Miesten huomio ja siitä nauttiminen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten pääsen eroon tästä ongelmasta? Ymmärrän ettei miesten hyväksynnälle voi minäkuvaansa pidemmän päälle rakentaa. Mutta miten ratkaisen tämän ongelman ja saan terveemmän itsetunnon?

-ap

Miksi pidät tuota ongelmana? Sanot, että saat mielihyvää huomiosta. Se ei vahingoita sinua tai muita, joten miksi siitä pitäisi päästä eroon?

Ehkä hän ei halunnut kertoa, että jos ei joskus saakaan huomiota, niin tuntee mielipahaa.

Tällä logiikalla ei saisi nauttia pyöräilystä nyt, jos vaikka joskus jalat joudutaan amputoimaan ja sitten tulee paha mieli kun ei pääsekään enää pyöräilemään.

Miksi ei voi elää hetkessä ja nauttia asioista miettimättä kaikkia ikäviä skenaarioita tulevaisuuden suhteen?

Itse aikanaan nautin siitä, nykyään olen kyllästynyt jo siihen.

Olet narsisti. Mene hoitoon ja eheydy.

Seuraava kysymys.

Olin tuollainen 15-20 vuotiaana. Reilu 22 vuotiaana tulin äidiksi ja muiden huomioiden osoituksilla ei ollut enää samanlaista merkitystä. Nykyäänkin yli 30 vuotiaana miehet viheltelee perään ja treffeillekin on pyydelty.

Olen jotenkin kasvanut siitä huomionhakuisuudesta pois. Kiitän kauniisti ja kävelen tilanteesta pois. Tokihan se imartelee, mutta en hakemalla hae huomiota pukeutumisella tai hakeutumalla vieraiden miesten seuraan, jotta joku huomioisi. Minulle tärkein ihminen on se oma mies jolta haluan huomiota.

Tunnistan itseni tekstistäsi. Olen tosin vasta 31-vuotias. Minä en myöskään ole ollut sinkkuna 11 vuoteen, jos sillä on jotain merkitystä. Nuorempana tämä miesten huomiosta nauttiminen aiheutti hieman ongelmia, sillä en osannut vastata tuohon ihailuun tarpeesti kylmästi vaan puolivahingossa päästin sen joskus liian pitkälle. Koskaan ei ole ollut mitään pettämistä, mutta joskus on mennyt niin pitkälle, että on saanut väistellä suudelmia ja estää joidenkin miesten puhelinnumeroita. Olen siis miettinyt tätä paljon ja itse asiassa itsekin epäillyt itseäni sosiopaatiksi ja epäillyt, että en osaa rakastaa kumppaniani tarpeeksi paljon. Olen kuitenkin lopulta tullut siihen tulokseen, että tästä ei ole mitään haittaa, kunhan opin blokkaamaan nuo huomionosoitukset heti alkuunsa, vaikka ne tuntuisi kuinka hyville. Sitä olen nyt viime vuodet opetellut, ja mielestäni tämä ongelmani on nyt aika hyvin hallinnassa. Eli kun joku mies kehuu jne. niin nautin omassa päässäni huomiosta mutta ulkoisesti en vaikuta välittävän yhtään ja korkeintaan kiitän kuivasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten pääsen eroon tästä ongelmasta? Ymmärrän ettei miesten hyväksynnälle voi minäkuvaansa pidemmän päälle rakentaa. Mutta miten ratkaisen tämän ongelman ja saan terveemmän itsetunnon?

-ap

Miksi pidät tuota ongelmana? Sanot, että saat mielihyvää huomiosta. Se ei vahingoita sinua tai muita, joten miksi siitä pitäisi päästä eroon?

