Miesten huomio ja siitä nauttiminen

Osa ihmisistä tulee aina arvottamaan itsensä muiden esineellistämisen kautta - hyvässä ja pahassa.

Vierailija kirjoitti:

Oletko koskaan ollut sinkku?

Viimeksi 16-vuotiaana.

Miten niin?

-ap

olen pa t:pa

olen ollut runkku t:pa

Tunsin kerran tällaisen naisen. Hän oli tavannut miehensä hyvin nuorena, muuttanut suoraan isän talosta miehen luokse. Petti sitten, ja muutti suoraan eksän luota uuden luo. Eli ei koskaan itsenäistynyt, jotenkin riippuvainen miehistä. Haki valtavasti miesten huomiota, pukeutui pikkumekkoihin, antoi ymmärtää kiinnostusta mutta ei kuitenkaan tehnyt yleensä muuta kuin nautti huomiosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli nuorempana samaa , minusta se oli lähinnä noloa. Aikuiset monesti naimisissa olevat miehet hyppi miten päin tahansa jos käskin. Onneksi ei ole niin paljon enää : D Tunsin itseni halvaksi.

Kumma juttu, että se huomio tuntuu aina menevän väärään osoitteeseen, niille jotka eivät siitä pidä.

Ja ap on sitten oikea osoite vai?

Mitä ilmeisimmin. Ja minäkin olisin, mutta sitä huomiota ei pahemmin liikene.

Miten pääsen eroon tästä ongelmasta? Ymmärrän ettei miesten hyväksynnälle voi minäkuvaansa pidemmän päälle rakentaa. Mutta miten ratkaisen tämän ongelman ja saan terveemmän itsetunnon?

-ap

Tietääkö miehesi tästä?

Vierailija kirjoitti:

Miten pääsen eroon tästä ongelmasta? Ymmärrän ettei miesten hyväksynnälle voi minäkuvaansa pidemmän päälle rakentaa. Mutta miten ratkaisen tämän ongelman ja saan terveemmän itsetunnon?

-ap

Voi olla ikuinen ominaisuus monissa. Ehkä sitten, kun olet niin vanha rupsahtanut, ettei juuri kukaan anna mitään huomiota, niin silloin et itsekään enää jaksa miettiä koko asiaa.

Minä uskon että tuo on tavallisempaa kuin mitä ihmiset uskaltavat myöntääkään. Vähän sama asia kateuden kanssa - sekin tunne kielletään jyrkästi itseltä, sillä se on yksi isoimmista tabuista maailmassa. Mielestäni siitäKIN pitäisi puhua avoimemmin.

Hienoa, että uskalsit kertoa edes täällä palstalla näistä tuntemuksistasi liittyen miehiltä saamastasi huomiosta nauttimiseen. Kyseisessä tunteessa ei missään tapauksessa ole mitään väärää tai pahaa. Minusta on jopa luonnonvastaista, jos joku ei aivan vilpittömästi saa millään tavoin mielihyvää siitä, jos vastakkaisen sukupuolen edustajat osoittavat kiinnostustaan.

Vierailija kirjoitti:

Kuuluu naisen biologiaan saada miehiä ympärilleen tappelemaan hänestä. Voimakkaimman miehen voi sitten hyväksyä paritteluun. Samaa tapahtuu monella muullakin nisäkkäällä.

Entä ne jotka ei parittelua halua?

Vierailija kirjoitti:

Minä uskon että tuo on tavallisempaa kuin mitä ihmiset uskaltavat myöntääkään. Vähän sama asia kateuden kanssa - sekin tunne kielletään jyrkästi itseltä, sillä se on yksi isoimmista tabuista maailmassa. Mielestäni siitäKIN pitäisi puhua avoimemmin.

Hienoa, että uskalsit kertoa edes täällä palstalla näistä tuntemuksistasi liittyen miehiltä saamastasi huomiosta nauttimiseen. Kyseisessä tunteessa ei missään tapauksessa ole mitään väärää tai pahaa. Minusta on jopa luonnonvastaista, jos joku ei aivan vilpittömästi saa millään tavoin mielihyvää siitä, jos vastakkaisen sukupuolen edustajat osoittavat kiinnostustaan.

