuntuu huonolta enkä uskalla enää iloita mistään kun kaikki viedään kuitenkin.

Tylsyys, jo ennen koronaa koin tasaiset arkiset rutiinit henkisesti kuormittavina, tuntuu kuin olisi koko ajan kahleissa. Tilanne koronan takia on mennyt vieläkin yksitoikkoisemmaksi tulevaisuudenkin näyttäessä kovin harmaalta. Pelottaa, onko tämä uusi normaali kuinka pysyvä. En edes ole erityisen ekstrovertti enkä haaveile baareissa kännissä hillumisesta (hyvän bändin keikkaa voisi ehkä käydä katsomassa tosin). Rakastan kuitenkin tietynlaista hälinää, aistien ylikuormitusta, asioiden tekemistä spontaanisti. Luonnossakin on ihana käydä mutta jos tuleva elämä näyttää täydellisen yllätyksettömältä niin minulle se ei ole minkäänlaista elämisen arvoista elämää.

Onnellisuus ja ahdistuneisuus

Ikävä.

Onpa "kiva" lukea, että muillakin on perusankeaa :)

Minulle oli oikeasti iso oivallus huomata, että vaikka kaikki on ok, olen toimintakykyinen aikuinen, joka pystyy huolehtimaan asioistaan ja hoitamaan lapsensa ja kotinsa ja työnsä, niin eniten päivän aikana tunnistettavissa olevana tunteena on tosiaankin syyllisyys. Nyt pitää alkaa miettiä, onko se aiheellista ja jos on, niin miltä osin - ja jos ei, niin mitä sille voi tehdä. Eli olen syyllistynyt myös tästä syyllisyyden kokemisesta. Greit.

Ei han onnellisinta kansaa tässä keskustelussa. Sanoisin että rehellisen kuuloista.