Ei vahingoita, mutta ymmärrän ettei minäkuvaa voi rakentaa muiden mielipiteiden varaan. Olen kohta 40 ja uskon ettei huomio ole ikuista. Jos en äkkiä saakkaan huomioita niin tunnenko itseni epäonnistujaksi? Minulla on hyvällä itsetunnolla varustettuja ystäviä enkö usko että he paljoa välittävät vastakkaisen sukupuolen huomiosta. Minä välitän ja tarvitsen sitä.

Eli sinun ikäisesi jalkapalloilijamiehen ei kannata myöskään nauttia jalkapallon pelaamisesta, kun se on vielä mahdollista, vaan hänen pitää alkaa vieroittaa itsensä jalkapallon pelaamisesta hyvissä ajoin, koska edessä on aika, jolloin pelaaminen ei enää onnistu?

Miksi et vaan voisi hyväksyä sitä, että saamasi mielihyvä on ihan normaalia, eikä sinun tarvitse tehdä siitä ongelmaa. Kaikki me joudutaan vanhetessamme luopumaan mielihyvää tuottavista asioista, ei niitä tarvitse stressata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten pääsen eroon tästä ongelmasta? Ymmärrän ettei miesten hyväksynnälle voi minäkuvaansa pidemmän päälle rakentaa. Mutta miten ratkaisen tämän ongelman ja saan terveemmän itsetunnon?

-ap

Miksi pidät tuota ongelmana? Sanot, että saat mielihyvää huomiosta. Se ei vahingoita sinua tai muita, joten miksi siitä pitäisi päästä eroon?

Ei vahingoita, mutta ymmärrän ettei minäkuvaa voi rakentaa muiden mielipiteiden varaan. Olen kohta 40 ja uskon ettei huomio ole ikuista. Jos en äkkiä saakkaan huomioita niin tunnenko itseni epäonnistujaksi? Minulla on hyvällä itsetunnolla varustettuja ystäviä enkö usko että he paljoa välittävät vastakkaisen sukupuolen huomiosta. Minä välitän ja tarvitsen sitä.

Eli sinun ikäisesi jalkapalloilijamiehen ei kannata myöskään nauttia jalkapallon pelaamisesta, kun se on vielä mahdollista, vaan hänen pitää alkaa vieroittaa itsensä jalkapallon pelaamisesta hyvissä ajoin, koska edessä on aika, jolloin pelaaminen ei enää onnistu?

Miksi et vaan voisi hyväksyä sitä, että saamasi mielihyvä on ihan normaalia, eikä sinun tarvitse tehdä siitä ongelmaa. Kaikki me joudutaan vanhetessamme luopumaan mielihyvää tuottavista asioista, ei niitä tarvitse stressata.

Olet kyllä ihan oikeassa, ei pelaamista tietenkään pitäisi lopettaa tulevan vieroituksen takia. Mutta ehkä pelaaminen (minun kohallani ”viettävänä oleminen”) ei ole se juttu, vaan siitä kehujen saaminen. Jos pelaa pelaamisen ilon takia niin homma on ok. Mutta jos pelaa pelaamisesta saamiensa kehujen takia niin mielestäni siinä on jotain kieroa, itsensä tärkeäksi tekemistä.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten pääsen eroon tästä ongelmasta? Ymmärrän ettei miesten hyväksynnälle voi minäkuvaansa pidemmän päälle rakentaa. Mutta miten ratkaisen tämän ongelman ja saan terveemmän itsetunnon?

-ap

Miksi pidät tuota ongelmana? Sanot, että saat mielihyvää huomiosta. Se ei vahingoita sinua tai muita, joten miksi siitä pitäisi päästä eroon?

Ei vahingoita, mutta ymmärrän ettei minäkuvaa voi rakentaa muiden mielipiteiden varaan. Olen kohta 40 ja uskon ettei huomio ole ikuista. Jos en äkkiä saakkaan huomioita niin tunnenko itseni epäonnistujaksi? Minulla on hyvällä itsetunnolla varustettuja ystäviä enkö usko että he paljoa välittävät vastakkaisen sukupuolen huomiosta. Minä välitän ja tarvitsen sitä.