Totta puhut. Se, että tunnistaa nuo tunteet itssessään ja osaa käsitellä niitä, on jo paljon. Kateuskin ajaa ihmisiä parempiin suorituksiin ja kehittymiseen, vaikkei moni sitä myönnäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuuluu naisen biologiaan saada miehiä ympärilleen tappelemaan hänestä. Voimakkaimman miehen voi sitten hyväksyä paritteluun. Samaa tapahtuu monella muullakin nisäkkäällä.

Entä ne jotka ei parittelua halua?

Karatepotku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuuluu naisen biologiaan saada miehiä ympärilleen tappelemaan hänestä. Voimakkaimman miehen voi sitten hyväksyä paritteluun. Samaa tapahtuu monella muullakin nisäkkäällä.

Entä ne jotka ei parittelua halua?

Jotain hekin haluavat. Jos ei halua yhtään mitään keneltäkään, on poikkeava yksilö, joka sekin on ihan ok.

Minulla on huonoja kokemuksia siitä kun esimies on selvästi ihastuneen oloinen. Voin sanoa, että joka kerta se on jossakin vaiheessa kääntynyt minua vastaan. En ole koskaan hakenut tai halunnut tätä huomiota itse. Jokaisella tällaisella esimiehellä on aina jossakin vaiheessa suunta vaihtunut ja olen kokemuksesta tiennyt tämänkin etukäteen. Sen jälkeen on ollut vähintäänkin vaivautunutta tai jotakin paljon ikävämpää.

Siis pitääkö sitäkin selitellä ja pyydellä anteeksi että nauttii siitä että vastakkainen sukupuoli huomaa ja pitää viehättävänä??  Pitäisikö tässä sosissaan vähän hävetä ja jopa loukkaantua siitä että joku mies pitää kauniina? Älkää nyt jaksako. Ole kiitollinen ja nauti! Eiköhän se huomio jossain kohtaa lopu... Älä tee ongelmaa asiasta mikä ei varmasti ole mikään olgelma.

Huomiota ja huomiota miehiltä. Taidat olla töissä siinä yhdessä firmassa. Firman uusi nainen kiertoon. Onneksi nuoria naisia varoitetaan tästä yhdestä firmasta. Sun asenne on suorastaan syntisen lutkamainen. Joo, joo urokset kilpailee susta. Sun märkä päiväuni, toivottavasti.

Vierailija kirjoitti:

Miten pääsen eroon tästä ongelmasta? Ymmärrän ettei miesten hyväksynnälle voi minäkuvaansa pidemmän päälle rakentaa. Mutta miten ratkaisen tämän ongelman ja saan terveemmän itsetunnon?

-ap

Miksi pidät tuota ongelmana? Sanot, että saat mielihyvää huomiosta. Se ei vahingoita sinua tai muita, joten miksi siitä pitäisi päästä eroon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten pääsen eroon tästä ongelmasta? Ymmärrän ettei miesten hyväksynnälle voi minäkuvaansa pidemmän päälle rakentaa. Mutta miten ratkaisen tämän ongelman ja saan terveemmän itsetunnon?

-ap

Miksi pidät tuota ongelmana? Sanot, että saat mielihyvää huomiosta. Se ei vahingoita sinua tai muita, joten miksi siitä pitäisi päästä eroon?

Ehkä hän ei halunnut kertoa, että jos ei joskus saakaan huomiota, niin tuntee mielipahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten pääsen eroon tästä ongelmasta? Ymmärrän ettei miesten hyväksynnälle voi minäkuvaansa pidemmän päälle rakentaa. Mutta miten ratkaisen tämän ongelman ja saan terveemmän itsetunnon?

-ap

Miksi pidät tuota ongelmana? Sanot, että saat mielihyvää huomiosta. Se ei vahingoita sinua tai muita, joten miksi siitä pitäisi päästä eroon?

Ei vahingoita, mutta ymmärrän ettei minäkuvaa voi rakentaa muiden mielipiteiden varaan. Olen kohta 40 ja uskon ettei huomio ole ikuista. Jos en äkkiä saakkaan huomioita niin tunnenko itseni epäonnistujaksi? Minulla on hyvällä itsetunnolla varustettuja ystäviä enkö usko että he paljoa välittävät vastakkaisen sukupuolen huomiosta. Minä välitän ja tarvitsen sitä.