Eli sinun ikäisesi jalkapalloilijamiehen ei kannata myöskään nauttia jalkapallon pelaamisesta, kun se on vielä mahdollista, vaan hänen pitää alkaa vieroittaa itsensä jalkapallon pelaamisesta hyvissä ajoin, koska edessä on aika, jolloin pelaaminen ei enää onnistu?

Miksi et vaan voisi hyväksyä sitä, että saamasi mielihyvä on ihan normaalia, eikä sinun tarvitse tehdä siitä ongelmaa. Kaikki me joudutaan vanhetessamme luopumaan mielihyvää tuottavista asioista, ei niitä tarvitse stressata.

Olet kyllä ihan oikeassa, ei pelaamista tietenkään pitäisi lopettaa tulevan vieroituksen takia. Mutta ehkä pelaaminen (minun kohallani ”viettävänä oleminen”) ei ole se juttu, vaan siitä kehujen saaminen. Jos pelaa pelaamisen ilon takia niin homma on ok. Mutta jos pelaa pelaamisesta saamiensa kehujen takia niin mielestäni siinä on jotain kieroa, itsensä tärkeäksi tekemistä.

-ap

Ihmiset tarvitsevat toisiaan. Emme ole mitään ilman muita ihmisiä. On siis turhaa ajatella, että vain ulkonäöllään huomiota saava ja siitä nauttiva ihminen olisi jotenkin epävarmempi ja huonoitsetuntoisempi/henkisesti sairaampi kuin hän, joka nauttii saada muilta ihailua ja huomiota menestyessään urheilussa, osatessaan laulaa, maalata tauluja tai mitä ikinä hyvänsä. On täysin luonnollista, että ihminen, jolla on jokin syntymälahja/piirre/opittu taito saa mielihyvää siitä, että häntä ihaillaan kyseisestä piirteestään/taidostaan.

Vierailija kirjoitti:

Miten pääsen eroon tästä ongelmasta? Ymmärrän ettei miesten hyväksynnälle voi minäkuvaansa pidemmän päälle rakentaa. Mutta miten ratkaisen tämän ongelman ja saan terveemmän itsetunnon?

-ap

Olet jo sen ikäinen, että ongelma ratkeaa luultavasti jo muutaman vuoden sisällä itsestään. Itse sanoisin, että nauti täysin rinnoin kun vielä voit. Koska et sorru pettämään, niin tuo on lopulta aivan harmitonta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten pääsen eroon tästä ongelmasta? Ymmärrän ettei miesten hyväksynnälle voi minäkuvaansa pidemmän päälle rakentaa. Mutta miten ratkaisen tämän ongelman ja saan terveemmän itsetunnon?

-ap

Olet jo sen ikäinen, että ongelma ratkeaa luultavasti jo muutaman vuoden sisällä itsestään. Itse sanoisin, että nauti täysin rinnoin kun vielä voit. Koska et sorru pettämään, niin tuo on lopulta aivan harmitonta.

Ajattelen samoin. Nauti kun vielä voit! Kyllä se aika vielä tulee, kun kaipaat huomiota. Se on meihin loppujen lopuksi rakennettu piirre.

Nostetaas tämä keskustelu ylös juuri mehukkaimpaan kommentointiaikaan 😄

Tykkään kyllä huomiosta. Esim jos kesällä joku mies kääntyy ympäri katsomaan ja hymyilee. Tai joku kehuu. Huom. Hyvä perse/tissit ei ole kehu vaan ahdistelua.

En kylläkään sietäisi työkaverilta tuollaista käytöstä. Haluan että minuun suhtaudutaan työkaverina eikä potentiaalisena treffikumppanina.

En ymmärrä ongelmaa, kun ei ole tuommoisesta kokemusta. Työpaikoilla oon saanut miehiltä huomiota sillä, että oon tehnyt työni hyvin ja huolellisesti.  Yksi nörttikollega jaksoi säännöllisin väliajoin ihmetellä, miten pystyn muistamaan jonkun ongelman ja sen ratkaisun jopa vuosien takaa ja vieläpä löysin arkistoistani asiaan liittyvän meilinvaihdonkin  parissa sekunnissa ja googlella loput alta minuutin.

Ja itse olen naimisissa ja nautin toki huomiosta, mitä saan :) 

Itsetuntosi on surkea.

Vierailija kirjoitti:

Miksi miesten huomiosta ei saisi nauttia? Itsekin nautin, eikä siinä minusta ole mitään väärää. Tälläkin hetkellä esimerkiksi oma esimieheni pitää minua selkeästi viehättävänä, mikä on herättänyt töissä naisten keskuudessa närää, vaikka en ole hänen huomiostaan varsinaisesti hyötynyt millään tavalla. Onko se kateutta, en tiedä... Minulle tulee hyvä mieli, kun näen että toinen pitää minua viehättävänä ja nauttii seurastani ja keskusteluistamme. Olen itsekin aviossa, enkä pettäjä, eikä toisten miesten huomiosta nauttiminen ole minusta pettämistä.

Nyt joku tulee kertomaan, että "hän vaan haluaa pan.na sua", mutta mitäs sitten vaikka haluaisikin? Saan töiden lomaan hyvää juttuseuraa ja hyvän mielen, kikulia en kylläkään tarvitse.

Se, joka väitti miesten huomion tekevän naisista halpoja, voi suksia - -

Sellainen huo….n alku olet. Oma valinta, älä itke sitten kun jäät yksin.

Täys narsku! Kehtaat oikein kehuskella tuolla! No,narskut tekee just tota, omahyväisyyttään!

Onpa olemassa tällainen sanonta: tytöt haluavat huomiota, naiset arvostusta.

Saan naisilta jatkuvasti pitkiä katseita vaikka pyrin olemaan kylmän asiallinen. Aistin kyllä hyvin naisten halun flirttailuun ja joskus ehkä annoin sen tuottaa mielihyvääkin.

Olen kuitenkin päättänyt lopettaa koko homman. Tämä keskustelu on vallan mainio kuvaus siitä miksi näin. Naisille huomio on valuuttaa. Miksi toimia jonkun egobuustaajana. Päinvastoin naiset ovat tottuneet saamaan huomiota ja joskus onkin vallan hupaisaa seurata sitä millaisen ilmeen tuo kasvoille se kun ei vastaa flirttiin yhtään mitenkään.

Tuo on tietenkin siinä mielessä harmillista että päin vastoin kuin voisi olettaa, naiset vain menevät hullummiksi. On pakko varmistaa ettei smv ole pohjamudissa ja näin päätyvät helpommin jopa pettämään mahdollista kumppaniaan, kun itsetunto alkaa horjua eikä puolisonsa kehut ja valuuttelut tunnu miltään.

Viihdyn hyvin sinkkuna, en jaksa naisten pelejä enää.

Olen mies, enkä kovin ihmeellisen näköinen. Silti, sen kerran kun joku nainen on kehunut spontaanisti tai osoittanut kiinnostusta, se on tuntunut todella kivalta. Voisi sanoa että muistan joka kerran.

Eihän se silti tarkoita sitä että ei työssä ja muuallakin tulisi ja haluaisi tulla vakavasti otetuksi. Enkä hae seuraa, olen onnellisesti naimisissa enkä toivo että naiset tappelee minusta.

On vain joskus hyvin harvoin kiva kuulla että joku random nainen joskus välillä kokee minut kivan näköiseksi tai seksikkääksi. Jos johonkin, niin tähän sopii ällöttävä muotisana "voimauttava". Ihmisellä on tällainen tarve.

Nainen kaipaa luonnostaan miesten huomiota

mies53v